Koeajo: Volvo V90 sai kevythybridin, mutta mitä muuta parannettiin?

Volvo V90:n kasvojenkohennuksen päätähdeksi nousee kevythybridivoimalinja. Hyvää: tilat, ergonomia, mukavuus. Huonoa: nihkeä voimalinja, alustan pintakovuus.

Volvo V90 -mallin facelift käsittää ruotsalaisvalmistajan muiden mallien tapaan lataushybridivoimalinjojen rinnalle lisättyjä kevythybridivaihtoehtoja, parannettua Bowers and Wilkins -äänentoistoa, usb-latauspistokkeita takamatkustajille tupakansytytinmallisen ulostulon sijaan, uusia sumuvaloja ja uudenlaista etupuskurin alaosaa. Myös kartanomallin takavalot ovat saaneet tuoreen ilmeen.

Ehdottomasti merkittävin uudistus näistä on 48 voltin kevythybridijärjestelmä, jonka myötä sähköistys on saatavilla jokaiseen Volvo-malliin. Käyttäjälle kevythybridi on helppo ensiaskel sähköistyneisiin voimalinjoihin, sillä se ei juuri näy käyttäjälle eikä vaadi lataamisen kaltaisia toimia.

Rivakkaa, mutta viivyttelevää

Kevythybriditekniikan myötä valmistaja lupaa kulutuksen alentuvan V90:n tapauksessa 15 prosentilla – niin bensiini- kuin dieselmalleissakin. Koeajetussa bensiini-B4:ssä WLTP-kulutukseksi ilmoitetaan 7 litraa sadalle kilometrille; viikon ajon jälkeen ajotietokone näytti litraa enemmän. Ilmoitettu kulutus lienee kevyemmällä kaasujalalla hyvinkin saavutettavissa.

Ajoltaan kevythybridi vastaa perinteistä bensiinivoimalinjaa. Sähköavustusta ei huomaa, ja jarrutuntuma on luonteva brake-by-wire -järjestelmästä huolimatta. 197 hevosvoimaa riittää yli 1 800-kiloisen pitkäkaton vaivattomaan liikuttamiseen vaikka tavaratila olisi pullollaan, mutta vaihteiston viivyttelyt kiihdytyksissä tekevät autosta laiskan tuntuisen. Sport-ajotilassa viivyttelyt yllättäen häviävät täysin, eikä toiminta ole silti järin repivää.

Erilaista tärinää

V90:n ongelmana oli etenkin tuotannon alkuvuosina jatkuva tärinä matka-ajossa. Vaikka kehitystä on tällä osa-alueella tapahtunut, ainakin 19-tuumaisilla renkailla tuntuu edelleen pientä nypytystä. Huonommalle pinnoitteelle siirryttäessä myös rengasmelu kohoaa hieman häiritseväksi auton luokka huomioon ottaen.

Tällöin myös kaista-avustin alkaa häiritsemään. Etenkin teillä joissa keskiviivat puuttuvat täysin, auto kuvittelee joitakin tien uria viivoiksi ja yrittää ohjata ajoittain yllättävästi ojaa kohti. Tämä ei ole ainoastaan Volvossa ilmenevä ongelma, ja onneksi järjestelmä on kytkettävissä pois päältä.

Myös tietoviihdejärjestelmän toiminta on aiemmissa koeajoissa tuntunut ajoittain hieman takkuiselta. Sen päivityksistä Volvo ei kerro, mutta uusitun mallin järjestelmä toimi ainakin viikon koeajon verran ilman yhden yhtä jumia.

Muuten V90 ei eroa aiemmista malleista: perusasiat ovat yhä kunnossa. Ajettavuuden osalta kallisteluita ei ilmene, jousitus suodattaa suuremmat töyssyt hyvin ja ohjaus on luonnollinen. Tilavat ja käytännölliset sisätilat tuntuvat yhtä premium-henkiseltä kuin aiemminkin, ja myös istuinten ergonomia on erinomaista.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen