Käyttötesti: Peugeot 308 palveli persoonallisesti mutta luotettavasti

Opimme sittenkin operoimaan Peugeot 308 -käyttötestiautoamme, vaikka alkuvaikutelma oli mahdollisimman sekava. Myös auton viimeistely täytti odotukset.

Leijonamerkin nykyolemus kiteytyy käyttötestissämme olleessa Peugeot 308 SW Hybrid -mallissa erityisen selvänä. Valmistajalle aiemmin ominainen klassinen käytännöllisyys on korvattu alleviivatulla persoonallisuudella, joka ei aukea ensimmäisellä korttelinkierrolla vaan vaatii pidemmän sopeutumisajan.

Joskus tällä tavalla luonnehdittiin sisarmerkki Citroënin tuotteita, jotka ovat siis nyt saaneet kilpailijan samasta ranskalaisyhtymästä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kehittynyt edeltäjästään

Käyttötestin ensimetrit olivat lähes shokeeraavat, sillä ero edelliseen käyttötestiautoon, perusperinteiseen Nissan Qashqaihin, ei olisi voinut olla suurempi. Peugeot 308:n kojelauta sisältää useita näyttöjä, vähän nappuloita, paljon särmiä ja runsaasti kiiltävää pintaa. Jokapäiväisten toimintojen käyttäminen vaikutti alkuun hyvin vaikealta, ja heti lähtöön oli selvää, että tästä testistä tulisi tavanomaista värikkäämpi.

Mutta varsin pian futuristisen pinnan alta alkoi löytyä toimiviakin elementtejä. Edeltäjä-308:ssa käyttäjää kiusasivat varsinkin niukat pikkutavaroiden säilytystilat kojelaudassa ja pyyhinviiksi, josta puuttuivat muun muassa sadetunnistimen herkkyyden säätö sekä kunnollinen kertapyyhkäisy. Uudessa mallissa lokeroita, vieläpä valaistuja, on runsaasti ja pyyhkimiä käytetään nyt yhtä monipuolisesti kuin muissakin autoissa. Merci beaucoup, messieurs Peugeot!

Mukavasti muunneltavaa

Myös laatuvaikutelma täytti odotukset. Vaikka jo edeltävä 308 merkitsi aikanaan melkoista harppausta materiaalivalintojen saralla, tämä uusi sukupolvi on sitäkin tasokkaampi. Laatu osoittautui käyttötestin aikana ihan konkreettiseksikin, sillä Peugeotissa ei esiintynyt yhden yhtä vikaa, ellei oikeanpuoleisen takaturvavyön ajoittain laiskaa kelautumista lasketa.

Testin loputtua, kun matkamittarissa lepäsi rahtusen vajaat 20 000 kilometriä, myöskään natinoita tai muita resonansseja ei kuulunut, ja yleisilme sekä tuntuma olivat kuin uudesta autosta.

Alussa mainittuun sekamelskaankin saatiin shokkihoitoa, kun maltoimme ohjelmoida kojelaudan omien mieltymysten mukaiseksi. Kun keskinäytön ja sen alla olevan virtuaalisen näppäinruudun koostaa sopivasti, miltei kaikkia ydintoimintoja pystyy käyttämään parilla nappulan painalluksella ja ilman valikoissa haahuilua.

Ei tämä täysin poista kaikkia käyttöliittymän kiemuroita, mutta edeltävän polven Peugeoteihin nähden remontti on onnistunut. Kerroimme näistä ohjelmointimahdollisuuksista seikkaperäisesti jo viime syksyn väliraportissamme.

Mittaristo näytti testin alussa niin ikään todella sekavalta, mutta silmät oppivat löytämään olennaisen, ja lopussa kokonaisuutta piti jopa selkeänä. Lähinnä kaukovalojen sininen merkkivalo hukkui syksyn pimeillä graafisen ilottelun syövereihin.

Sen sijaan yliherkästi ohjauspyörän liikkeisiin tarrautuva kaistavahti, epäselvää kuvaa välittävä peruutuskamera sekä takelteleva navigaattori kiusasivat aina käyttötestin maaliin saakka, vaikka autolle tehtiin taipaleen aikana kaksikin on the air- eli pilvipäivitystä.

Talvellakin toimiva

Käyttötestin lopulla puolestaan ilmeni, että virtuaalinappuloita ja kosketusnäyttöä pystyy käyttämään moitteetta myös talvikäsineillä. Ratti ja sisätilat lämpenevät nopeasti, viimeksi mainittu haluttaessa jo ennen liikkeellelähtöä älypuhelimen sovelluksella, mutta istuinlämmitin nostaa celciuksiaan huomattavasti verkkaisemmin: toisin kuin yleensä, peffalämppäriä ei ajon aikana tarvinnut käytännössä kytkeä lainkaan pois päältä.

Kylmemmillä keleillä myös matkustamon lämmönjako vaikutti lopulta hieman tuulilasipainotteiselta – liekö talvitesteissä huomattu lasien huurtumista ja ohjattu puhallusta suhteessa vähän ylemmäs?

Sähköisesti lämmitettävä tuulilasi puolestaan teki, ehkä hieman yllättäen, Peugeot-debyyttinsä vasta tämän mallipolven 308:n myötä – joskin käyttötestiautossa lisävarusteena. Tuulilasi sulaa siinä ajassa kun sivuruutuja raapataan, mikä sai aikaan jälleen yhden toiveen: mikseivät saman tien auton kaikki lasit voisi olla sähkölämmitteisiä?

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy