Koeajo: MV Agusta Brutale 800 RR – kun italoveri kiehahtaa

MV Agusta Brutale 800 RR on keskiluokan naku, jonka raju tehoreservi kolkuttelee supernakujen joukkoon. Hyvää: suorituskyky, design, varustelu, raaka tunnelma Huonoa: vakionopeudensäädin, raaka tunnelma

MV Agustalla on aina tykätty superlatiiveista, eikä sellaisia puutu keskiluokan supernaku Brutale RR:stä. Kyseessä on nimittäin maailman tehokkain 800-kuutioinen nakupyörä, ja todella raju sellainen.

800-kuutioinen Brutale tuli markkinoille ensimmäistä kertaa vuonna 2013 ja tuolloin MV Agustalla oli jo vuosikausien kokemus nakumallien valmistamisesta. Ensimmäiset mallit olivat 750-kuutioisia ja myöhemmin kuutiokoko kasvoi aina 1100-kuutioon saakka.

Brutale 800 saapui markkinoille kolmannen sukupolven Brutale-perheen kanssa, yhdessä 675- ja 1000–kuutioisten sisarmallien kanssa. Brutale 800 oli ilmestyessään todella ruudikas tapaus, ja keskiluokassa ei ollut pyöriä, jotka ylsivät vastaavaan suorituskykyyn.

Muutama sukupolvi myöhemmin Brutale 800 on entistä ankarampi pyörämalli, etenkin RR-versiona. Perus-Brutalesta on myynnissä pari mallia, joista miedompi tapaus on yhden ärrän perusversio. Sen voimanlähde on 798-kuutioinen kolmisylinterinen moottori, jonka huipputeho on 112 hevosvoimaa ja maksimivääntö 85 Nm.

RR:n moottori on peräisin F3:sta

Astetta tiukempi tapaus on 800 RR, jonka tehot nousevat sitten luokkansa piikkipaikalle. Samasta moottorista napataan tuplaärränä 140 hevosvoimaa ja vääntöäkin pari Newtonia perusmallia enemmän: 87 Nm. Voimanlähde onkin käytännössä vastaava kuin supersport-malli F3:ssa.

800 RR:n moottori on raju ja karkea. Jos sitä vertaa vaikkapa Triumph Street Triple 765 RS:n tai Yamaha MT-09:n myllyihin, voi vain ihmetellä kuinka erilaiset moottorit samalla sylinteriluvulla ja suunnilleen yhteneväisellä tehoreservillä voikaan saada aikaan.

Moottorin tehokäyrä tuntuu hyvin erilaiselta kuin vaikkapa Triumphissa. Siinä missä brittiläisvalmistaja on hionut koneestaan lineaarisesti voimaa tuottavan ja pehmeän, on Brutalen mylly toista maata. Moottorin sisuksissa tapahtuvan raa’an paloreaktion tuntee luissa ja ytimissä saakka. Moottori jytisee alakierroksilla selvästi ja tuntuu siltä, että sytytysjärjestys olisi erilainen kuin muissa rivikolmosissa.

Moottori on alakierroksilla hieman hengetön, mutta kun kierrokset nousevat, alkaa mylly raivoamaan kuin vesikauhuinen piski. Voimaa todella piisaa, kuten MV Agustoissa noin yleisestikin. On hankala uskoa, että alla on vain keskiluokan nakupyörä, sillä meno tuntuu siltä kuin tonnisella ajelisi.

Kulmikasta kyytiä

MV Agusta Brutale 800 RR on monella muullakin tavalla raaka ja kulmikas. Moottoriohjaus on terävä ja alusta jäykkä. Sivistyneisyydestä ei ole tietoakaan, mutta se on samaan aikaan hyvä ja huono asia. Ainakaan pyörä ei jätä kylmäksi.

Koska kyseessä on italialainen Premium-merkki, on pyörä ahdettu täyteen tekniikkaa, eikä komponenttien laadussa ole pihtailtu. Keulaputket ovat 43-milliset ja Marzocchin valmistamat. Ne ovat täysin säädettävissä, eli esijännitys, sisään- ja paluuvaimennus on kliksuteltavissa kuskin toiveiden mukaiseksi.

Takapamppu on puolestaan Sachsin käsialaa ja sekin samalla tavalla täysin säädettävä. Tuntuma ei yllä samalle tasolle vaikkapa Öhlinsin vastaavan kanssa, mutta ei takavaimennin missään mielessä huono ole. Pyörästä löytyy myös ohjausiskunvaimennin, ja se on säädettävissä helposti, sillä pamppu on sijoitettu suoraan kuskin leuan alle.

Jarrut ovat Brembon radiaalit, kuten asiaan kuuluu. Tuntuma ei yllä aivan samalla tasolle kuin pahimman kilpailijan, Triumph Street Triple RS:n kohdalla, mutta voimaa jarruissa toki on. Kaarre-ABS-järjestelmä on Continentalin käsialaa ja mukana on takarenkaan nousemisen esto.

Pyörästä löytyy luonnollisesti myös keulimisenesto, launch control ja vakionopeudensäädin. Vakkaria leimaavat samat haasteet kuin muissakin Agusta-malleissa, eli kaasukäteen sijoitettu nappi on liian kaukana peukalosta, eikä nopeuden muuttaminen ei ole mahdollista ilman vakkarin sammuttamista ja uudelleen aktivointia.

Isolla intohimolla suunniteltu

Suunnittelupöydällä on muutenkin oltu liikkeellä ennakkoluulottomasti, sillä pyörässä on paljon yksityiskohtia, jollaisia ei muista pyöristä juuri löydy. Esimerkiksi satulan alla on pyörän läpi menevä tyhjä kolo. Se tekee pyörän takaosasta hyvin siron. Takaswingi on yksipuoleinen, minkä vuoksi takavanne pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Samaa paneutumista yksityiskohtiin on myös pyörän vakioputkisto, jonka ulostulojen määrä kertoo pyörän sylinteriluvun. Pakoäänet tuodaan ilmoille kolmen ulostulon kautta ja ulkonäkömielessä vaimenninta ei joudu vaihtamaan, kuten useimmissa muissa nakuissa.

Brutale 800 RR:n äänimaailma on sekin kohdallaan, vaikka EURO-normit toki puuttuvatkin peliin liian kovien äänien kohdalla. MV Agusta on onnistunnut kuitenkin kaivamaan soundista kaiken mahdollisen raakuuden melurajoitusten puitteissa.

MV Agusta on kehitellyt saman poeruskokoonpanon ja 800-kuutioisen moottorin ympärille liudan erilaisia malleja: R, RR, Dragster, RC, F3 ja Superveloce. Näistä viimeinen on äärimmäinen kahvilakilpuri, joka on F3:n ohella malliston rajuin pyörämalli.

Oheisessa joukossa Brutale RR on helposti lähestyttävin ja perinteisin. Se on suora kilpailija keskiluokan nakumalleille, kuten jo mainitulle Triumph Street Triple RS. Muita haastajia ovat Kawasaki Z900 SE, KTM 890 Duke R, Ducati Monster SP ja Yamaha MT-09 SP. Tehomielessä MV Agusta on porukan selkeä ykkönen.

Mutta onko tehokkain ja hurjin automaattisesti paras? Ei ainakaan tässä tapauksessa. Vaikka MV Agusta on kiistatta todella raju ja supertekninen pyörä, on se samaan aikaan jotenkin…no italialainen. Ja koska suora kilpailija on maailman paras nakupyörä – Street Triple 765 RS – on peli koko lailla vaikea kääntää voitoksi.

Brutalea vastaan on myös talouspuoli, sillä runsas varustelu nostaa 800 RR:n hinnan yli 26 000 euroon. Eivät kilpailijatkaan halpoja ole, mutta eroa syntyy muihin vähintään 5000 euroa.

Mutta on Brutalessa monta valtaisain hyvää elementtiä. Se on markkinoiden tehokkain ja kiistatta rajuin pyörä. Muotokieli on suorastaan huikeaa ja tekniikka vakuuttavaa. Lisäksi se on pyörä, jollaisia tuskin tulee kovin usein vastaan katukuvassa. Se on vakiokuosissakin täynnä persoonaa.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala