Matka jään sisälle eli kurkistus jäätikön sielunelämään

Eteläisen Ranskan halki Välimereen virtaava Rhônejoki saa – kuten niin moni muukin Eurooppalainen joki – alkunsa Sveitsin Alpeilta. Rhônen jäätikkö ei ole kuitenkaan enää entisellään.

Furkan solatie on tuttu aika monelle Sveitsin halki matkustaneelle tai ainakin James Bondin seikkailuja Kultasormessa seuranneille. Yksi solan kuuluisimpia paikkoja on vanha Belvédère-hotelli, mutta samassa paikassa kannattaa pysähtyä hieman pidemmäksi aikaa ja jalkautua tutustumaan Rhônen jäätikön historiaan. Helpommin ei nimittäin yhdellekään jäätikölle maailmassa pääse.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Yksi Euroopan suurimpia

Dammastock vuoren juurella lepäävä jäätikkö on yksi suurimpia Alpeilla, joskin sen pituus on kutistunut reilussa 100 vuodessa reilusta yhdeksästä kilometristä alle 7,5 kilometriin. Jäätikön koko on nykyisellään vajaat 15 neliökilometriä.

Ennusteiden mukaan jäätiköstä on jäljellä vuonna 2100 vain 10 prosenttia. Jäätiköiden häviäminen on havaittavissa konkreettisesti Euronews-sivustolta vertaamalla yli 100 vuotta vanhoja valokuvia nykyisiin.

Jäätiköiden sielunelämän ymmärtämiselle Rhônen jäätiköllä on suuri merkitys, sillä se on yksi ensimmäisiä jäätiköitä, joita on tutkittu maanmittausopin avulla. Vanhimmat tiedot jäätiköstä löytyvät vuodelta 1874.

Jäätikön suojelemiseksi sen alareunalle levitetään nykyisin kesäisin jäätikköä UV-säteilyltä suojaavia isoja kankaita. Kankaat peittävät yhteensä noin kahden hehtaarin alueen. Kankaiden on arvioitu vähentävän jäätikön sulamista noin 70 prosentilla.

Opettavainen kokemus

Rhônen jäätikölle pääsee siis kätevästi autolla, ja parkkipaikalta on vain noin 200 metrin kävely jäätikön nykyiselle alareunalle ja sinne kaiverretulle jääluolalle. Tämä lyhyt matka on jo itsessään avartava kokemus. Opastetauluista voi opiskella jäätikön historiaa, ja sitä, miten jäätikkö on vuosien varrella liikkunut.

Jäätikön vetäytymisen näkee itse asiassa hyvin paljaalla silmällä – tai siis ainakin sen reitin, mistä jäätikkö on vetäytynyt. Laakso on tavallaan kuin iso hiidenkirnu. Sitä ympäröivät kallioseinämät ovat hioutuneet paikoitellen pyöreiksi ja sileiksi. Alareunalle on muodostunut viimeisen 10 vuoden aikana jo myös uusi järvi.

Jääluola sijaitsee noin 2300 metrin korkeudessa ja on avoinna vain kesäkuukausina, koska talviaikaan solatie on suljettu. Joskus luola voi olla tosin suljettuna myös kesällä huonon sään vuoksi. Pääsylippu on aikuisilta 9 Sveitsin frangia, ja 5–16 vuotiailta lapsilta 6 frangia, tätä nuoremmat pääsevät sisään ilmaiseksi.

Alkukesästä jääluolan pituus on yleensä noin 100 metriä, loppukesästä enää vajaat 70 metriä. Näin ollen luolan alkuosassa kulkijan kattona on osittain vain kangas. Vähitellen luola syvenee, ja luolan seinämät saavat sinisen sävyn. Sateenvarjo ei olisi paikoitellen liikaa, koska katosta tippuu kylmää vettä vierailijoiden niskaan.

Ja koska jäätikkö liikkuu vuosittain noin 30–40 metriä, luola kaiverretaan joka vuosi uudestaan. Parhaimpina päivinä jäätikkö vaeltaa itse asiassa jo yhden päivän aikana noin 10 senttiä.