Montmartre: Pariisin rakastettu ja vihattu pieni kylä suurkaupungin sydämessä ei jätä koskaan kylmäksi

Pariisi ja etenkin Amélien Montmartre kutsuu kävelemään ihastuttaville kahviloiden ja pienten kauppojen reunustamille mukulakivikaduille, mutta samalla alue on myös melkoinen turistiansa.

Montmartre on Pariisin korkein kukkula, jonka laelta avautuvat näkymät koko Pariisin yli. Kukkulan laella sijaitsee myös majesteettinen tuomiokirkko, Sacré Coeur. Kun tähän lisätään vielä alueen rikas historia, ei ole ihme, että Montmartre on vuodesta toiseen turistien rakastamia alueita Pariisissa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Suosion kahdet kasvot

Kun jostain alueesta tulee turistien suosikki, se muuttaa väkisinkin paikkaa. Pariisilaisten kohdalla he vertaavat usein Montmartrea New Yorkin Villageen. Kun aluetta muuttuu turistien ehdolla, se menettää jotain alkuperäisyydestään. Ei Montmartre toki mikään Disneyland ole, siellä on vielä riittävästi aitoa ja alkuperäistä. Nuhjuisia nurkkakapakoita ei tosin ole enää vanhaan malliin, eikä taiteilijoilla – ainakaan köyhillä sellaisilla – ole enää varaa asua Montmartressa.

Ja niistä köyhistä taiteilijoista puhuttaessa… alueella ovat asuneet mm. Van Gogh, Modigliani, Miró, Manet, Toulouse-Lautrec, Géricault, Renoir ja eräs herra Picasso. Salvador Dalin fanit esimerkiksi suuntaavat heti osoitteeseen 11 Rue Poulbot, jossa on pieni mutta hieno hänelle osoitettu museo. Picasson studio sijaitsi puolestaan osoitteessa 13 Rue Ravignan on Place Emile Goudeau. Siellä Picasso maalasi vuonna 1907 Les Demoiselles d'Avignon eli Avignonin nuoret naiset. Taidehistorioitsijat pitävät sitä yleisesti modernin taiteen ensimmäisenä maalauksena.

Mutta ei tämä taiteilijaelämän ihannointi ole ainoa syy tulla Montmartreen. Turistin kohdalla kyse on usein siitä, mitä haluaa ja olettaa saavansa irti jostain paikasta. Jos tavoitteena on vain saada muutama kiva some-postaus, se onnistuu nopeasti. Samoin aivan liian kalliin crêpesin ostaminen Place du Tertre -aukiolla ja muutamaksi minuutiksi istuminen muotokuvan piirtäjän jakkaralle mahtuvat molemmat some-matkustamista harrastavien tiukkaan aikatauluun.

Mutta jos edessä ei ole tiukkaa ja valmiiksi suunnitellun ohjelman mukaista matkailua, vaihtoehtona on antautua tämän historiallisen kaupunginosan mukulakivikatujen ja portaiden vietäväksi.

Ja tietysti satunnaisen seikkailunkin voi suorittaa suunnitelmallisesti. Yksi mahdollisuus on lähteä seuraamaan vuonna 2001 valmistuneen Amélie-elokuvasta tutun Amélie Poulainin jalanjäljissä lukuisia kuvauspaikkoja.

Työ ennen hupia

Kierros kannattaa aloittaa Blanche-metroasemalta, ellei hotelli satu olemaan jo valmiiksi ihan lähettyvillä. Suunnaksi kannattaa ottaa heti Rue Lepic, lievästi ylämäkeen suuntaava pieni katu, jonka varrella on lukuisia pieniä putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita.

Ja heti metroaseman vieressä on myös Moulin Rouge, jos joku can-canin ystävä haluaa senkin katsastaa.

Ensimmäinen pysähdyspaikka Amélie-kierroksella on kuitenkin Café des Deux Moulins, missä Amélie työskenteli. Kahvila kerää runsaasti turisteja ihmettelemään paikkaa, ja sen tavallaan autenttinen sisustus on sekoitus vanhaa pariisilaista bistroa sekä uudempaa ilmettä. Paikan suosiosta johtuen kaikki tarjoilijat eivät ole niitä kaikista palvelualttiimpia. Toisaalta tämä pieni töykeys on ihan normaalia arkikäyttäytymistä Pariisissa. Ja kehuja on annettava siitä, ettei paikan suosio näy hirveästi hinnoissa – esimerkiksi espresso maksaa tasan euron. Sitä siemaillessa voi seurata muiden asiakkaiden toimia. Aika moni ottaa kahvinsa kanssa crème brûléen ja rikkoo sen pinnan heti lusikalla – Amélien tapaan.

Toinen vaihtoehto on mennä viereiseen pieneen ja sympaattiseen leipomoon, joka on erikoistunut niin ikään klassiseen jälkiruokaherkkuun. Värikkäät macaron-leivokset ikkunassa suorastaan pakottavat astumaan sisälle.

Kun makeannälkä on tyydytetty, matka jatkuu katua pitkin ylöspäin joko lähes suoraan jatkaen Rue Thulozé kadulle ja Studio 28 -elokuvateatteriin, jossa Amélie kävi katsomassa elokuvia. Ja teatteri on perustettu – arvasitte oikein – vuonna 1928. Siellä voi kokea vielä hieman vanhaa elokuvataikaa, sillä katossa roikkuvat isot kristallikruunut luovat kuvaa värikkäästä menneisyydestä. Teatteriin pääsee kurkkamaan myös virtuaalisesti tästä linkistä.

Taiteesta kiinnostuneet jatkavat puolestaan osoitteeseen 54 Rue Lepic, jossa Van Gogh aikoinaan asui.

Seuraava stoppi on Maison Collignon, missä Amélie kävi ostoksilla. Se on oikeasti pieni kauppa, josta saa ostettua vaikka tarpeet eväsretkelle, mutta toki tarjolla on myös erilaista Amélie-rihkamaa niitä metsästäville.

Hienoja katuja

Montmartressa on loputtomiin hienoja katuja, joilla riittää elämää ja katseltavaa, ja Rue des Abbesses on näistä kaduista suosituin. Sen varrella on lukuisia kahviloita ja sympaattisia pieniä kauppoja.

Herkutella voi vaikkapa jäätelöllä (parempaa on tosin tarjolla myöhemmin...) ranskalaisilla juustoilla tai Normandiasta tuoduilla ostereilla. Perinteisiä lihakauppiaitakin on useampi.

Jos aika antaa periksi, voi nauttia toisen kupin kahvia tai miksei myös lasillisen viiniä jonkun kivan bistron edessä kadulle nostetun pöydän ääressä. Samalla voi ihailla vilkasta katuelämää.

Ja jos tarkoitus on evästää matkan varrella, katujen varrelta löytyy runsaasti pieniä sympaattisia leipomoita, joista voi napata mukaan patongin – tai jonkun muun leivän. Ranskassa syödään etenkin nykyään paljon muutakin kuin patonkia.

Eikä ole pakko tyytyä pelkkään oikeaan ravintoon, silmän- ja korvanruokaa riittää kaduilla myös. Hyvästä esimerkistä käy suosittu vinyylikauppa The Mixtape osoitteessa 32 Rue des Trois Frères.

Ja jos muistatte, Amélie rakasti passikuvia. Sellaisen voi otattaa itsestään vinyylikaupan vieressä osoitteessa 53 Rue des Trois Frères. Retrokuva on kiva matkamuisto eikä vie paljon tilaa. Varaudu tosin jonottamaan.

Ja jos haluaa antautua vain katujen vietäväksi, on hyvä muistaa, että Sacre-Coeur sijaitsee kukkulan harjalla. Ylämäkeen suuntaamalla ei voi siis varsinaisesti eksyä. Portaita kannattaa varautua nousemaan enemmän kuin riittävästi.

Ja jos seikkailun jälkeen onkin hieman eksyksissä, Google Mapsiin kannattaa kirjoittaa Place Saint-Pierre eli Saint-Pierren eli Pyhän Pietarin aukio. Ja ei, Roomaan asti ei kannata lähteä kävelemään. Aukiolta lähtee myös funikulaari, jos ei jaksa enää viimeisiä portaita nousta. Aukiolla on aina elämää, ja vielä enemmän sitä on läheisessä Louise Michelin puistossa. Puiston laidalla olevalla aukiolla toimii myös Amélie-elokuvassa esiintyvä upean koristeellinen vanha kaksikerroksinen ja venetsialaiseen tyyliin valmistettu karuselli. Se sopii muillekin kuin lapsille.

Ja ennen viimeistä nousua energiaa kannattaa tankata vaikkapa nappaamalla mukaan jäätelö vuodesta 1936 asti orgaanista jäätelöä tarjoavasta Bachir-puodista. Klassikko on Achta: vaniljajäätelö, jossa on pistaasia ja appelsiinin kukintoa; ja koko ihanuus on vielä kuorrutettu pistaasipähkinöillä. Sen avulla jaksaa helposti kukkulan huipulle, jossa voi ihastella hetken mahtipontista kirkkoa.

Näköala kukkulalta on yksi parhaista Pariisissa. Portaat ja näköalatasanne kirkon edessä ovat tosin aina täynnä ihmisiä.

Seuraavaksi kannattaa kääntyä ennen kirkkoa vasemmalle ja kiertää kirkko, jolloin päädytään melko pian Place du Tertre -aukiolle. Tungos on taas taattu. Nälkäisille on tarjolla runsaasti vaihtoehtoja. Hintataso on paikan suosioon nähden vielä kohtuullinen, mutta ei missään nimessä edullinen. Muotokuva tai karikatyyri sinusta syntyy taiteilijan kynästä nopeasti.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ylös ja alas, ristiin rastiin

Kun Place du Tertre -aukion tungoksesta on saanut tarpeekseen, voi lähteä valumaan läheisille kapeille kujille. Katsottavaa ja löydettävää riittää pidemmäksi aikaa. Ei kannata kiirehtiä.

Lähialueelta löytyy mm. pieni viinitarha, Vigne du Clos Montmartre. Se on mukava pieni keidas keskellä Montmartrea, ja oikeaan aikaan loppukesästä voi osua sadonkorjuujuhlaan.

Viinitarhan kulmalla on pieni sympaattinen baariteatteri, Cabaret au Lapin Agile eli Ketterän kanin kabaree. Silläkin riittää historiaa, sillä paikka on perustettu jo vuonna 1860. Paikan kotisivujen mukaan se on Pariisin vanhin baari-kabaree.

Melko lähellä sijaitsee sitten myös Allée des Brouillards; taas yksi erittäin pittoreski katu, jonka varrella myös Amélie tykkäsi unelmoida. Miksi et tekisi siis samaa.

Ja kadun päässä voi hypätä Emilie in Paris -tv-sarjan maailmaan. La Maison Rose -ravintolan pinkki julkisivu vetää some-vaikuttajia puoleensa kuin hunaja mehiläisiä. Ravintolan vieressä sijaitsee myös alueen historiaan loistavasti istuva taidemuseo eli Musée de Montmartre.

Kukkulan laella oli ennen vanhaan useampikin tuulimylly, mutta nykyään niitä on enää kaksi: Moulin Radet ja Moulin de la Galette. Niistä se Amélien kahvilakin on saanut nimensä.

Ravintoloita riittää

Kun kaikki mahdollinen Montmantressa on nähty jo koettu, ilta alkaa varmasti olla jo ovella. Onneksi alueella on luonnollisesti runsaasti tarjontaa ravintoloista – ja ihan laidasta laitaan. Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta ainakin kannattaa harkita sellaista ravintolaa, joka tarjoaa hyvää perinteistä ranskalaista kotiruokaa.

Paras tarjonta löytyy kukkulan etelärinteeltä eli rohkeasti vaan portaita alaspäin. Ja leffafriikeille mainittakoon nyt vielä, että Tarantino kuvasi yhden kohtauksen elokuvaansa Kunniattomat paskiaiset (Inglourious Basterds) Montmartressa. Ravintola on Bistrot La Renaissance osoitteessa 112 Rue Championnet, Montmartresta kohti Saint-Ouenia kuljettaessa. Ja Saint-Ouenistahan löytyy maailman hienoin antiikkikirppis, josta olemme kirjoittaneet parikin juttua. Juttu 1 ja juttu 2.