Maistiainen: Volvo V90 – kartanoauton paluu

Tuorein kartanoauto Volvo V90 nivoo yhteen ruotsalaisvalmistajan pitkät perinteet sekä uudenlaisen nuorekkuuden.

Volvon kartano- eli farmarimalleja ei uusita kovin usein – keskimäärin vajaan kymmenen vuoden välein. Niinpä kyse on automaailmassa varsin merkittävästä tapahtumasta, varsinkin heille, jotka vannovat skandinaavisen käytännöllisyyden nimiin.

Nyt esiteltävä Volvo V90 pistää kuitenkin monet käsitteet uusiksi. Farkkumallin uusin sukupolvi näyttää tuoreelta ja erilaiselta, ja monet yksityiskohdat ovat Volvoksi rohkeita. Näistä silmiinpistävin on hyvin viisto takalasi, jollaista pystyperäisten kartanoautojen kerhossa ei ole ennen nähty.

Liki viisi metriä Volvoa

Volvo V90 on reilusti kookkaampi kuin edeltäjänsä V70. Sekä pituutta että akseliväliä on reilut 12 senttiä enemmän, joten takapenkillä on selvästi tilavammat oltavat. Kun V70:ssä polvet ottivat herkästi kiinni etuistuinten selkänojiin, V90:ssä jalkoja voi heiluttaa vapautuneemmin. Miinusta tulee kuitenkin penkin heikosta reisituesta.

Sisustuksen yleisilme on identtinen hieman aiemmin esitellyn uuden S90-porrasperäversion kanssa, eikä esimerkiksi kojelaudan tyylissä ole kovin paljon poikkeavuuksia viime vuonna nähtyyn, samaan perusrakenteeseen pohjautuvaan XC90-katumaasturiin. Tunnelma on kuin pohjoismaisessa hienossa hotellissa: valoisa, viihtyisä ja moderni.

Kuljettajan istuin on ainakin koeajamassamme hyvin varustellussa versiossa mukava, monipuolisesti säädettävä ja hyvin tukea antava – muu ei tämän merkkisen auton ostajalle tietysti kelpaisikaan. Uusina ominaisuuksina XC90-malliin verrattuna ovat istuimen tuuletus sekä hieronta. Sen sijaan nyky-Volvon uskalias yksityiskohta eli kojelaudan keskelle sijoitettu, liki kaikki nappulat korvaava iso kosketusnäyttö vaatii edelleen totuttelua ennen ajoon lähtöä.

Entä sitten alussa mainittu viisto takalasi? No, se tietysti haittaa lähinnä silloin, kun tavaratila sullotaan kattoon asti täyteen. Virallinen litratilavuus on kuitenkin säilynyt suurin piirtein ennallaan, ja silmämääräisesti arvioituna tila riittää edelleen mainiosti useimpien käyttäjien tarpeisiin. Selkänojat voi kaataa sähköllä vaakatasoon, ja keskeltä löytyy suksiluukku, joka tosin on ruotsalaiseen autoon turhan pieni. Välipohja pysyy kätevästi kaasupumpun avulla auki-asennossa, ja myös jalan heilautuksella avattava takaluukku kuuluu kuvaan.

Yllättävän mukava

Tutustuimme uutuuteen koeajolenkillä helteisessä Malagassa – alle sattui varmasti monia suomalaisiakin kiinnostava V90 D5 AWD eli dieselmoottorinen ja nelivetoinen versio. Päällimmäisenä huomiona kirjasimme hyvin sivistyneen ja mukavan kulun.

Moottori – joka on kaikkien muiden isoissa Volvoissa käytettävien voimanlähteiden tapaan kaksilitrainen ja nelisylinterinen – ei tarjoa viisi- tai kuusipyttyisten dieselien murinaa ja silkinpehmeyttä, mutta pitää tasakaasulla käyntiäänensä kiitettävästi taka-alalla. Kahdeksanportainen automaattikin pelaa ajoittaisia nykäyksiä lukuun ottamatta hienosti.

Ajettavuus on onnistunut yhdistelmä perinteistä volvomaista jykevyyttä sekä mukavuutta. Suorassa maantieajossa meno on juuri sellaista kuin pitääkin, siis vakaata, mutta tarvittaessa V90 taipuu mutkiin edeltäjäänsä halukkaammin. Mikään rata-auto V90 ei ole, vaan kaarteessa olevat heitot ja pikkukylien terävät epätasaisuudet osoittivat jousituksen olevan jopa pehmeänsorttinen.

Pikainen tutustuminen V90:een välitti kaiken kaikkiaan käytännöllisen, mutta myös nuorekkaan mielikuvan – juuri tällaista mallia göteborgilaiset tarvitsevat uusien asiakkaiden kalasteluun. Ja jos siitä viistosta takalasista ei tule traumoja, myöskään lukuisat Volvo-fanit eivät kiertäne tätä uutuutta kaukaa.

Suomeen syksyllä

Uusien isojen Volvojen ennakkomyynti on ollut käynnissä jo keväästä lähtien, ja ensimmäiset autot toimitetaan asiakkaille loppukesällä. Alkuun on tarjolla dieseleistä etuvetoisia D4 automaatteja (190 hv) ja nelivetoisia D5 automaatteja (235 hv) sekä bensiiniversioista etuvetoisia T5 automaatteja (254 hv) ja nelivetoisia T6 automaatteja (320 hv).

Vuodenvaihteen jälkeen aletaan toimittaa myös ladattavaa nelivetohybridi T8:a, joka käyttää samaa bensakonetta kuin T6 mutta sähkömoottoriin yhdistettynä (yhteisteho 407 hv). Samalla valikoima täydentyy D3:lla (150 hv) sekä D4:n nelivetoversiolla. Hinnat alkavat manuaalivaihteisen D3-perusmallin 46 920 eurosta ja päätyvät T6 AWD automaatin 73 434 euroon. Ja lisävarusteet päälle.

Volvolle aina niin tärkeistä turvavarusteista mainittakoon hirvieläimet havaitseva varoitus- ja hätäjarrutusjärjestelmä, yksittäisten pyörien jarruttamiseen pohjautuva kaistallapitoavustin sekä ohjausavustin, joka toimii 130 km/h nopeuteen asti.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Vesa Eskola