Matka: Jäätikkövaellus Ruotsin huipulla

Kiipeilyn jokamiesluokka, eli jäätikkövaellus säväyttää ensikertalaista. Askel on jäykkä, eikä turvaköysi juuri lämmitä mieltä kymmenien metrien pudotuksen äärellä. Retken parasta antia on itsensä voittaminen ja maisemat.

Helikopterin leveät lavat pieksevät ilmaa viisipaikkaisen koneen noustessa kohti taivasta Björklidenin tunturikeskuksen tuntumasta. Lentäjä Jon Larsson painaa kopterin keulan alas ja pian jääkauden rajulla otteella muovaama maisema vilistää alapuolella. Matkalentonopeus on lähes 200 kilometriä tunnissa, joten nousu Kårsan jäätikölle käy nopeasti vuoriston juurella sijaitsevasta keskuksesta.

Vuoristo-opas Anders Bergwall kokoaa jäätikölle mielivän ryhmän yhteen varusteiden tarkastusta varten.

Alpeilla kiipeily- ja vapaalaskuoppinsa saanut Bergwall on opastanut hiihtäjiä ja kiipeilijöitä lähes kaikilla merkittävillä kohteilla aina arktisilta alueilta Lähi-Itään ja Aasiaan. Silti lähialue kerää varauksetonta kiitosta.

– Ihmiset eivät tiedosta alueen potentiaalia. Että näin lähellä voidaan kokea tällaista. Ympäröivästä luonnosta on käytännössä mahdoton olla kiinnostumatta. Sen tunteen haluan jakaa myös asiakkailleni.

Ilman kiipeilykenkiin kiinnitettäviä jäärautoja ei jäätikkövaellus onnistu, sillä ilman varmaa pitoa eteneminen ei onnistu. Myös jäähakku ja kypärä ovat välttämättömiä varusteita. Koko ryhmä sidotaan kiinni turvaköyteen kiipeilyvaljaista. Turvallisuudesta ei tällä retkellä tarvitse olla huolissaan. Bergwall toimii opastustyön ohella myös tiukkoihin tilanteisiin erikoistuneena vuoristopelastajana ja vakuuttaa jäätikkövaelluksen sopivan oikein opastettuna vaikka perheelle.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Uhkana salakavalat railot

Liikkeelle lähdetään harvassa jonossa. Oikeasta etäisyydestä huolehtii köysi, jonka ei sovi kiristyä, mutta ei myöskään laahata jaloissa jäärautojen ulottuvilla.

Reitti kiertää jäätikön lumisimmat kohdat. Jäällä on turvallisempaa, lumen alla voi piillä yllättävä railo. Veden jäätikköön poraama jättimäinen reikä näyttää jään paksuuden, mutta ensin on uskallettava hivuttautua jään reunalle kurkistelemaan. Askel on jäykkä, eikä turvaköysi juuri lämmitä mieltä kymmenien metrien pudotuksen äärellä. Kaukana alhaalla kuohuu sulamisvesistä muodostunut jäätikköjoki.

Alempana koittaa kiipeilyn vuoro. On nojattava selkä tyhjyyteen sormea ohuemman köyden varassa ja käveltävä seinämää alas jäiseen rotkoon. Kokemattomalle paikka on yllättävän tiukka, mutta oppaan ohjeilla, jäärautojen piikkien, hakun ja köyden varassa matka jatkuu vuoroin alas, vuoroin ylös. Korkeuserot eivät ole valtavia, mutta elämys on suuri.

Kiipeilyn perusteista osa menee jännittäessä ohi, mutta ei sentään kaikki. Koko ryhmä on köytetty samaan köyteen, joten on varmaa, että kaveria ei jätetä.

Lounastauko vietetään keskellä jäätikköä. Jääkauden voima näkyy vahvasti ympäröivässä maisemassa ja luonnon monipuolisuus karuista olosuhteista huolimatta on hämmentävän laaja. Anders Bergwall näyttää maastosta jäätikön aiempia mittoja. Kolmessa vuosikymmenessä maisema on muuttunut paljon, mutta toistaiseksi vaellettavaa riittää läpi kesäkauden

Teksti ja kuvat: Antti Hentinen

Laajempi artikkeli Björklidenistä on julkaistu Moottorissa 4/2015. Sen voi ostaa sähköisenä näköisversiona Lehtiluukusta. Lue myös artikkeli luolavaelluksesta samalla seudulla.