Koeajo: Mercedes-Benz C 200 – parempi hyvää hiomalla

Kun perusauto on kunnossa, ei mallipäivitykseltä vaadita ihmeitä. Mercedes-Benz C-sarjan uudistus keskittyykin tekniikkaan ja moottoreihin. Hyvää: Ajettavuus, mukavuus, parantunut tietoviihdejärjestelmä. Huonoa: Vaihteiston viivyttely.

Mercedes-Benz C-sarjan uudistuminen edustaa kasvojenkohotusten oppikirjesimerkkiä: vähän uutta ilmettä, lisää varusteita ja reilusti uutta moottorivalikoimaan. Enempää C-sarja ei kaipaakaan, sen verran hienosti vuonna 2014 esitelty perusauto on aikaa kestänyt.

Aloitetaan keulasta: Suomessa vakiovarusteiset täysled-ajovalot ovat saaneet uuden ilmeen. Puskureiden ilmettä on hiottu etenkin urheilullisemmissa Avantgarde- ja AMG Line -malliversioissa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Hybridin rajamailla

Ulkonäköä merkittävämmät muutokset löytyvät konepellin alta. Kohokohta on C 200 -mallin (184 hv) uusi 1,5-litrainen nelisylinterinen turboahdettu bensiinimoottori, jonka elämää helpottaa 48 voltin sähköjärjestelmällä toimiva EQ Boost -sähkömoottori. Järjestelmän 10 kilowatin (14 hv) lisäteho ei kuulosta hurjalta, mutta tärkeämpää on liikkeellelähtöjä tehostava 160 newtonmetrin vääntölisä. EQ Boost -järjestelmää käytetään myös jarrutusenergian talteenottoon, ja osaa C 200 toki rullata moottori sammutettunakin. Valmistaja ei kuitenkaan kutsu järjestelmää hybridiksi.

Perinteinen tähtikeula on yhä tuotannossa, mutta Suomen tuontiohjelmaan se ei kuulu.

Mercedes-Benz on jo aiemmin esitellyt EQ Boost -kevythybridijärjestelmän kolmilitraiseen rivikuutoseensa. Siinä sähkömoottori löytyi kampiakselin yhteydestä. C 200 -malli hyödyntää hihnakäyttöistä järjestelmää, sillä kone on pidetty manuaalivaihteistoille yhteensopivana.

Ajoltaan uusi moottori on pääosin hieno, joskin huomaamattomalla tavalla. EQ Boostin ansiosta sammutusautomatiikka toimii lähes huomaamattomasti. Hienoisena kauneusvirheenä moottorin ja 9-portaisen automaatin yhteistyö viivyttelee täyskaasukiihdytyksissä. Uuden voimanlähteen kulutuslupauksiin ei vielä ulkomaankoeajossa uskalla ottaa kantaa.

Aina automaatti

Muita nelisylinterisiä bensiinivaihtoehtoja ovat 1,6-litraiset C 160 (129 hv) ja C 180 (156 hv) sekä 2-litrainen C 300 (258 hv). Myös dieselpuolella on tapahtunut: E-sarjasta tuttu 2-litrainen löytyy nyt myös C-sarjan keulalta malleissa C 200d (150 hv) ja C 220d (194 hv). Lisäksi voimanlähteestä on kehitetty uusi 1,6-litrainen painos C 180d -versioon (122 hv).

Ainakin aluksi kaikki uudet C-sarjat saapuvat Suomeen automaattivaihteisina. 4Matic -nelivetoa tarjotaan lisärahasta C200 ja C 220d -malleihin. V6-moottorisissa C 400:ssa (333 hv) ja Mercedes-AMG C 43 (390 hv) -mallissa neliveto on vakiovaruste.

Enemmän E kuin A

Loput muutoksista löytää auton sisältä. Käyttöliittymä ei vielä loikkaa A-sarjassa esiteltyyn MBUX-aikakauteen, vaan tyytyy hiottuun versioon E-sarjassa esitellystä järjestelmästä. Keskikonsolista löytää siis tutun rullan ja kosketuslevynä toimivan rannetuen, minkä lisäksi valikkoja voi selata ohjauspyörän hipaisupainikkein.

Keskinäyttö on varustelusta riippuen 7 tai 10,25-tuumaa, ja lisärahalla Business Avantgarde- ja Business AMG -malleihin on saatavilla myös 12,3-tuumainen digitaalimittaristo. Sen graafista ilmettä on hiottu E-sarjasta eteenpäin.

Digitaalimittariston näkymää voi muokata kolmella teemalla ja "mittareissa" näytettävillä tiedoilla.

Neljä vuotta sitten tapahtuneen C-sarjan ensiesittelyn jälkeen automaailmassa suurin kehitys lienee tapahtunut tietoviihdejärjestelmän ohella aktiivisessa turvavarustelussa. C-sarjan järjestelmät onkin päivitetty käytännössä syksyllä uudistuneen S-sarjan tasolle. Aktiivinen vakionopeudensäädin osaa nyt ennakoida karttatiedon avulla kaarteet ja risteykset, ja osaapa auto vaihtaa kaistaa pelkällä vilkkuviikselläkin. Törmäyksenestojärjestelmä hallitsee nyt jalankulkijat ja pyöräilijätkin.

Teknisten uudistusten ohella C-sarja ansaitsee edelleenkin kehut ajettavuudesta ja mukavuudesta. Luonnollinen ohjaustuntuma tekee nykymittapuulla kompaktin auton hallinnasta erittäin vaivatonta, ja alusta tarjoaa erinomaisen yhdistelmän pintapehmeyttä ja jämäkkyyttä. Tunnepuoltakin löytyy reilusti, jos valitsee jonkin kuusisylinterisistä vaihtoehdoista, mutta niihin palaamme myöhemmin.