Koeajo: Maserati Ghibli

Ghibli herättää monenlaisia tunteita – ja suo vahvan ajonautinnon. Hyvää: ulkonäkö, taloudellisuus, ajettavuus mutkissa. Huonoa: rengasmelu, vetely urissa, viimeistely varauksin.

Lähes viisimetrisen Maserati Ghiblin päämitat ovat viitossarjalaisen BMW:n luokkaa. Neliovisen auton etutilat ovat asialliset, mutta takana ei ole niin avaraa kuin ulkomittojen perusteella voisi olettaa. Taksitolpalla Ghibliä tuskin nähdään.

Aivan tavaton ajatus taksi-Ghiblistä ei silti olisi. Autolle on luvattu kuuden litran yhdistetty kulutus sadalla kilometrillä.

Satavuotishistoriaa viettävää Maseratia ei ole aikaisemmin tankattu mustasta pistoolista. Hinnat alkaen -dieselin lisäksi lisärahalla saa myös perinteisiä bensiinimoottoreita.

Tuplaturboahdettua V6:sta on tarjolla 330 ja 410 hevosvoimaisena, joista jälkimmäisen saa myös nelivetoisena. Vaihteisto on aina ZF:n valmistama kahdeksanportainen automaatti.

Suoraan ei dieselmoottoria kannata tuomita. Käyttövoiman huomaa lähinnä käyntiäänestä auton ulkopuolella ja satunnaisesti pintakaasulla sisään hiipivästä karkeakäyntisyydestä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Uskottavasti toteutetut äänet

Kiihdytyksissä auton pakoputkista kantautuu voimakas, miellyttävällä tavalla teollista voimaa uhkuva äänimaailma. Todellisuudessa ääni on peräisin pakoputkien läheisyyteen sijoitetuista kaiuttimista, mutta erinomaisen uskottavasti toteutettuna.

Dieselin 275 hevosvoimaa liikuttavat Ghibliä vaivattomasti. Pitkän matkan taittamiseen moottori on mainio kumppani, mutta valitettavasti rengasmelu ja todella paljon urissa vetelevä ohjaus heikentävät matkaominaisuuksia.

Miinuspuolelle jää myös sisätilojen viimeistely. Runsas nahankäyttö ja perinteisiin kuuluva kello eivät pysty peittoamaan Chryslerin varastosta haettujen kytkinten aiheuttamaa tunnelmaa.

Keskikonsolin suuri näyttö huokuu italiaa, mutta tuo mieleen enemmän kalliin espressokoneen käyttöpaneelin kuin viimeisen päälle tehdyn luksustuotteen.

On sisätiloissa paljon hyvääkin. Istuimet ovat verhoiltu pehmeällä nahalla ja pääntuet viimeistelty atrain-logoilla. Rengasmelun ja muovisen kojelaudan murheiden jälkeen on kuitenkin muistettava, että Ghibli on yhä Maserati.

Agressiivista ilmettä

Jalostetuille italialaisille tyypilliseen tapaan auton ulkonäkö tuskin jättää kylmäksi. Keulailmettä dominoiva suuri ilmanottoaukko ja aggressiivisen alas asennetut ajovalot luovat Ghiblille erottuvan ilmeen. Takapäässä C-pilarien kauniiden linjojen keskelle asennettu logo viimeistelee kokonaisuuden.

Merkin ylväät satavuotiset sukujuuret nousevat esiin myös mutkateillä. Ghibli on todella nautinnollinen auto ajaa. Maantiellä aavistuksen turhan jämäkältä vaikuttanut alusta toimii huonokuntoisella tiellä upeasti.

Tienpinnan epätasaisuudet tasoittuvat ja kori kallistelee hallitusti. Suuren auton keula kääntyy tarkasti mutkiin. Jyrkimmissä mutkissa voi kiihdyttäessä havaita vakiovarusteisen tasauspyörästön lukon kääntymistä tehostavan vaikutuksen. Ghibli vaikuttaa yllättävän yliohjaavalta.

Kuten parhaat italialaiset, myös Ghibli herättää tunteita. Osa auton huonoista puolista ei kuulu noin sadan tuhannen euron autoon. Toisaalta tuskin Ghiblin ostaja odottaakaan saksalaisen viimeisteltyä kokonaisuutta. Hänelle riittää se, että diesel-sedanin raameista löytyy ripaus aitoa Maseratia.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen