Koeajo: Volvo C40 Recharge Single – Korea viistokatto myös etuvetoisena

Volvo C40 Recharge -sähköauto tulee nyt suosittuun keskikokoisten suv-autojen luokkaan myös etuvedolla ja tutulla viistolla katolla. Hyvää: Ajettavuus, infotainmentin käyttöliittymä. Huonoa: yhden polkimen ajon kytkentä, ohjausavustimen toiminta, pieni tavaratila, takapenkin tilat aikuiselle.

Volvon C40-malli on tuttu jo noin vuoden takaa. Malli on Volvon ensimmäinen sähköauto koskaan ja samalla XC40-mallin viistoperäinen coupe-sisar. Auto, joka sijoittuu korkeiden katumaastureiden luokkaan, joiden aika ei suinkaan ole ohitse. Luokka kasvaa edelleen ja tunkua kyseiseen, vähän möhkömäisten autojen segmenttiin on koko ajan enemmän ja enemmän.

C40 on perusrakenteeltaan sama auto kuin XC40, mutta ulkomuodoltaan kauniimpi ja linjakkaampi kuin XC40, juuri alaslasketun viiston katon vuoksi. C40-mallia on saatavilla vain sähköversioina, XC40-mallia niin sähkö kuin hybridiversionakin.

Etuveto myös saatavilla

Volvo ilmoitti viime vuoden lopulla, että C40-mallista tulee tarjolle myös etuvetoinen versio. Autojen tuotanto käynnistyi tämän vuoden keväällä ja ensimmäiset autot saapuivat Suomeen nyt syksyn kynnyksellä.

Mutta kuinka suv:ksi Volvon C40-mallia voi silloin kutsua, kun auto on etuvetoinen, on hyvä kysymys, vaikkakin suurin osa keskikokoisista katumaastureista myydään juuri etuvetoisina. Autoluokka uppoaa kansan syviin riveihin enemmänkin ulkonäkönsä kuin ominaisuuksiensa puolesta.

Ne, jotka todella tarvitsevat nelivetoa, valinneevat Volvo C40 -mallistakin kahdella sähkömoottorilla varustetun Twin-version koeajossa olleen yksimoottorisen ja etuvetoisen Single-version sijaan. Etuvetoisella Single-versiolla on Volvolle todella suurta merkitystä nimenomaan kaupallisesta näkökulmasta, eikä sillä ole merkitystä, miten suv määritellään.

Moottoritehonsa puolesta koeajettu Single-versio riittää varmasti suurelle osalle. Auton etuakselille sijoitettu sähkömoottori tarjoaa peräti 170 kilowattia (231 hv) ja se riittää ripeähköön kyytiin.

Matkustamossa ei kikkailla

Autossa on kokonaiskapasiteetiltaan 69 kilowattitunnin kokoinen akku, käyttökapasiteetin ollessa 67 kilowattituntia. WLTP-mittaustavan mukainen yhdistetty kantama autossa on 434 kilometriä. Volvo kertoo, että 150 kilowatin latauksella C40 latautuu 28 minuutissa 10 prosentista 80 prosenttiin. Latausteho pitänee paikkaansa, sillä autolla päästiin silloinkin, kun latauskentällä oli myös muita autoja, hyvään lataustehoon. Ainoana autona latauskentällä ollessaan Volvon akun varaustila nousi 29 minuutissa akun 30 prosentin varaustilasta 90 prosenttiin, joka on varsin kiitettävästi.

Sisällä C40-mallissa on volvomainen rauhallinen tunnelma, eikä sitä, että olisit istunut sähköautoon, korosteta mitenkään erityisesti. Kuljettaja ja etumatkustaja istuvat autossa korkealla. Sisustusmateriaaleissa ei ole käytetty mitään eläinperäistä, kierrätysmateriaaleja sen sijaan kyllä.

Matkustamossa millään erityisellä asialla ei kikkailla. Paitsi koeajetun auton ovipaneeleissa ja kojelaudassa olevilla Topography-kuvioilla, jotka ovat taustavalaistut kolmiulotteiset koristeet. Koristekuviolle Volvon suunnittelijat ovat saaneet inspiraationsa Pohjois-Ruotsissa sijaitsevan Abiskon vuorialueen topografiasta.

Auton päivänvalotunnistin mukauttaa koristeet vallitsevan valaistusolosuhteen mukaan. Valoisalla säällä koristekuvio on musta, mutta pimeässä se herää eloon harmaine sävyineen.

Ärhkäkkä ohjausavustin

Varsinaista starttinappulaa kuljettajan paikalla ei ole, auto on käynnissä, kun sen oven avaa ja kuljettajan istuin tunnistaa kuljettajan. Tarvitsee vain kiinnittää turvavyö, siirtää vaihdevalitsin ajo-asentoon, vapauttaa jarrupoljin ja lähteä kaasun painalluksella liikkeelle.

C40 on myös ajettavuudeltaan tuttua Volvoa. Istuimet ovat mukavat, säätimet ovat paikallaan ja kuljettaja tuntee olonsa kotoisaksi. Ajettavuus on tukevaa, ohjaustuntumaa voi säätää infotainmentin säätimistä ja säätämällä se kaikkein jäykimmäksi, ainakin allekirjoittanut löysi siitä ihan tyydyttävän tuntuman.

Vakionopeudensäädin päällä ajettaessa Volvon ohjausavustin tekee niin voimakkaita ja äkkinäisiä ohjausliikkeitä ja ajaminen on yksinkertaisen hankalaa, että se on pakko kytkeä pois päältä.

Infotainmentin käyttöliittymä on myös selkeä ja Volvo luottaa infotainmentissa Googlen Android-pohjaiseen järjestelmään, joka on täynnä erilaisia matkan tekoa avustavia toimintoja. Kuljettaja voi esimerkiksi säätää lämpötilaa, asettaa navigoinnin määränpään, toistaa musiikkia puheohjauksella keskittyen samalla ajamiseen.

Volvo oli ensimmäisiä autonvalmistajia, jotka ottivat autoissaan Googlen järjestelmän käyttöön. Koska kysymyksessä on Applen kanssa kilpaileva järjestelmätoimittaja, niin Apple Car Playta ei saa Volvoon kytkettyä käyttöön ilman johtoa.

Kahdella polkimella parempi

Volvon sähköautoissa infotainmentin valikoista auton pystyy säätämään myös niin sanottuun one pedal drive -moodiin, jossa jarrua ei tarvitse käyttää lainkaan. Autoa voi ajaa täysin yhdellä polkimella: voimapoljinta painamalla auto liikkuu eteenpäin, mutta kun voimapoljinta löysää, auto jarruttaa.

One pedal drive -asetuksella Volvon moottorijarrutus on niin voimakas, että varsinkin kaupunkiajossa se tekee autolla ajamisesta töksähtelevää. Tässä pitäisi olla säätö, jolla jarrutukseen saisi valittua 2–3 eri tasoa. Mutta kun ei ole, on parempi siirtyä takaisin perinteiseen kahdella polkimella, eli jarrulla ja voimapolkimella ajoon. Tämän toiminnon säätäminen täytyy tehdä auton valikoista, luontevampaa säätö olisi tehdä auton vaihdevalitsimen yhteyteen.

Takapenkillä on väljää ja hyvät jalkatilat, tämä on Volvoissa osattu aina. Tosin C40-mallin viisto katto syö pääntilaa, ja ihan pisimmillä matkustajilla pää viistää kattoa. Jotta pääntilaa on saatu autoon enemmän, sohvaa on laskettu alemmas, jolloin aikuisella häviää takapenkillä myös reisituki. Lapsille takana on tilaa kuitenkin hyvin. Viisto katto myös rajoittaa kuljettajan näkyvyyttä taakse ja takaviistoon.

Perusvarustelu nyt paremmin varustein

Tavaratila on perusmuodossa 413 litraa, joka ei ole paljoa. Lähes 150 litraa vähemmän kuin esimerkiksi viistoperäisessä VW ID.5:ssä, mutta lähes 30 litraa enemmän kuin VW ID.3:ssa. Volvon etukontista löytyy vielä 31 litran eli noin yhden treenikassin verran tilaa. Etukontti on varustettu myös tuplakannella, joten siellä voi säilyttää myös sellaisia asioita, joiden ei halua likaantuvan esimerkiksi sadekelillä ajaessa.

Volvo on tehnyt mallivuodelle 2023 mallistoon jonkun verran muutoksia. Varustetasoja on valittavissa kolme eri vaihtoehtoa, Core, Plus ja Ultimate ja vetotapoja on nyt edellä mainitut kaksi.

Perusvarustetasoa eli Corea on myös korotettu sisällöltään hieman, se on tällä hetkellä kattavampi kuin aiempi vakiovarustelutaso. Huomattavaa on myös, että perusvarusteista Core-versiota ei ole lainkaan saatavilla nelivetoisena, se on aina etuvetoinen, mutta korkeammat varusteversiot, Plus ja Ultimate on valittavissa sekä etuvetoisena että nelivetoisena versiona.

Joka tapauksessa kaikki tämä tarkoittaa sitä, että mieleisensä Volvon voi ostaa verkosta muutamalla klikkauksella.

Valitset mallin, varustetason, voimalinjan, värin, sisustan, mahdollisesti tummennetut takalasit sekä vanteet, ja auto on lähes valmis. Sen jälkeen vielä raksit halutessasi muutaman lisävarusteen, joissa vaihtoehtoina ovat ainoastaan Pixel Led -ajovalot, vetokoukku ja kotilatausasema – ja tilauksesi on valmis.

Tällaisella toimintatavalla, mallistoa yksinkertaistamalla autonvalmistaja pääsee siihen tilanteeseen, että autoja on helppo tehdä valmiiksi varastoon tietty määrä ja auto saadaan sopivan ostajan tultua kaupoille hyvin nopeaan toimitukseen. Tämä on nykypäivää.

Teksti: Manu Tuppurainen Kuvat: Jari Saarentaus