Koeajo: Volkswagen Golf IV V6 4Motion – muisto vanhoilta ajoilta

Joskus ajatus Golfista kuudella sylinterillä oli ihan normaali.

Se on ihan tavallinen hopeinen Volkswagen Golf. Sellainen, joita tuntuu mahtuvan tusina kymmeneen. Yksilön alla kyllä pyörivät alumiinivanteet, ja tarkkasilmäinen voi myös huomata korin sävyyn maalatut ovenkahvat ja puskurin listat. Huomiomagneetista ei kuitenkaan voi puhua.

Vuonna 1997 julkaistu Golfin neljäs sukupolvi on kyllä kestänyt aikaa upeasti. Millimetrin tarkasti istuvat ovet ja tarkoin harkitut linjat näyttävät monelta osin yhä kohtalaisen moderneilta, vain korin perusmittasuhteet paljastavat juurten ulottuvan 1990-luvulle saakka.

Ja automaailma oli 1990-luvulla aika erilainen. Silloin ajatus 2,8-litraisesta kuutosmoottorista Golfin keulalla ei ollut lainkaan absurdi: ja juuri sellainen löytyy tämän VW Classicin omistaman yksilön konehuoneesta.

Volkswagen oli tuonut uuden 8. sukupolven Golfin ensikoeajoihin koko sukupuun: hopeiset Golfit ykkösestä seiskaan todistavat sekä mallin vahvaa sukunäköä, että sitä valtavaa kehitystä, jota automaailmassa on vuodesta 1974 tapahtunut.

Riman kohottaja

Ehkä tänään Golfin sisätilat eivät tunnu niin merkittäviltä kuin ensiesittelyn aikaan. Ensihuomio menee pystyyn kojelautaan, katse sivuuttaa täysin pehmeät muovipinnat ja ryhdikkäästi istuvat panikkeet, jotka tänään ovat tässä luokassa selvyys. Ennen tätä Golfia näin ei ollut, Volkswagenin merkitys aukeaa vasta, kun vertaa ilmettä vastaavan aikakauden Ford Focuksen muovikeitaaseen.

Erinomainen viimeistely ja toimiva ergonomia tekivät Golfista mainion työhevosen. Mutta nyt vuorossa ei ole mikään 1,4-litrainen karvalakki tai kaupparatsun 1.9 TDI. Takaluukussa komeilee teksti V6 4Motion. Auton omistaa Volkswagen Classic, ja vuosimalli on 2003.

Kuusi sylinteriä limittäin

Nykyisin bensiinikäyttöistä kuutoskonetta täytyy lähteä etsimään Audi A6:n keulalta saakka, mutta jo 1990-luvun alussa Volkswagen esitteli 3. sukupolven Golfista VR6-mallin. Nimi johtuu erikoisesta moottorirakenteesta, joka on eräänlainen yhdistelmä rivi- ja V6:n ominaisuuksia ja tilantarvetta. Sylinterikulma on kapea, ja osin limittäin asennetut sylinterit jakavat yhteisen sylinterikannen. Sama moottorirakenne jatkui neljännen ja vielä viidennenkin sukupolven läpi, vaikka lopussa kuutoskonetta saikin vain rajuimpaan Golf R32 -malliin.

Herrasmiehen Golf

Rajuus on neljännen sukupolven Golf V6 4Motionista kaukana. Kyse on herrasmiehen Golfista, jonka ajoasuksi sopisi paremmin puku kuin lippis. Käynti on turbiinimaisen tasaista, samoin vääntö. Vaihteista Volkswagen on antanut autolle kuusi kappaletta, mutta neljälläkin pärjäisi. Kuutoskone on antamassa Golfille hienostuneisuutta ja vaivattomuutta.

Täyskaasulla ohjaamoon kantautuu etäinen murina, joka ei milloinkaan muutu rasittuneeksi. Luontaisinta Golf V6 4Motionilla on silti edetä rauhallisesti: varsinaista suorituskykyä enemmän nauttii reserviin jäävistä tehoista. Tarvittaessa 204 hevosvoimaa vie Golfia varsin rivakasti.

Mutkat paljastavat Golfin todellisen iän. Alusta on pehmeä ja vaimennukseltaan riittämätön, mikä yhdessä hitaan ja etäisen ohjauksen kanssa saa Golfin nopeasti tuntumaan paljon kokoistaan suuremmalta mutkissa. Auton mukavuusalueen rajat löytää yrittämättäkin, ja loppu on vain painavan keulan hallintaa.

Ei Golf toki yritäkään olla sporttinen. GTI-logojen ja tartaanikuvion sijaan sisältä löytää erikoisen yhdistelmän sinistä kangasta ja aitoa 1990-luvun muovipuuta. Toki muutamat äänipuolen viritykset ja vähän jämäkämpi alusta todennäköisesti tekisivät kokemukseen melkoisen muutoksen, mutta nyt autoa käsitellään sellaisena, kuin se tehtaalta lähti.

Kehitystä

Volkswagen Golfin neljäs sukupolvi on epäilemättä hieno ja merkittävä auto. Sen vahvuudet eivät vain nouse esiin lyhyellä koeajolla, jota hallitsee VR6-moottorin vaikutus kokonaisuuteen. Tällä koneella varustettu Golf on mielenkiintoinen kuriositeetti, jonka suurin arvo taitaakin olla kertoa, miten paljon ajoneuvotekniikka on lopulta 20-vuodessa mennyt eteenpäin – ja nykyisin saman Golfin 1,8-litrainen turbomalli tuntuu paljon luonnollisemmalta vaihtoehdolta.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen