Muistelmia kilparadalta: Nissan GT-R Track Edition

Ajoittain autotekniikan kehityksen huimaa vauhtia pysähtyy ajattelemaan. Viimeksi näin kävi Nissan GT-R:n ohjaksissa Parcmotor Castellolín kilparadalla Espanjassa.

Vuonna 2007 Nissan GT-R edusti lähes avaruusteknologiaa. Kaksoiskytkinvaihteisto ja huippukehittynyt neliveto siivittivät painavan auton fysiikan lakeja uhmaaviin nopeuksiin. Nissan ei hetkeäkään häpeillyt esitellä suorastaan huimia kierrosaikoja Saksan Nürburgringillä.

Nyt GT-R vaikuttaa lähes vanhanaikaiselta – ei toki negatiivisessa mielessä. Auton suorituskyky perustuu yhä rehelliseen mekaniikkaan, ja 3,8-litraiseen V6 tuplaturboon. Tietokoneohjattu neliveto on auton suorituskyvyn ydin: taka-akselille sijoitettu vaihteisto ohjaa akselien välistä voimanjakoa, ja takatasauspyörästön voimanjakoa.

Mekaanisesti ratkaisu on hieno, mutta tämän päivän huipputekniikkaa olisi hybridisointi. Bensiiniturbon ohella autoa vauhdittaisivat väkivahvat sähkömoottorit. Kaupungissa auto kulkisi sivistyneesti sähköllä. Todennäköisesti juuri sellaisen auton tulemme näkemään, kun Nissan paljastaa seuraavan sukupolven. Sitä saamme odottaa vielä hetken, sillä juuri koeajon jälkeen Nissan paljasti kevyesti uudistetun GT-R:n.

Näkökenttä umpikypärän läpi on rajoittunut. Silti autoon laskeutuessa katse kiertää muovimateriaaleja ja katkaisimia, jotka eivät oikein tähän autoluokkaan kuuluisi. Sisusta ei ollut uutenakaan auton vahvimpia puolia.

Vieressä istuva ajokouluttaja pitää kolme auton käytöstä hallitsevaa katkaisinta visusti perustilassa. Niin voimansiirto, alusta kuin ajonvakautuskin pysyvät katuasetuksilla, vaikka edessä aukeaa kilparadan suora.

Anelu ei auta, espanjalaisen mieli on vankkumaton. Ymmärtäähän sen, istuuhan mies sataseen 2,7 sekunnissa ampuvassa ohjuksessa matkustajan paikalla, kun ohjaksiin laskeutuu 15 sekuntia aiemmin tavattu ventovieras.

GT-R syöksyy varikolta kumean, bassovoittoisen murinan säestämänä. Minkäänlaista sointia moottorissa ei ole, mutta teollista voimaa riittää sitäkin enemmän. Täydet 550 hevosvoimaa.

Koeajoauto on Track Edition –versio. Autoa on paranneltu ratakäyttöön sopivammaksi korin jäykistellä, Nismo GT-R:n alustapäivityksillä ja upeilla Rays Engineeringin valmistamilla takovanteilla.

Painava auto taittuu nöyrästi mutkiin, vaikka vaaka näyttää 1740 kilogrammaa. Kaasun voi avata todella, todella varhain. Moottori herää nopeasti. Turboahtimien ylipaine sinkoaa auton eteenpäin, mutta jotenkin neliveto onnistuu pitämään ohjuksen halutulla radalla.

Kaksoiskytkinvaihteisto vaihtaa ripeästi, mutta iän huomaa – esimerkiksi Porsche 911 GT3:n lähes telepaattiseen nopeuteen Nissanin laatikko ei yllä.

Pienen totuttelun jälkeen GT-R istuu käteen kuin ajatus. Nopeusluokka huomioiden auton hämmästyttävän eleetön kumppani. Viattoman vauhdinlisäyksen aistii kevyenä elämisenä, jonka ajonvakautusjärjestelmä katkaisee aivan liian varhain.

GT-R tuntuu autolta, jolla perusnopeat kierrosajat syntyvät lähes itsestään. Eleettömästi ja vaivattomasti. Kaikki asetukset perustilassa voisi jopa sanoa hivenen tylsästi. Jos keskikonsolin keinukytkimillä saisi kytkeä niin sanotun täyden rähinän päälle, voisi kokemus olla merkittävästi elävämpi. Kuljettaja pääsisi lähemmäs auton ydintä.

Hieman rajoitetusti nautittunakin GT-R muistuttaa siitä sensaatiosta, jonka auto markkinoille saapuessaan aiheutti. Vaikka menestysresepti perustui aikansa huipputekniikkaan, on ajan hammas purrut siihen kunnioittavasti. Nissan GT-R:n seuraajalla, on se hybridi tai ei, on edessään melkoiset paineet.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen