Koeajo: KymiRing – ensimmäiset kierrokset!

Suomen uusin kilparata Mercedes-AMG C 63S Coupélla nautittuna. Tälläinen on KymiRing!

Jouhevasti kaasua, antaa keulan valua kohti ulkokurvia. Eturenkaan viistäessä sinivalkoista kanttaria alkaa konehuoneessa tapahtua. Mercedes-AMG C 63 S Coupé kiihdyttää pitkin KymiRingin pikimustaa asvalttia.

Suomen uusin kilparata on saanut paljon julkisuutta, mutta viimeistään MotoGP-sarjan testit viime viikolla toivat alueen kaikkien tietoisuuteen. Moottoripyöräilyn ykkösluokan osakilpailu on tietysti radan päätavoite, mutta miltä kymmenisen kilometriä Kouvolan länsipuolelle Kausalaan noussut rata tuntuu autolla?

Kansainvälinen tunnelma

KymiRingin pääsuora on radan pohjoispuolella. Betoninen varikkomuuri erottaa suoran varikkoalueelta, jonne on jo noussut kolmannes moderneista pilttuista. Tunnelma on kansainvälisen moderni, kaukana Suomen muiden – sinänsä todella hienojen – ratojen auringonpolttamista mainostauluista ja sammaloituneista rengasvalleista.

Kierros alkaa vauhdikkaasti

Moisiin havaintoihin ei toki 510-hevosvoimaisen V8:n käskiessä ole aikaa. Starttiviiva ylittyy nopeasti, ja pian Mercedes-AMG vaatii päättäväistä hidastusta ensimmäiseen mutkaan. Oikealle taittava kaarre laskeutuu alaspäin autoa keventäen, ja maanpainuman vuoksi mutkasta löytää ainakin toistaiseksi pienen alustaa testaavan heiton. Selvitämme kohdan etäisellä niiauksella ja avaamme kaasun notkon läpi useamman vasurin yhdistäen.

Sivusilmällä uutuuttaan kiiltävän radan reunoilta löytää vielä mustaa maata. Ensi vuonna ilme lienee varsin eri, kun värit vaihtuvat vihreäksi. Nurmikkoa ja vauhtia kitkevää hiekkaestettä löytää radan reunoilta runsaasti, joten esimerkiksi Ahvenistolta tuttu kutkuttava vaarantunne puuttuu – päätoimittajan mielestä tämä lienee vain huojentavaa, lukeehan lainamersun hintalapussa kohtalaisen omakotitalon summa.

Nelosmutkaan jarrutetaan ylämäkeen. Oikealle taittavan kaarteen onnistuminen lienee kierrosajan kannalta huipputärkeä, sillä täältä avataan kaasu yli kilometrin mittaiselle pääsuoralle.

Täyttä laukkaa toista kilometriä

Nyt C 63S Coupé pääsee elementtiinsä: tämähän on kuin Autobahnalle kiihdyttäisi! Moottori karjuu, vaihteet vaihtuvat ja nopeusmittari kelaa lukemia. Valtaosa suorasta laskee loivasti, joten koko komeuden näkee alusta alkaen. Käsityönä kasattu ja kahden ahtimen kiusaama V8 työntää auton vähän yli 230 kilometriin tunnissa.

Jarrua! Jättimäiset satulat puristavat pizzankokoisia jarrulevyjä, 1 800 kiloisen auton liike vaihtuu valtavaksi määräksi lämpöä. Tämä paikka tulee syömään monen vakioauton jarrut ratapäivillä. Turva-alue ei ratin takaa näytä pitkältä, mutta ilmakuva paljastaa totuuden: hiekka syönee vauhdin ennen rengasvallia. Ei kuitenkaan kokeilla.

Pitkä takasuora taittaa varsin perinteisesti ulkoa-sisälle -ajettavaan oikean. Kaarteen voi yhdistää ylämäkeen aukeavaan seuraavaan oikeaan pitämällä auto oikeassa laidassa, sillä nyppylän takana odottaa heti loiva vasen ja sitten taas oikea. Vauhdikkaan alkuosan jälkeen KymiRing vaihtaa teknisemmän vaihteen päälle.

Teknisiä mutkia

Radan yhdeksäs mutka on kohtalaisen leveä neulansilmä. Ensimmäisillä kierroksilla ajolinja mutkaan elää – kuinka ulkoa tänne kannattaa taittaa sisään vasemmalle? Ulos mutkasta pääsee helposti, kaasun voi avata varhain, sillä radan lievästä mutkittelusta huolimatta ajolinja seuraavaa mutkaa kohti on suora.

Jälleen vuorossa on kaarre, jonka lähestyminen saa pohtimaan oikeaa linjaa. Jarruttaako aivan vasempaan laitaan samalla vähän oikealle jo kaartaen, vai hidastaako suoraa linjaa ennen ylämäkeen taittuvaa oikeaa lähestymistä?
Muutaman harjoituksen jälkeen päädyn jälkimmäiseen. C 63S on nopea, mutta luonteeltaan se on enemmän hyvätapainen muskeliauto kuin ketterä urheiluauto. Hallitseva piirre rata-ajossa on lievä aliohjautuminen, tai sitten iki-ihana kaasulla vienti. Sitä ei liiaksi kehtaa harrastaa, Michelinien millien kun pitäisi riittää ainakin turvalliseen kotimatkaan.

Ylös alas

Kaarre taittaa oikealle ylös kohti nyppylän lakea. Tässä kohtaa radan reunoilta voi löytää perisuomalaista metsikköä. KymiRingin varrelta löytää niin mäntyjä kuin kaunista koivikkoakin – mainio yhdistelmä sinivalkoisten kanttareiden kanssa! Ne ovat malliltaan helpon matalia, mutta rajua täristystä ei tohdi katuautolle siedättää.

Nyppylällä auto on syytä pitää aivan vasemmassa laidassa kiinni, sillä seuraavaksi vuorossa on alamäkeen taittava oikea. Rataa ei ainakaan ole kallistettu sisäkurviin tässä kohtaa, joten mutkaa ei kannata lähestyä liian innokkaasti. Toisaalta koko radan jälkipuolisko on ratapäiväharrastajan näkökulmasta varsin sopivavauhtinen, autosta riippuen vaihde pysynee jossain kolmosen–nelosen tietämillä. Rytmi on hyvä.

Nyppylän kautta kohti uutta kierrosta

Seuraava vasuri on radan kolmastoista mutka. Tavallinen, varsin helposti ajettava kaarre aukeaa varhain, joten kaasun voi avata heti kun uskoo linjan osuvan heti perään ajettavaan loivaan oikeaan.

9-vaihteinen sporttiautomaatti lyö pari pykälää suuremmalle, kunnes on taas aika hidastaa. Vasemmalle taittava mutka on kohtalaisen hidasvauhtinen, ja ulostulossa tulee olla tarkkana, sillä ylämäkeen taittava kaarre saa heti jatkoa radan kääntyessä oikeaan. Korkeuserot ja lievästi sokeat mutkat ovat KymiRingin juttu.

Vuorossa on radan viimeinen mutka, sopivasti vauhdin ennen seuraavaa kierrosta hiljentävä oikea. Kun siitä selviää, on taas aika avata kaasu kohti radan nopeaa osuutta. Ja seuraavalle kierrokselle!

Teksti: Lauri Ahtiainen, kuvat: Jari Heikkilä / KymiRing, Jari Saarentaus, Lauri Ahtiainen, video: Jari Saarentaus