Liikenteen kuolemat eivät taltu kuten Norjassa, jossa alle sata kuolemaa vuodessa

Suomessa tutkitaan kaikki kuolonkolarit tarkoin, mutta niiden vuosittainen määrä ei alentuakseen alle kahdensadan.

Satoja ihmisiä kuolee ja useita tuhansia ihmisiä vammautuu Suomen liikenteessä joka vuosi. Viime vuonna tieliikenteessä kuoli 225 ihmistä ja loukkaantui 3 863 ihmistä. Tänä vuonna lokakuun loppuun mennessä kuolleita oli tilastoitu 156. Liikennevahinkoja ilmoitetaan vakuutusyhtiöille vuosittain noin 100 000.

Vaikka liikennevahinkojen määrä Suomessa on laskenut sitten takavuosikymmenien, on liikenne kuitenkin vakava uhka kansalaisten terveydelle. Vaikka ajetut kilometrit ja autojen määrä teillä ovat moninkertaistuneet, eivät liikennekuolemat kuitenkaan ole onneksi nousseet samassa suhteessa.

Kuolinluvut ovat kuitenkin pysyneet viime vuodet sitkaasti yli 200 kuolonuhrissa vuosittain.

Vuosien 2009–2020 välillä onnettomuudet tieliikenteessä ovat vaatineet vuosittain keskimäärin 252 ihmisen hengen. Kehitys ei ole ollut kovin nopeata aivan viime vuosinakaan: 2015–2021 tieliikenteessä sattui keskimäärin 238 kuolemaa vuosittain.

Norjasta saa ottaa mallia

Vertailun vuoksi. Suomessa on tieliikenteessä noin 2,8 miljoonaa henkilöautoa, naapuruusmaa Norjassa on noin 2,9 miljoonaa henkilöautoa. Norjan tieliikenteessä kuoli 80 ihmistä viime vuonna.

Norjassa on päästy pysyvästi alle kahdensadan tieliikenteessä kuolleen vuonna 2011, ja alle sadan kuolleen vuonna 2020, kertoo tutkija Rune Elvik, joka työskentelee Oslossa Kuljetustalouden instituutissa (Institute of Transport Economics), Norjan liikenteen tutkimuskeskuksessa.

Sinnikästä ehkäisytyötä

Norjassa on tapahtunut merkittävää liikenteen turvallisuuden kohentumista: tieliikenteessä kuolleiden määrä laski yli 70 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2021 tultaessa, Elvik taustoittaa.

Oma osansa onnistumisella on esimerkiksi teiden kunnosta huolehtimisella: kaksi kolmasosaa Norjan moottoritiekilometreistä on rakennettu sitten vuoden 2000.

Elvikin mukaan kehitys ei kuitenkaan ole tapahtunut itsestään, omavoimaisesti tai ilman sen eteen tehtyä työtä. Siinä työssä merkkipaaluna voi pitää vuotta 2002, jolloin Norjassa käynnistettiin valtakunnallisen nelivuotisen liikenneturvallisuussuunnitelman laatiminen.

Tuorein vuosien 2022–2025 suunnitelma on siis jo kuudes huolellisesti valmisteltu ja yhteiskunnan eri liikennetahot yhteen hitsaava listaus kehityksestä ja epäkohdista, jotka vaativat huomiota ja toimia turvallisuuden kohentamiseksi liikenteessä.

Suomessa ollaan alkumetreillä, sillä uusi valtakunnallinen liikenneturvallisuusstrategia on tehty vuosiksi 2022–2026.

”Olemme jäljessä tavoitteista”

Pohjoismaissa tieliikenteen turvallisuuden kehitys on ollut ripeämpää kuin Suomessa, kuten Moottori on aiemmin uutisoinut otsikolla Suomi jää jälkeen pohjoismaista tiekuolemien ehkisyssä. 

Poliisin tietoanalyytikon keräämät vertailutiedot koskevat vuosia 2019 ja 2020. Suomessa sattui noina vuosina 3,8 ja 4,1 tieliikennekuolemaa 100 000 asukasta kohden. Vastaavat luvut Ruotsista ovat 2,1 ja 2,0 kuolemaa 100 000 asukasta kohden, ja Norjasta 2,0 ja 1,7 kuolemaa 100 000 asukasta kohden.

Norjassa on asetettu tavoitteeksi, että vuonna 2030 tieliikenteessä kuolee ja vakavasti loukkaantuu korkeintaan 350 ihmistä vuodessa, josta luvusta kuolemia olisi korkeintaan 50. Norjassa loukkaantui vakavasti viime vuonna liikenteessä 569 ihmistä, sitä edellisenä vuonna 627 ihmistä.

– Luvut ovat laskeneet mukavasti, joskin olemme kuitenkin hieman jäljessä tavoitteista. Tavoitteet on yhä mahdollista saavuttaa, vaikkei se tule olemaan helppoa, Elvik pohtii.

Kaikki tutkitaan riippumattomasti

Suomessa Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat riippumattomasti kaikki kuolemaan johtaneet tie- ja maastoliikenneonnettomuudet. Onnettomuustietoinstituutti (OTI) koordinoi tutkijalautakuntatyötä, mutta ei puutu lautakuntien riippumattomaan työskentelyyn.

Onnettomuuden tutkinta aloitetaan yleensä välittömästi onnettomuuspaikalla. Tutkinnassa kerätään yksityiskohtaista tietoa kuljettajista, ajoneuvoista, teistä ja olosuhteista.

Tutkinnassa selvitetään liikenneonnettomuuden kulku, riskitekijät, seuraukset ja olosuhteet onnettomuuden syiden selvittämiseksi. Onnettomuuksia tutkitaan kaikkiaan noin 350–400 vuosittain.

Onnettomuustutkinnan keskeisimpänä tavoitteena on liikenneturvallisuuden edistäminen. Puolueetonta tutkimustietoa käytetään hyväksi liikenneturvallisuus- ja viranomaistyössä sekä viestinnässä. Onnettomuustutkinnassa ei oteta kantaa syyllisyys- tai korvauskysymyksiin.

Liikenneonnettomuuksien syitä selvittäessään lautakunnat ovat itsenäisiä ja riippumattomia. Lautakunnat tekevät tutkimansa perusteella esityksiä liikenneturvallisuutta parantaviksi toimiksi.

OTKES tutkii suuronnettomuudet

Onnettomuustutkintakeskuksen (OTKES) tehtävänä on tutkia suuronnettomuudet ja suuronnettomuuden vaaratilanteet riippumatta niiden laadusta sekä ilmailu-, raideliikenne- ja vesiliikenneonnettomuudet ja niiden vaaratilanteet.

OTKES tutkii siis esimerkiksi seuraavan kaltaisia tieliikenneonnettomuuksia: ketjukolari, henkilöauton ja tilataksin törmäys, linja-autopalo, linja-auton suistuminen tieltä.

Näissä kolareissa on siis ollut joko useampia kuolleita ja loukkaantuneita tai onnettomuuden äityminen vakavaksi olisi ollut hyvinkin mahdollista. Seurauksiltaan vähäinenkin tapahtuma tai vaaratilanne voidaan tutkia, jos se aiheutti vaaraa usealle henkilölle.

OTKESin tutkinnan aloittamisesta päätettäessä otetaan huomioon tapahtuman vakavuus ja uusiutumisen todennäköisyys. Tutkimuskynnys ylittyy myös, jos tutkinnan arvioidaan tuottavan merkittävää tietoa yleisen turvallisuuden parantamiseksi ja onnettomuuksien ehkäisemiseksi.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Onnettomuustietoinstituutti ja Marko Jokela

a:4:{i:0;s:6:"107455";i:1;s:6:"108443";i:2;s:6:"122043";i:3;s:6:"108431";}