Koeajo: Smart #3 – risuaidalla kohti uutta tulevaisuutta

Smart on kasvanut miniauton statuksesta täysikokoiseksi autoksi. Voisi sanoa, että kyseessä on lähes Mercedes-Benz. Mutta ei sitten kuitenkaan.

Smart on nimennyt uutuusmallinsa nuorisolaisesti hästägein. #1 ja #3 ovat molemmat täyssähköautoja, ja varsin suorituskykyisiä sellaisia. Molemmat ovat myös selkeästi suurempia kuin menneen ajat Smartit.

#3:n hyttiin mahtuu istumaan mukavasti neljä aikuista. Kyseessä on ensimmäistä kertaa auto, joka ei kerää pienen kokonsa vuoksi sääliviä katseita. Se on samaan aikaa hyvä ja huono. Smartin suurin erottuvuustekijä on kateissa.

Kolmonen on tehty samalle pohjalevylle Volvo EX30:n kanssa. Vaikka Smart operoi Mercedesin brändin alla, on Kiinayhteys ilmeinen. Smartin omistuksesta puolet on Geelyllä, joka siis omistaa myös Volvon. Tästä syystä autolla on paljon yhtäläisyyksiä Moottorin käyttötestiauton kanssa.

Kolmos-Smartin jännittävin versio on nelivetoinen Brabus, joka tarjoutui myös koeajettavaksi. Kyseessä on hävyttömän tehokas pieni sähköauto. Molemmilla akseleilla omat sähkömoottorinsa. Takamoottori puskee 272 hevosvoiman (200 kW) teholla ja etupyörille jätetään 156 hevosvoimaa (115 kW).

Yhteensä tehossa päästään 428 hevosvoimaan ja väännössä 584 Nm:iin. Moista tehoreserviä tapaa etenkin tässä hintaluokassa harvoin. Brabus siis tarkoittaa suorituskykyä myös uuden Smartin kohdalla. Muuten virityspajan nimi tuntuu olevan hieman päälle liimattu.

Ripeä kuin mikä

Kiihtyvyyttä autossa tosiaan piisaa. 0–100 km/h suoritetaan 3,9 sekunnissa. Tämä kiihtyvyys saavutetaan launch controlin avulla, ja repäisy puhuttelee. Jos tehoa on mahdollista tuottaa ylenpalttisesti, hauskaa että niin myös tehdään.

Muut ajo-ominaisuudet eivät aivan yllä rajun kiihtyvyyden tasolle. Alusta on kyllä jämäkkä, mutta sen potentiaali on nopeasti hyödynnetty kiivaammassa ajossa. Kyseessä ei siis ole motorsportiin soveltuva malli, kuten vaikka Hyundai Ioniq 5 N tai Kia EV6 GT.

Tehomallin akku on 64 kWh kokoinen, mikä takaa kohtuullisen toimintamatkan. WLTP-vertailuluku on tasan 400 kilometriä. Keskikulutus sadalle kilometrille on 17,9 kWh, mikä on kokoluokka huomioiden kova. Toisaalta se ei yllätä, sillä voima tarvitsee energiaa.

Onneksi lataaminen tapahtuu liukkaasti. Valmistajan ilmoittama 150 kW latausnopeus ylittyi laturilla pariinkin kertaan, mikä on aina mukava yllätys. 10–80 prosentin lataus saavutetaan puolessa tunnissa. Toki sillä edellytyksellä, että laturissa riittää potkua.

Tietoviihde yskähtelee

Smartin suurimmat haasteet eivät olekaan suorituskyvyssä tai latausnopeudessa, vaan ohjelmistossa. Koeajon aikana auton tietoviihdenäyttö temppuili moneen kertaan muun muassa sammuttaen itsensä kesken ajon. Tämän jälkeen auton toiminnallisuuksia ei saanut käytettyä ennen auton sammuttamista.

Hauskinta on se, että auton sammuttaminen onnistuu vain kävelemällä pois Smartin välittömästä läheisyydestä. Tämä johtuu siitä, että järjestelmä käynnistyy itsestään avainten lähestyessä autoa ja sammuu vasta kun koukut viedään riittävän kauas. Siksi temppuilu on kiusallista ja vaivalloista.

Tietoviihdenäytön temppuilu kiihtyy tiiviimmäksi mitä pidemmälle koeajo pääsee jatkumaan. Välillä liikkeelle lähtiessä on pakko säätää musiikki sopivalle äänentasolle ja nopeusvaroituksen raivostuttava piippaus pois, sillä pian näyttö lakkaa toimintansa, ja sen jälkeen asioille ei ole mitään tehtävissä.

Maahantuojan mukaan ongelma johtuu Hello smart -applikaation puutteesta. Asian pitäisi siis korjaantua toukokuun 2024 lopussa, jolloin sovellus rantautuu Suomen kamaralle. Ennen tätä temppuilua saattaa olla luvassa.

Haastetta on myös latausluukun kanssa, sillä se ei suostu avautumaan laturille mentäessä. Välilä vaivaan auttaa ovien avaaminen ja sulkeminen, mutta ei aina. Välillä puolestaan auttaa se, että avaimet käyvät muutaman kymmenen metrin päässä. Toki ei sekään aina. Smart elää omaa elämäänsä, eikä välitä kuskin toimenpiteistä.

On kuitenkin todettava, että esimerkiksi latausluukkuongelmat vaivasivat vain Brabus-yksilöä, sillä myöhemmin koeajolla ollut takavetoinen ei temppuillut vastaavalla tavalla. Autot ovat siis edelleen yksilöitä.

Tietokone vai auto?

Yksi kummallinen asia Smartissa on myös se, että konepellin avausmekanismin vipu on sijoitettu oven etureunan tuntumaan. Kun autosta nousee ulos, tarttuu jalka usein vipuun ja ponnauttaa konepellin auki. Asia ei ole suuri, mutta hieman ärsyttävä.

Smartia ajaessa tulee elävästi mieleen se, että autot ovat tätä nykyä enemmän tietokoneita kuin ajoneuvoja. #3:n tietoviihdenäyttö on häkellyttävän laaja ja toiminnallisuuksia on tuhottomasti. Käytännössä kaikki toiminnallisuudet on piilotettu valikoihin, ja välillä niitä saa kelailla pitkiä aikoja läpi säätääkseen vaikkapa ilmastointia. Osalle toiminnoista soisi löytyvän fyysiset kytkimet.

Yksi asia ovat toki erilaiset turvallisuuteen liittyvät hälytykset. Ylinopeusvaroitin, vireystilanvalvonta ja automaattinen nopeudentunnistusjärjestelmä ovat asioita, joiden kanssa eläminen sovussa on vaikeaa. Toki tilanne on sama kaikissa uusissa autoissa, mutta hästäk-mallin piippaukset ovat suorastaan raivostuttavia. Onneksi kaiken saa säädettyä pois.

Vaikka Smartissa on muutamia varsin häiritseviä piirteitä, on siinä myös hyviä puolia. Voimalinja on ruudikas ja lataus nopea. Sisätilat ovat hyvät ja ajomukavuus kohdallaan. Kun ohjelmiston pienet puutteet saadaan ratkaistua, on käsissä järkevän hintainen sähköauto. Etenkin kun asiaa tarkastelee kattavan vakiovarustelun ja suorituskyvyn näkökulmasta.