Moottori 100 vuotta: matkailuvaunu väistökokeessa – ei vara vaunua kaada

Kun henkilöauton perään kytketään matkailuvaunu, moni asia ratin takana muuttuu. Mitä kaikkea vaunun vetäjän pitää ottaa huomioon – niin tavallisessa ajossa kuin hätätilanteissakin? Testasimme auto–vaunu-yhdistelmän käytöstä suljetulla alueella kesällä 2019.

Tunnelma Malmin lentokentällä on odottavan jännittynyt. Suljetulle kiitoradalle rahdatuista ajoneuvoista kolme Volvon mallia ovat testiryhmällemme tuttuakin tutumpia, mutta neljäs laite herättää jo toisenlaisia tuntemuksia.

Syy, miksi olemme ottaneet mukaan Hobby-matkailuvaunun, on ilmeinen. Tarkoituksena on valaista, miten vaunu käyttäytyy ääritilanteissa, siis voimakkaassa jarrutuksessa ja väistettäessä äkillisesti tiellä olevaa estettä.

Kysymyksiä on monia – päällimmäisenä tietysti se, miten perässä tuleva vaunu muuttaa auton käytöstä, ja ennen kaikkea se, mitä väistön ensimmäisen käännöksen jälkeen tapahtuu. Tilanne koskettaa paitsi vaunua ensi kertaa vetäviä, myös kokeneita karavaanareita – joista kaikki eivät vielä ole joutuneet samankaltaiseen hätätilanteeseen.

Ja vaikka vaunua ei koskaan kytkisi auton perään, tällainen yhdistelmä voi aina tulla liikenteessä heittelehtien vastaan, joten asia koskee loppupelissä aivan kaikkia tielläliikkujia.

Ei heti liikkeelle

Aluksi on hyvä kerrata vaunun vetämisen ydinkohdat, niin alkuvalmistelujen kuin ajamisenkin suhteen.

Ennen ajoon lähtemistä on tietysti varmistettava kuljettajan ajokortin riittävyys sekä se, että alla oleva auto saa vetää käytettävissä olevaa vaunua. Suurin sallittu jarrullisen perävaunun vetomassa löytyy auton rekisteröintitiedoista. Massa määritellään autojen tyyppihyväksynnässä, ja siihen vaikuttavat muun muassa auton omamassa, vetokyky, jarrut sekä koukun asennustapa.

Ja vaikka suurin sallittu vetomassa sen sallisikin, aivan vetokyvyn äärirajoille sijoittuvaa perävaunua ei välttämättä kannata lähteä kylmiltään vetämään.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa sekin, että mukana kuljetetaan yleensä varsin paljon kaikenlaista lomalla tarvittavaa tavaraa. Sekä autoa että vaunua lastattaessa pitää siis huolehtia, ettei yhdistelmä mene ylikuorman puolelle.

Paperihommien jälkeen on aika siirtyä fyysiselle puolelle. Jo vaunun hakureissulla, siis menomatkalla, pitää piipahtaa huoltamolla ja asettaa auton rengaspaineet valmistajan ohjeiden mukaisiksi. Kiire kannattaa muutenkin jättää lähtöpaikkaan, sillä aivan tuosta vain ei vaunulla liikenteeseen lähdetä – varsinkaan sillä ensimmäisellä kerralla.

Aivan kuten matkailuautojenkin puolella, myös vaunun osalta täytyy ennen ajoon lähtöä varmistaa, ettei sisätiloihin jää mitään irtonaista tavaraa. Mukana kuljetettavan kaman lisäksi tämä koskee myös vaunun varustusta. Irtonaiset pöydät tulee kiinnittää asianmukaisesti ja varmistaa myös, että kaappien ovet pysyvät ajon aikana kiinni.

Vaunun ulkopuolisista tarkastuskohteista tärkeimpiä on oikea aisapaino. Sen pitää olla oikeassa suhteessa vetoauton jousitukseen, eli auton perä ei saa vaunu kytkettynä painua liian alas, mutta aisa ei saa myöskään nostaa takapäätä – tällä on ajettavuuden kannalta jopa haitallisemmat seuraukset.

Myös vaunun vetopään kytkemisessä auton vetokoukkuun pitää olla erityisen huolellinen. Yhä tänä päivänäkin tavataan tapauksia, missä vaunu ei olekaan ollut liikkeellelähdön jälkeen kunnolla koukussa kiinni.