Koeajo: Kivirouheen pyörittäjä – Iveco Trakker 10×4

Viisiakselinen maansiirtoauto, Iveco Trakker, on suomalainen erikoisuus. Vaikka korvaava malli on jo matkalla, oli vaikea kieltäytyä mahdollisuudesta kokeilla 10x4:sta käytännössä.

Iveco Trakker ei varsinaisesti ole enää uutuuden karhea, korvaava malli T-way on jo matkalla piirustuslaudoilta tuotannon suunnitteluun. Silti maahantuojan ehdotellessa mahdollisuutta kokeilla viisiakselista Trakkeria kieltäytyminen ei käy edes henkilöautoihin leipääntyneen toimittajan mielessä.

Järeimpiin tehtäviin

Ivecon mallistossa Trakkerin tehtäviin kuuluvat raskaat ja likaiset hommat. Se on tuttu näky varsinkin soramontuilla ja rakennustyömailla. Nykypäivän tehokkuusvaatimukset edellyttävät isoa hyötykuormaa. Järeitä rakenteita ei voi keventää, joten kantavuutta saadaan vain akseleita lisäämällä. Useimmissa Euroopan maissa suurin sallittu paino saavutetaan jo neljällä akselilla, mutta meillä kokonaispainoa voidaan kasvattaa aina 40 tonniin asti lisäämällä vielä viides akseli.

Harva kuorma-autovalmistaja räätälöi tuotteitaan näin pienelle markkinalle, joten autoja modifioidaan Suomessa. Trakkerin tapauksessa rungon pidennyksen ja lisäakselin asennuksen tekee VTA, apurungon ja kipin Nummi sekä seitsenmetrisen kivilavan toimittaa Talma. Kivilouheen kuljetukseen tarkoitettu lava eroaa soralavasta paksummalla ainevahvuudellaan ja tiheämmillä jäykisteillään. Lopputuloksena kyytiin pystyy lastaamaan 21,4 tonnia kiveä. Paketille tulee hintaa 195 000 euroa (alv 0%).

Neljä pyörää vetää, kuusi ohjaa

Takimmainen akseli on nostettavissa ylös tyhjänä ajettaessa ja sen pyörät kääntyvät kahden ohjaavan etuakselin mukaisesti. Ohjauksen keveydestä ei arvaisi kääntävänsä kuutta pyörää. Ratin pyörittelyä kyllä riittää esimerkiksi liikenneympyröissä, mutta ennakko-odotuksiin nähden yli kymmenmetrinen Trakker on yllättävän ketterä.

Vetäviä akseleita on kaksi, molemmat paripyörillä. Tasauspyörästöt ovat lukittavissa ja taaempi akseli kevitettävissä liukkailla pinnoilla. Akselien paljous silittää pienet epätasaisuudet, mutta isoissa heitoissa huomaa paraabelijousituksen suunnitellun ronskilla kuormalla ajeluun.

Tyhjäkäynnin tuntumassa

Moottorina tehokkaimmassa Trakkerissa on 13-litrainen rivikuutonen, FPT Cursor 13. Muuttuvageometrinen pakokaasuahdin ja 2200 barin yhteispaineruiskutus ovat elektronisesti ohjattuja. Partikkelisuodattimella ja urearuiskutuksella pakokaasut on putsattu tuoreimpaan EuroVId-standardiin. ZF:n vaihteisto on 16-pykäläinen, onneksi vaihderobotilla automatisoitu.

Hevosvoimalukemaa 500 vaikuttavampaa on 2300 Nm vääntömomentti alkaen kierrosluvulta 900. Robotti ahkeroi vaihteiden kanssa niin, että kierrokset pysyvät enimmäkseen tuhannen tuntumassa, suurimman vaihteen vuoro on jo 60:n nopeudesta alkaen. Tuskinpa itse osaisin vaihtaa yhtään nopeammin, mutta silti robotin toiminta tuntuu kaupungissa verkkaiselta. Luultavasti kärsivällisyys palkitaan kuorman kasvaessa. Tyhjänä kulku on todella kepeää, silti polttoainetta palaa noin 35 l/100km.

Päiväunille

Raskaissa tehtävissä paino on tilaa rajoittavampi, niinpä pituutta on tuhlattavaksi makuuohjaamoon, tosin vain matalaan. Punkan alla on tilaa jääkaapille ja kuljettajan varusteille. Kuskin paikka on korkeammalla kuin jakeluautossa, askelmia on kolme. Ajoasento, istuimen muotoilu ja peilit ovat kohdallaan. Kuljettajaa hemmotellaan myös vaimealla äänitasolla. Trakkerin ohjaamon ikä alkaa kuitenkin näkyä varsinkin näyttöjen koossa, valikoissa ja grafiikassa, mutta uutta mallia odotellaan jo ensi talvena.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka