Koeajo: Mercedes-AMG SL 43 kerää katseita ilman V8:n murinaakin

Uusi Mercedes-AMG SL 43 on kaunis roadster, joka tuntuu tehokkaampia mallisisaruksia vähäisemmistä ominaisuuksista huolimatta konstailemattomalta kokonaisuudelta. Hyvää: ajettavuus, katto auki ajamisen mukavuus, hintaero V8-malleihin. Huonoa: pintakovuus, hinta silti 200 000 euroa.

Mercedes-AMG SL 43 on perinteikkään roadster-mallin tuoreimman painoksen hinnat-alkaen malli. Kuten tehokkaamman SL 55 -mallin koeajossa aiemmin totesimme, SL on ottanut harppauksen urheilullisempaan suuntaan, joka näkyy myös nimessä, kun malli on siirtynyt Mercedes-Benzin alta Mercedes-AMG -brändin tuotteeksi.

Tämänkin takia joitain voi ihmetyttää, miksi SL:n pellin alla sitten lymyilee neloskone? Tehokkaammissa malleissa on sentään yhä ahdettu V8, joten kuutoskoneita ei SL-mallistossa ole enää lainkaan tarjolla. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikä tahansa rivinelonen, vaan Ahmet Öksüz -nimisen AMG:n työntekijän käsin kasaama 2-litrainen M139, joka tuottaa ahdettuna lähemmäksi 400 hevosvoimaa.

Kivempi korkealla

Moottori ei tunnu luontevalta valinnalta rentoon bulevardikruisailuun. Alakierroksilla se tuntuu lähes miltä tahansa muulta neloskoneelta, ja ennen kaikkea kuulostaa sellaiselta. Rauhalliseen ajeluun kaipaa kasikoneen murinaa, nyt taajamassa ei ajoittain edes tajua istuvansa varsin erikoisessa 200 000 euron autossa muusta kuin ihmisten tuijotuksista.

Sen sijaan kun autolla haluaa ajaa kovempaa, moottori herää yläkierroksilla henkiin. Auto kiihtyy jo matalilla kierroksilla mukavasti, mutta kun lähestytään 6 750 kierroksessa saavutettavaa huipputehoa, autossa tuntee selvästi olevan paljon voimaa. Comfort-asennolla vaihteisto tuntuu vaihtavan kaasu pohjassakin hieman liian aikaisin, mikäli haluaa saada kokea moottorin luonteikkaamman kohdan.

Auto on muutenkin tehty selvästi nopeaan ajoon. Mallisarjan ainoana SL 43 on aina takavetoinen, ja silti se tuntuu tarraavan tiukasti kiinni tiehen ja kääntyy tiukkoihinkin mutkiin ketterästi. Perusasennossa ajonvakautus puuttuu pieneenkin pidon menetykseen turhan voimakkaasti, mutta onneksi sen voi säätää miedompaan asentoon, jolloin sallitaan lievähkö yliohjautuminenkin. Jarrutuntuma on erinomainen, kuten myös kaasupolkimen tuntuma. Yhdeksänportainen automaattivaihteisto tuntuu ajoittain empivältä, mutta pykältää muuten kovemmassa ajossa luontevan terävästi.

Ongelmaksi muodostuu nopeasti se, ettei moottorista voi oikein nauttia julkisen liikenteen seassa. Kukaan tuskin haluaa vinguttaa moottoria vajaan 7 000 kierroksen tuntumassa kakkosvaihteella pysyäkseen tieliikennelaille kuuliaisena.

Siedettävä arkiajoon, enemmän radalle

Edellä mainittu pätee monin osiin autoon muutenkin. SL 43 on perusvireeltään SL 55 -malliin verrattuna hieman pehmeämpi ja korkeampi, jopa siedettävä. Silti esimerkiksi Bulevardilla ilta-auringossa katto auki ryömittäessä autoon kaipaisi yhä pehmeämpää otetta. Maantiellä auto ottaa isommat montut nätisti ja kontrolloidusti vastaan, mutta päästää pintavärinää läpi melko selkeästi. Kasikoneisiin malleihin kuuluvaa säädettävää kallistuksenvakautusta ei osaa kaivata, nelipyöräohjaustakin vain ahtaisiin paikkoihin pysäköidessä. Lisäksi takavetoinen malli on n. 150 kiloa muita versioita kevyempikin.

Sisällä autossa on miellyttävät oltavat, oli katto auki tai kiinni. Katto auki pidempikin kuljettaja pysyy hyvin tuulensuojassa, ja vastaavasti kankaisen katon allekin mahtuu istumaan erinomaisesti. Lämmittimessä riittää puhtia koleassa syysillassakin. Pimeillä ja märillä Helsingin kaduilla katto auki ajaessa kaikki ympärillä näyttää aivan erilaiselta kuin aiemmin – miksei kukaan ole kertonut, että avoautoilu on mahtavaa kesäkauden ulkopuolellakin?

Takaistuimille saatiin todistetusti ahdettua aikuinen ihminen lyhyen matkan ajaksi, mutta etenkin katto kiinni tämä teki tiukkaa. Istuimet onkin tarkoitettu lähinnä lapsille ja kasseille. Reilun 200 litran tavaratila on kohtalaisen pitkä, ja sinne mahtuu kahden ihmisen viikonloppukassit paremmin kuin hyvin.

Kuten tehokkaampien isoveljien kohdalla, myös SL 43 tuntuu olevan suunnattu aiempaa enemmän ratapäivillä kiertäville kuluttajille. Siitä huolimatta auto on myös arkikäytettävyydeltään siedettävällä tolalla, vaikka ajomukavuutta voisi kaivata enemmän ja yli 10 litran kulutus sadalle kilometrille on kieltämättä paljon. Yksi asia on kuitenkin varma: puolikkaasta sylinterimäärästä huolimatta SL:n ratissa sinut huomataan – isompaa moottoria jää kaipaamaan ainoastaan sielu.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen

Lisää aiheesta

• Koeajo: Mercedes-AMG SL 55 – elämme kovia aikoja
• Koeajo: Mercedes-AMG GT C Roadster Edition 50 – modernin ajan muskeliauto
• AMG 50 vuotta: lyhyt katsaus Affalterbachin merkkipaaluihin