MP-klassikko: Innovatiivinen ja omaperäinen – Panther Model 100 ’50

Panther M100 on eteenpäin kallistettuine, harvakäyntisine moottoreineen yksi tunnusomaisimmista brittimoottoripyöristä. Erityisesti sivuvaunukäyttöön oivallinen malli sisälsi monia innovatiivisia ratkaisuja.

Yorkshirelainen Joah Phelon aloitti veljenpoikansa Harry Raynerin kanssa kokeilut moottoripyörien kanssa 1800-luvun lähestyessä loppuaan. Vuonna 1900 kaksikko patentoi moottoripyörän, jonka eteenpäin kallistettua moottoria käytettiin rungon kantavana osana.

Raynerin menehdyttyä liikenneonnettomuudessa Phelon joutui toteamaan, ettei kykene tuottamaan pyöriä yksin ja myi laatimansa piirustukset Humberille, joka ottikin mallin tuotantoon. Pian Phelon löysi liikekumppanikseen Richard Mooren, ja miehet perustivat Phelon & Moore -nimeä kantaneen yhtiön vuonna 1904.

Samasta muotista alusta alkaen

Phelon ja Moore esittelivät ensimmäisen moottoripyöränsä, P&M 2.75 h.p.:n, jo samana vuonna. Pyörä oli hyvin samankaltainen aiemmin Humberille myydyn kanssa ja Humberin pysyessä vaiti oman mallinsa alkuperästä, oletettiin P&M:n kopioineen Humberia. Mallin nelitahtimoottori oli rungon kantava osa ja valmistajansa mukaan ”ensimmäinen ketjuvetoinen moottoripyörä” oli varustettu kaksivaihteisella vaihteistolla.

Vuosien saatossa P&M laajensi valikoimaansa useilla eri malleilla, jotka voitiin varustaa tarvittaessa sivuvaunulla. Yksisylinterisistä moottoreista tunnetuksi tullut valmistaja esitteli V2-moottorilla varustetun pyörän vuonna 1914, mutta se ei saavuttanut suurta suosiota. P&M:llä pysyttiin kuitenkin kiireisinä yhtiön toimittaessa ensimmäisen maailmansodan aikana moottoripyöriä Iso-Britannian ilmavoimille.

Panther syntyy

Pantherin nimi näki päivänvalon ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun P&M nimesi vuonna 1924 jotakin mallejaan Panthereiksi. Merkkinä P&M korvattiin Pantherilla vuonna 1929, ja pian tämän jälkeen, vuonna 1932, esiteltiin valmistajan käyntikortiksi nouseva malli, Model 100.

M100 oli varustettu tunnusomaisella, 40 astetta eteenpäin kallistetulla yksisylinterisellä kansiventtiilimoottorilla, joka muodosti rungon kantavan osan. Vuonna 1928 esitellyn M60:n moottoriin perustuvan voimanlähteen iskutilavuus oli muhkeat 594 cm3 ja sen perään oli asennettu nelivaihteinen vaihdelaatikko. Moottorin lisäksi myös jäykkäperäinen runko oli vuoden 1928 mallista edelleen kehitetty.

M100:n moottorin iskunpituus oli tasan 10 senttiä ja sen vauhtipyörän painaessa toistakymmentä kiloa, oli se luonteeltaan kiihkeän sijaan lähinnä rauhallinen ja sitkeä. Koiranleukojen mukaan sen käyntinopeuden voikin laskea ohitettavista puhelinpylväistä. Todellisuudessa moottorin ideaalinen käyntinopeus oli 2000-4000 kierroksen välimaastossa ja sen maksimikierrokset olivat noin 5500.

Varusteiltaan aikaansa edellä

P&M oli aiemminkin kunnostautunut edistyksellisen teknologian hyödyntäjänä ja M100:an oli saatavilla poikkeuksellisia varusteita, kuten yhdistelmäjarrut, jossa jalkajarru käyttää sekä etu- että takajarrua sekä vastaantulijoiden häikäisyä ehkäisevä vaijeritoiminen tuplavalojärjestelmä, joka kytki toisen umpion pois päältä ja käänsi toista alemmas.

M100:n sai vuosittain päivityksiä, joista erikoisin oli Dowtyn Oleomatic-etuhaarukka, jollainen malliin asennettiin vuonna 1947. Oikein toimiessaan ilma/öljy-haarukka oli erinomainen, mutta 40-lukuiset haarukan tiivisteet olivat herkkiä vikaantumaan ja vuototapauksessa jouseton haarukka painui kasaan keskeyttäen matkanteon. Olikin tavallista, että haarukka muutettiin omistajan toimesta jousitoimiseksi.

M100:n muita tärkeimpiä päivityksiä olivat vuonna 1935 muun muassa paremmalla voitelujärjestelmällä päivitetty moottorin alakerta, joka säilyi käytännössä ennallaan tuotannon lopettamiseen asti sekä vuonna 1957 esitelty, jousitetulla takahaarukalla varustettu versio. Lisäksi vuonna 1959 esiteltiin 645-kuutioiseksi kasvatetulla moottorilla varustettu M120-malli.

Sivuvaunukäytössä erinomainen

M100:n ominaisuudet olivat omiaan sivuvaunukäyttöön, ja valmistajan oman arvion mukaan parhaimmallaan 90 % M100-malleista varustettiin sivuvaunulla. Toisaalta soolokäytössä M100:n luonne ei ollut erityisen jännittävä ja yksin ajettavaksi hankittiin usein urheilullisempia malleja.

Pantherin kysyntää nakersivat 50-luvulla markkinoille saapuneet edulliset autot, joita pidettiin sivuvaunumoottoripyöriä käytännöllisempinä kulkuneuvoina. Kun vielä P&M:n seikkailu skoottereiden parissa osoittautui taloudelliseksi katastrofiksi, ajautui yhtiö vuonna 1962 selvitystilaan. M100:n tuotanto päättyi seuraavana vuonna, mutta M120 säilyi tuotannossa, kunnes valmistajan osavarastot tyhjenivät vuonna 1966.

Artikkelin kuvituksen Panther M100 vuodelta 1950 on esillä Suomen Moottoripyörämuseossa ja sen omistaja on Jari Huovinen.

Teksti: Petri Suuronen Kuvat: Jari Saarentaus