Koeajo: Triumph Street Triple RS

Isomman moottorin ansiosta 600-kuutioisten luokasta ”luokattomaksi” nouseva Street Triple on yksi markkinoiden hauskimpia nakupyöriä. Hyvää: moottorin luonne, alhainen paino, ajo-ominaisuudet. Huonoa: etujousituksen lievä tahmeus, kahteen suuntaan toimiva shifteri viimeistelisi varustelun.

Täydellisesti uudistuva Triumph Street Triple kasvaa 600-luokasta ulos uudella 765-kuutioisella moottorillaan. Sen lähimpiä kilpailijoita ovat Kawasaki Z900 ja Yamaha MT-09. Street Triple on brittivalmistajan myydyin malli, joten paineet uudistuksen onnistumiseen ovat kovat. Uudistuksessa pääpaino on ollut parantaa mallin tunnusmerkkejä; luokkansa alhaisin omapaino, huippujarrut ja -jousitus sekä terävä ohjattavuus.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ääni houkuttelee kierrosten käyttöön

Kolmisylinterisen rivimoottorin huipputeho on iskutilavuuden kasvun myötä noussut 16 prosenttia. Tasaisesti kierrosluvun mukaan kasvava teho ja tasaisen laakea vääntökäyrä tekevät ajamisesta helppoa. Korkeiden kierrosten käyttöä arkiajossa puoltaa ainoastaan kolmisylinterisen moottorin makea ääni, joka vain paranee kierrosten noustessa. Ykkös- ja kakkosvaihteen välityksiä on lyhennetty, mikä korostaa tehon tuntua.

Kytkimettömän vaihdon salliva quickshifter kuuluu vakiovarustukseen. Ajoasetuksia on viisi ja ne esitetään uudessa TFT-värinäytössä kuvasymbolein. Vaatii hieman totuttelua, että yhdellä silmäyksellä sisäistää vesipisaran (rain), suoran tienpätkä (road), mutkaisen tien (sport), ruutulipun (track) ja kypärän (rider) merkityksen. ABS-jarrut ja luistonesto ovat säädettävissä, mutta ne ovat perinteistä mallia, eli ne eivät huomioi pyörän sivusuuntaista kallistusta.

Huippujarrut kruunaavat kokonaisuuden

Öhlinsin takajousitus ja Showan Big Piston -keula toimivat hyvin sekä katuajossa että radalla. Showan keula tosin jättää vähän toivomisen varaa herkkyyden suhteen. Moottori ja jousitus saavat kiitettävän arvosanan, mutta kaikkein positiivisin yllätys on jarrujen toiminta. Brembon isomäntäisillä M50 Monobloceilla riittää kovistakin nopeuksista kahden sormen voimalla tehtävä jarrutus. Jarrujen tunto on hyvä, mutta teho uskomattoman hyvä.

Huippumalli RS:n varustetaso nostaa sen hinnaltaan korkeaksi. Vastineeksi saa luokkansa premiumvaihtoehdon, josta käytännössä puuttuu vain heikkoudet. Se sopii niin rata-ajoon kuin arkikäyttöön ja pienellä lisävarustelulla myös pidemmille matkoille. Street Triplen suurin heikkous on, että se lähestyy Triumphin mallistossa isoveli Speed Tripleä sekä teholtaan että hinnaltaan, mikä pakottaa brittivalmistajan uudistamaan pian myös isomman nakumallinsa.

Teksti: Janne Huhtala Kuvat: Matteo Cavadini, Alessio Barbanti