Koeajo: Toyota C-HR on katumaasturien kapinallinen

Toyota C-HR on villimpi vastine kansansuosikki Qashqaille. Hyvää: viimeistely, vaivaton ajettavuus. Huonoa: kojelaudan ergonomia, kumartelua vaativat oviaukot.

Tämä japanilainen autonvalmistaja haluaa oikeasti olla se kaikesta nuorekkain. Vaikutelmalta on vaikea välttyä, kun tarkastelee uutta Toyota C-HR -katumaasturia.

Kun Toyota nyt vihdoin ja viimein sai luotua oman kompaktin crossoverinsa, konservatiivisessa maineessa – yhä edelleen – olevalta merkiltä olisi voinut odottaa selvästi perinteisempää toteutusta.

Siis sellaista kuin kilpailija Nissanilla. Etenkin, kun C-HR:n ulkomitat ovat kutakuinkin yhtä suuret kuin luokan ylivoimaisella suosikilla Qashqailla.

Mutta ei. Corolla-kansan sijaan Toyota lähti jahtaamaan junioreiden suosiota. Avainasemassa on muotoilu, johon on lainattu piirteitä kaikkein kompakteimmista maasturintapaisista. C-HR näyttääkin kokoistaan pienemmältä – kuin ylikasvaneelta teiniltä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tuntuukin nuorelta

Ei nuorekkaassa designissa sinänsä mitään vikaa ole: eräät koeajon aikana tapaamamme ihmiset pitivät C-HR:ää todella makeana, kuten eittämättä monet ostajatkin. Makuasioista syntyy kuitenkin helposti moitteita, kun autoa ryhtyy käyttämään.

C-HR:ssä nousee toistuvasti esiin kolme korimuotoilun pointtia. Piilotettuihin takaovenkahvoihin vielä tottuu, mutta katumaasturiksi matalat oviaukot sekä heikko näkyvyys takaviistoon ärsyttävät. Eteen näkyvyys on keskimääräistä parempikin.

Takaistuintilat ovat juuri ja juuri riittävät pidemmällekin, mutta pienet sivuikkunat ja pysty selkänoja tekevät tunnelmasta aika klaustrofobisen.

Tavaratila on selkeän muotoinen, mutta pienempi kuin vaikkapa Qashqaissa. Nostokynnys on suhteellisen korkea, ja luukun alla pitää kumarrella. Kahteen tasoon kiinnittyvä välipohja puuttuu, kuten suksiluukkukin, ja laajennuskin paljastaa 10 sentin kynnyksen.

Kojelautapuutteita

Kun muistaa C-HR:n ulkonäön, edellä mainitut piirteet eivät loppujen lopuksi yllätä, ja hän, joka tällaiseen autoon päätyy, on varmaankin valmis ne hyväksymään. Sen sijaan kojelaudan puutteellinen ergonomia on asia, jota on hankala sisäistää.

Kokonaisuus on erilainen ja hyvännäköinenkin, mutta hajasijoitetut katkaisimet ja säilytyslokeroiden korvaaminen kiiltävän mustilla muovipinnoilla herättävät aitoa ihmetystä.

Kaiken lisäksi osa tärkeistäkin toiminnoista, kuten mittarivalojen säätö ja parkkitutkan käyttökytkin, on piilotettu mittariston keskellä sijaitsevaan vaikealukuiseen näyttövalikkoon, joka puolestaan on täynnä kummallisia kirjainyhdistelmiä.

Kun valikot kerran puhuvat suomea, ei auton järjestelmälyhenteiden kääntäminen meikäläiselle kielelle olisi varmaan ollut ylivoimainen tehtävä. Lisäksi osan toiminnoista voisi aivan hyvin siirtää suureen kojelaudan keskinäyttöön.

Kaiken kaikkiaan C-HR:n sisustuksesta tulee mieleen, että sen on suunnitellut nuorisotiimi, joka ei ole päässyt tai joutunut käyttämään autoa päivittäin. Tai sitten on siirrytty tietoisesti jollekin toiselle, ja kovin japanilaiselle, tasolle.

Silti kiva ajaa

Edellä mainitut muotoilu- ja ergonomiayksityiskohdat tuntuvat entistäkin päälle liimatummilta, kun C-HR:llä lähtee liikkeelle. Auton sisäiset ominaisuudet ovat nimittäin paljon kuorta käyttökelpoisemmat.

Edessä tilaa on väljästi, ajoasento kuppimaisella istuimella miellyttää ja paksu ratti istuu napakasti käteen. Mitä tulee itse ajamiseen, C-HR:n luoma ennakkomielikuva sisälsi umpitunnottoman ohjauksen ja paukkulauta-alustan, mutta sen sijaan Toyotalla tarjotaan jos nyt ei dynaamista, niin ainakin vaivatonta ajettavuutta.

Kulku on vakaata, jousitus tarjoaa hyvän kompromissin eikä monista nykyautoista tuttu nypytys vaivaa. Oikeastaan vain kautta auton kumiseva melutaso häiritsee pidemmän päälle. Muuten hälyäänet loistavat poissaolollaan: C-HR ei rämise epätasaisillakaan pinnoilla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Hybridi edellä

1,2-litraisen bensaturbomoottorin ominaisuudet suodattuvat portaattoman automaattivaihteiston läpi huomaamattomana ja viiveettömänä kulkuna – etenkin kun koeajoauto oli vielä nelivetoinen.

Kone ei myöskään pidä sinänsä pahaa ääntä, mutta korkeita kierroksia joutuu kiihdytyksissä kuuntelemaan enemmän kuin toisentyyppisillä automaattivaihteistoilla.

Maahantuojan mukaan valtaosa C-HR:stä myydään hybridinä, johon tutustumme tarkemmin lähitulevaisuudessa. Se onkin kustannustehokas ratkaisu bensamalliin verrattuna jo hankintahinnaltaan – esimerkiksi nyt koeajetun mallin vastaava Hybrid-versio maksaa reilusti yli 4 000 euroa vähemmän.

Edullisimmillaan C-HR:n rattiin pääsee hieman vajaalla 27 000 eurolla, mikä on linjassa muihin perusbensa-etuvetokilpailijoihin.

Erilainen listahitti

C-HR tuo varmasti Toyotalle aiempaa nuorekkaampaa ilmettä ja uusia asiakkaita, se on selvä. Nykyisten myyntilukujen valossa näyttää kuitenkin siltä, että Nissan Qashqain tapainen konservatiivisempi olemus vetoaa varsinkin suomalaisiin muotikotkotuksia paremmin.

Mutta toisaalta: niin olivat Qashqainkin tähtitieteelliset myyntiluvut aikanaan vaikeasti ennustettavissa. Mistäpä siis tiedämme, millaiset katumaasturit ovat muutaman vuoden sisällä tilastokärjessä. Kenties sellaiset kuin C-HR.

Teksti: Jussi Saarinen kuvat: Jari Saarentaus