18.9.2022

Uusin kylätie Itä-Vantaalla – ajokokemus jätti pohdittavaa

Kylätie-kokeilu

Vastaantulevan auton väistämiseen varautuminen vaatii suurta tarkkuutta näkyvyyden ollessa rajoitettu kylätien mutkaisuuden ja mäkisyyden vuoksi.

Uusin kylätiekokeilu sijaitsee Itä-Vantaalla Malmarintiellä, jonka nopeusrajoitus on 30 km/h. Kylätie on liikenneturvallisuuskokeilu. Se tarkoittaa kapeahkoa katua tai tietä, joka on muutettu autoilijoille yksikaistaiseksi. Näin tien molemmille reunoille vapautuu tilaa, joka on jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käytössä. Kylätien molemmissa päissä on selkeät ohjekyltit.

Ajokokemus kylätiellä sai aprikoimaan ratkaisun turvallisuustavoitteita ja toteutunutta kokemusta liikenneympäristössä – nämä kaksi asiaa eivät toteutuneet aivan yksi yhteen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Väistäminen vaatii tarkkuutta

Ensimmäisen ajokokemukseni perusteella havaitsin, että vastaantulevan auton väistämiseen varautuminen vaatii suurta tarkkuutta näkyvyyden ollessa rajoitettu kyseisen kylätien mutkaisuuden ja mäkisyyden vuoksi.

Vastakkaisen liikenteen kohtaaminen tulee tehdä turvallisesti. Moottoriajoneuvolla tulee siirtyä pientareelle vain, jos pientare on vapaa.

Jos pientareella on muita käyttäjiä, tulee odottaa kohtaamiseen tai ohittamiseen sopivaa liikennetilannetta. Pyöräilijän kohdatessa jalankulkijan, pyöräilijä siirtyy keskikaistalle. Keskikaistalle siirtyvä pyöräilijä väistää keskikaistan liikennettä.

Talvi tuo haasteita

Miten kylätie toimii talvella lumen peittäessä tiemerkinnät, se on vielä arvoitus. Paikalliset tietävät miten ajetaan, mutta miten ajaa satunnainen kulkija? Talven haasteet toi esiin myös Autoliiton koulutuspäällikkö aiemassa Moottorin artikkelissa otsikolla Mikä kylätie? – yksikaistainen ajonopeuksia hillitsevä ratkaisu oudoksuttaa

Ensimmäisenä vaikutelmana jäi mieleen, että kylätien merkinnät ja keskellä oleva kapea ajorata saavat väylän tuntumaan psykologisesti kapeammalta kuin se oikeastaan on. Siksi luulisi, että kylätiellä noudatetaan nopeusrajoitusta paremmin kuin leveämmiltä tuntuvilla väylillä, mutta tutkimustulokset Hattulan Sattulan kylätieltä kertovat, että nopeudet eivät alentuneetkaan tien muututtua kylätieksi.

Juuret kaukana historiassa

Kylätien juuret ovat löydettävissä kaukaa historiasta. Vuonna 1735 tiet jaettiin yleisiin maanteihin (kaupunkien väliset tiet), kihlakuntien ja pitäjien välisiin teihin sekä kyläteihin. Vuonna 1883 annettu tieasetus ja julistus määritteli teiden jaon tarkemmin. Nyt tiet jaettiin yleisiin teihin ja yksityisiin teihin. Yleisiä teitä olivat maantiet ja kylätiet. Näiden lisäksi olivat vielä tilustiet, joita yksityishenkilöt tekivät omaan käyttöönsä.

Vuonna 1910 Suomessa oli 43 860 kilometriä yleisiä teitä, joista 27 300 kilometriä oli maanteitä ja 16 560 kilometriä kyläteitä.

Vuoden 1918 tielaissa kyläteistä käytettiin nimitystä paikallistie, joiden rakentaminen ja kunnossapito kuului tiekunnille. Wikipedian mukaan kylätiet olivat alun perin tiekuntien hoitamia teitä. Kylätiet ja kunnantiet lakkautettiin vähitellen vuonna 1958 voimaan tulleen lain perusteella ja tiet muutettiin TVH:n eli Tie- ja vesirakennushallituksen hoitamiksi paikallisteiksi.

Kyläteitä ja kunnanteitä siirtyi paikallisteinä 26 000 kilometriä myöhemmän TVL:n eli Tie- ja Vesirakennuslaitoksen hoidettavaksi 1960-luvun puoliväliin mennessä. Teiden hallinnointi yksinkertaistui, kun kylätiekunnat vähitellen poistuivat, ja kuntien huolehdittavaksi jäi vain paikallisteiden ja yksityisteiden kunnossapidon rahoittamisvelvoitteita.

Nykyisten kylätiekokeilujen taustalla on paitsi jalankulun ja pyöräilyn turvallisuuden kohentamistavoitteet myös raha: kylätie on huokeampi turvallisuusratkaisu kuin, että rakennettaisiin esimerkiksi yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä.

Teksti ja kuva: Timo Turkula Lähteet: Sattulan kylätie: Raportti Uudenmaan ELY-keskuksen kylätiekokeilusta (2019), wikipedia

a:1:{i:0;s:6:"120903";}

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Luetuimmat