Maistiainen: uusi Volkswagen Golf 1.5 eTSI – miten digiloikka onnistuu?

Kahdeksannen sukupolven Volkswagen Golf tarjoaa runsaasti uutta opeteltavaa, mutta pinnan alta löytyy vanha tuttu perheautoklassikko.

Uusi Volkswagen Golf on autotoimittajan uralla aina merkkitapaus – aistit terästäytyvät seuraavan viikon kestävään koeajoon, ja autoa noudettaessa mielen valtaa eräänlainen kunnioitus. Mitäpä perheautomaailma olisi ilman Golfia, joka nauttii edelleen etenkin kotimaassaan Saksassa suorastaan valtavasta markkinaosuudesta uusien autojen mallitilastoissa.

Uutuusarvo ei synny tällä kertaa pelkästä keväänlimestä ulkoväristä: Golf näyttää muutenkin erilaiselta. Näin ainakin keulan osalta, missä matalat ja viirumaiset ajovaloumpiot luovat selvän pesäeron edeltäneeseen sukupolveen. Auton takaosassa muutokset vaativat jo harjaantuneisuutta – lähinnä katse nauliutuu kevythybriditekniikan paljastavaan eTSI-tunnukseen takaluukussa.

Nyt on käsillä koeajoauto, jonka tiloja, tavaratilaa tai muunneltavuutta ei tarvitse sen kummemmin analysoida. Onhan kori kutakuinkin sama kuin edeltävässä, vuonna 2012 esitellyssä mallisukupolvessa. Suurimmat muutokset aistiikin vasta, kun istuu autoon sisään.

Katse kojelautaan

Kuten ensikoeajossamme laajasti kerrottiin, uusimman Golfin ylivoimaisesti tärkein päivitys on tapahtunut kojelautaan. Koeajoautossakin näkymää hallitsevat samat kaksi suurta diginäyttöä kuin Portugalissa tapahtuneessa tutustumisessa. Epäilykset ovat ennen koeajoa kovat: fyysisten nappuloiden ja säätimien korvaaminen kosketussellaisilla ei voi toimia – vai voiko?

Ehkä juuri ennakkoasenteiden vuoksi kokemus kääntyy sittenkin positiivisen puolelle. Näytöt ovat kauniita, ja niiden kosketustuntuma on parempi kuin vaikkapa toisessa VW-yhtymän digiloikan kokeneessa mallissa, Audi A6:ssa.

Bonusta tulee siitäkin, että päänäkymien välilehdet vaihtuvat yksinkertaisella pyyhkäisyliikkeellä, ja lämmitykseen liittyvät olennaisuudet, kuten istuinlämmittimet ja matkustamon lämpötilasäätö ovat kaiken aikaa näkyvillä.

Ei ilman epäkohtia

Mutta ei Golf-kojelauta täydellinen ole. Ainakin pitkän kuljettajan – siis varsin takana istuvan mutta toisaalta pitkäkätisen – on yllättävästi hieman kurottauduttava näyttöä kohti, ja ruudun alareunan äänenvoimakkuus- sekä lämpötilansäätimiä sohaisee helposti vahingossa. Ainakin volumea käyttääkin mieluummin ratin nappuloista; ihmetystä herättää vain niiden vanha ulkoasu muuten älypuhelinmaisessa ohjaamossa.

Ajotuntumista lisää myöhemmässä laajemmassa koeajossa, mutta jo nyt voi paljastaa, että tien päällä Golf on edelleen oma pätevä, analoginen itsensä. Ohjaustuntuma, alustan toiminta tai voimalinjan työntö eivät juuri jätä toiveille sijaa, ja mainittu kevythybriditekniikka on tehnyt taajamaetenemisestä entistä sulavampaa.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus