Hintava hirvi – vuodessa 1881 onnettomuutta, kolme kuollutta ja 64 miljoonan lasku

Hirvionnettomuuksien lukumäärä kasvaa tasaisesti. Vuonna 2016 pelti kolisi poliisin tietojen mukaan 1881 kertaa. Yhteensä hirvikolareissa loukkaantui 144 ja menehtyi kolme ihmistä.

Hirvi on liikenneonnettomuuden aiheuttajana yhä useammin, sillä hirvien määrä ei osoita merkkejä laskusta. Pikemminkin päinvastoin.

2000-luvun alun yli 3 000 onnettomuuden ennätystaso on vielä kaukana, mutta vuodesta 2011 alkaen on liikenneturvallisuuden näkökulmasta huolestuttavaa kasvua kirjattu vuosittain.

Vaarallisin hetki tilastojen valossa on auringonlaskua seuraava tunti.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Hirvikolaritilastot luotettavia

Vuonna 2016 Suomen teiltä tilastoitiin kaikkiaan 1 881 hirvionnettomuutta. Luvuissa on mukana kaikki poliisin tietoon tulleet onnettomuudet.

Peurakolarit eivät ole mukana luvuissa, sillä vuoden 2015 syyskuussa Poliisihallitus linjasi, että poliisi käy peuraonnettomuuspaikalla ainoastaan silloin, kun onnettomuudessa on tapahtunut henkilövahinkoja tai olosuhteet muutoin edellyttävät poliisin läsnäoloa.

Samalla valtaosa peuraonnettomuuksista putosi yleisesti käytettävän tilastotiedon ulkopuolelle, eikä perutaonnettomuuksien tilastot ole vuoden 2015 jälkeen vertailukelpoisia edellisten vuosien kanssa.

Hirvionnettomuuksien suhteen poliisin käytännöt eivät ole muuttuneet, joten tilastot tarjoavat pitävämmän pohjan myös päätöksenteolle.

Kasvun vuosia peräkkäin

Vuoteen 2015 verrattuna hirvionnettomuuksien määrä kasvoi neljä prosenttia. Luku vaikuttaa pieneltä, mutta noin 80 onnettomuuden lisäystä ei voi pitää merkityksettömänä.

Kuolemaan johtaneita kohtaamisia sattui molempina vuosina kolme. Loukkaantuneiden määrä kasvoi 133:sta 144:ään.

Lähivuosien tilastohistorian synkin hirvikolarivuosi oli kuolemantapausten määrän mukaan arvioituna vuosi 2015, jolloin menehtyi 12 ihmistä. Kymmenen tapauksen tuntumassa pysyttiin vuosituhannen vaihteessa useampina vuosina.

Vuoden 2016 hirvionnettomuuksien laskennalliset kustannukset yhteiskunnalle olivat Liikenneturvan mukaan 64 miljoonaa euroa.

Hirvikannan kasvu näkyy tilastoissa

Hirvionnettomuustilastoja ja hirvikannan koko verrattaessa on havaittavissa selvä yhteys. Hirvikannan kääntyessä kasvuun, lisääntyvät myös onnettomuudet.

Ilmiön selittää se, että hirvi omaa vain vähän luontaisia vihollisia. Suurin vaikuttaja kannan kokoon on ihminen. Hirvikanta harvenee lähinnä metsästyksen ja liikenneonnettomuuksien myötä. Suurpetojen syömä hirvi näy tilastoissa.

Alueelliset erot huomattavia

Hirvionnettomuuksia tapahtuu koko maassa, mutta ei tasaisesti. Tilanteeseen vaikuttava alueellisten hirvikantojen tiheyserojen lisäksi muun muassa liikennemäärä ja tiestön rakenne. Erityisen herkästi hirvikolareita tapahtuu vilkkailla kaksikaistaisilla pääteillä.

Liikenneturvan mukaan vuonna 2016 hirvien kanssa kolaroitiin eniten Pohjois- Savon, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Uudenmaan ELY-keskuksen alueella.

Oheiseen karttapohjaan on merkitty kolariherkimmät alueet Suomessa.

Onnettomuuksien määrän suhdetta liikenteen määrään kuvataan onnettomuusasteella.

Hirvionnettomuuksien aste oli Liikenneturvan mukaan koko maassa viime vuonna 4,8 onnettomuutta 100 miljoonaa ajettua tiekilometriä kohti. Luku on noussut kymmenyksellä edellisestä vuodesta.

Nopeus kasvattaa riskiä

Liikenneturvan mukaan henkilövahinkoon johtaneista hirvionnettomuuksista ajettiin 97 % vähintään 80 km/h rajoituksilla.

Tilastosta ei kuitenkaan ilmene, onko rajoituksia noudatettu onnettomuustilanteissa. Riski kuolla ja loukkaantua hirvikolarissa kasvaa tuntuvasti ajonopeuden noustessa.

Liikenneturvan mukaan pätevä keino välttää onnettomuus on ajonopeuden laskeminen erityisesti riskiaikoina ja hirvivaara-alueilla.

Ajonopeuden lasku antaa lisäaikaa reagoida äkilliseen tilanteeseen ja lieventää vammoja törmäyksen sattuessa.

Lähteet ja graafit: Liikennevirasto, Hirvionnettomuudet vuonna 2016, Hirvikolarit ja kolarikuljettajat, LVM 2001, Liikenneturva, Luonnonvarakeskus, Suomen riistakeskus.

Kuvituskuvat: Moottorin arkisto/Antti Hentinen