Koeajo: uusittu uudistus – Lexus CT 200h F Sport S

Lexus CT 200h koki jo toisen päivityksensä. Lievän ulkonäkömuutoksen ohella keskityttiin varusteparannuksiin. Hyvää: vaivattomuus, istuinmukavuus. Huonoa: tunnoton ohjaus, pintakova alusta.

Kaksi kasvojenkohennusta samalle mallille sen elinkaaren aikana on valmistajalle edullinen ratkaisu, jos auto istuu vuosienkin päästä saumattomasti muuhun mallistoon ja – ennen kaikkea – se käy edelleen kaupaksi. Lexus CT 200h täyttää nämä kriteerit.

Menekistä puhuvat parhaiten globaalit myyntiluvut. Lexus-perheen pienokainen on ollut yksi merkkinsä suosituimmista malleista, joten täysin uudella seuraajalla ei ole ollut kiire. Suomessa auto on kylläkin jäänyt suhteessa selvästi harvinaisemmaksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lievää lisäturvaa

CT 200h ensiesiteltiin vuonna 2010, ja ensimmäinen suurempi päivitys oli vuorossa vuonna 2013. Tuolloin auton keula veistettiin nykylexusmaisen irvistäväksi, minkä lisäksi koria jäykistettiin ja alustaa pehmennettiin paremman ajomukavuuden nimissä.

Tämänkertaiset kohennukset kohdistuvat ennen kaikkea varustepuolelle, sillä ulkonäössä muutokset ovat selvästi huomaamattomampia niin keulassa kuin perässäkin. Myös hybriditekniikan numeroarvot ovat tismalleen ennallaan.

Varustelun tärkein pointti on kaikkiin malleihin vakioksi tullut Lexus Safety System+ -paketti, joka sisältää mukautuvan vakionopeudensäätimen, automaattisen hätäjarrutuksen, kaistallapitoavustimen, liikennemerkkien tunnistuksen ja kaukovaloavustimen.

Varustetasoja on Lexus-tapaan runsaasti, viisi kappaletta, ja saman tekniikan jakavien mallien hintahaitari venyykin Eco-version 30 435 eurosta nyt koeajetun F Sport S:n 43 842 euroon. Myydyimmän mallin, CT 200h Comfortin, hinta (33 288 euroa) on hieman laskenut.

Perinteistä pesämäisyyttä

Kohta kahdeksan vuoden malli-ikä tuntuu tietysti CT 200h:ssa monin paikoin. Tavaratila on perusmuodossaan todella matala, seisontajarru on hankalaa poljinkäyttöistä mallia, eikä numeronäyttöistä nopeusmittariakaan autosta löydy.

Toisaalta kuljettajan valtaa sama ajaton harmonia kuin luokkaa suuremmassa IS 300 h -mallissa. Istuin on miellyttävän kuppimainen ja pehmustukseltaan juuri sopiva, ja ajoasentoaa järjestyy hyväksi, vaikka penkin pitkittäissäätövara kolahtaakin helposti tappiinsa.

Kojelauta tuo väistämättä mieleen auton valmistusmaan, mutta materiaalit ja sovitukset tuntuvat pääosin moitteettomilta. Pikkukiusa on vakionopeudensäätimen asetus vain 5 km/h portailla, ja pikkuruiset istuinlämmittimien säädinnupit lähinnä huvittavat.

Toisin kuin arkisemman sisarmerkin Toyotan monissa malleissa, mittariston ja näytön väritykset ja typografiat rimmaavat hyvin yhteen. Ellei sitten pistä päälle sporttisempaa ajotilaa; tällöin mittaristo vaihtaa lookinsa teinimäisen punaiseksi.

Tässä varusteversiossa saa nauttia myös aiempaa suuremmasta, 10,3-tuumaisesta kojelaudan keskinäytöstä. Edullisempiin malleihin se tosin pitää hankkia lisävarusteena, kuten navigaattorikin tykötarpeineen.

Vaivatonta vapinaa

CT 200h ei ole, F Sport S -mallinimestään huolimatta, mikään pikkusportti, mistä pitää tunnottoman tahmea ohjaus huolen. 1,8-litraisen bensakoneen ja sähkömoottorin yhdistelmä ei myöskään lupaile paperilla mitään kovin kiivasta menoa.

Luontevinta onkin suhtautua autoon vaivattomuus edellä, ja tällöin myös hyviä puolia alkaa löytyä runsaasti. Hybridivoimalinja pelaa äärimmäisen tasaisesti ja pehmeästi, ja vaihteenvalitsin vaatii liikkuakseen pelkät sormivoimat.

Rengasmelu säilyy ainakin nastattomilla talvirenkailla kohtuullisella tasolla, mutta ajomukavuudessa on hieman huomautettavaa. Tienpinnan värinät tuntuvat jopa vastalevitetyllä asfaltilla – ja röpelöpinnalla joukkoon liittyy myös kolahteluja.

Lexuksen edustajat korostavat mielellään sitä, että CT 200h on luokkansa ainoa ”ei-ladattava” hybridi – mikä tietysti on tottakin. Lisäeroa eteläsaksalaisiin kilpailijoihin tuo myös huomaamattomampi imago; seikka, joka vain korostaa sitä sisäistä rauhaa.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Roman Razinkov

Lisätietoja: www.lexus.fi/ct