MP-klassikko: Melkoinen seppä – Ilmari Niemen omavalmiste

Kun nykypäivänä sanotaan jonkun olevan melkoinen seppä, kuvataan hänen kykyään valmistaa omin käsin jotain hämmästyttävää. Sanonnan alkuperästä ei ole varmuutta, mutta ei olisi vaikea kuvitella sen syntyneen vajaat sata vuotta sitten Ridasjärvellä.

Ridasjärven Alimyllyn omistaja, seppämestari Ilmari Niemi oli epäilemättä merkittävä mies kotiseudullaan. Teknisesti lahjakas Niemi oli käynyt vain muutaman viikon kiertokoulua ja seppämestarin kirjoitustaito oli kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta hänen allekirjoituksenaan toimivat pikemminkin tekniikka ja mekaniikka. Perimätiedon mukaan kylillä kiersi sanonta ”Kun vaan Niemi tulee paikallekin, lähtee koneet käyntiin.”

Ensimmäisen autonsa Niemi lienee myönnetyn ajoluvan perusteella hankkinut 20-luvulla ja vielä 30-luvulla hän oli kylän ainoa autonomistaja. Niemellä oli myös puhelin, mikä ei suinkaan ollut noihin aikoihin tavallista. Niemi epäilemättä nautti statuksestaan ja siitä, että myllystä muodostui kylän todellinen keskus.

Monipuolinen tekninen osaaja

Vuonna 1898 syntynyt Niemi lähti 15-vuotiaana Hausjärvelle seppämestari R. Malinin oppiin, josta hän valmistui vuonna 1915. 1920-luvulla Niemi hankki omistukseensa Ridasjärven Alimyllyn, joka otti käyttövoimansa koskesta. Ilmari perusti perheen ja alkoi kehittää myllyä muun muassa hankkimalla vehnän jauhamiseen tarvittavat laitteet, jotka mies asensi itse muutaman, intensiivistä keskittymistä vaatineen päivän aikana.

Myllyn yhteyteen Niemi rakensi myös verstaan ja pajan, jossa teknisistä vimpaimista kiinnostunut seppä kehitti monia kekseliäitä laitteita, kuten jalkatallan avulla avautuvan puulaatikon. Lisäksi seppämestarin kotitalon sisään oli vedetty vesijohdot sekä viemäröinti, mikä ei suinkaan ollut 1920-luvulla tavanomaista.

Moottoripyörissä oli perustavanlaatuinen suunnitteluvirhe

Merkittävin Niemen keksinnöistä oli kuitenkin moottoripyörä, jonka kehitystyön mies aloitti 20-luvulla. Niemen mukaan moottoripyörien perusrakennetta suunniteltaessa oli tehty perustavanlaatuinen virhe, koska niiden rungot olivat liian lyhyitä ja moottori sekä istuimet oli sijoitettu liian korkealle, mikä vaikeutti ohjaamista.

Ongelman ratkaisemiseksi Niemen ajatuksena oli moottoripyörä, jossa kuljettaja istuisi matalalla. Se ei puolestaan onnistunut, jos moottori oli asennettu runkoon, joten se oli siirrettävä muualle – tässä tapauksessa mahdollisimman alas etupyörän keskiöön. Niemen moottoripyörä oli siis etuvetoinen. Voimanlähteenä Niemi käytti 250-kuutioista, kaksitahtista Levis-moottoria, jolta voima siirtyi renkaalle ketjujen ja väliakselin kautta.

Pyörän etuvanne oli alun perin T-mallin Fordista, ja Niemi takoi siihen itse puolat, jotka toimivat myös jousituksena. Pyörän kaksiputkinen runko oli vedetty matalalle ja kuljettaja istui hyvin alhaalla. Mahdollinen matkustaja istuisi puolestaan takarenkaan päällä, joten hänellä olisi varmasti näkymä eteenpäin. Pyörää oli mahdollista käyttää myös talviaikaan asentamalla takarenkaan alle suksi.

Kehitystyötä 20-luvulta 40-luvulle saakka

Pyörälle on haettu koeajolupia 20-luvulta alkaen ja Keksijäin Patenttitoimiston kanssa sen tiimoilta on käyty keskustelua 30-luvun alusta alkaen. Perimätiedon mukaan patenttihakemus raukesi, sillä Yhdysvalloissa oli jo aiemmin patentoitu vastaava keksintö. Ehkä Niemi tämän vuoksi hylkäsi etuvetorakenteensa.

Pyörän viimeiseksi jäänyt, samaa moottoria käyttävä versio on huomattavasti tavanomaisempi, sillä moottori on asennettu eturenkaan sijaan runkoon ja veto on takarenkaalla. Pyörän korkeudesta huolestunut Niemi laati runkoputkeen polttoainesäiliön kiertävän mutkan, joka mahdollisti satulan asentamisen alemmas. Pyörän viimeisin versio on valmistunut 1940-luvulla.

Poliisi-TV:n avulla takaisin kotiin

Pari vuotta vain 49-vuotiaana menehtyneen Niemen kuoleman jälkeen hänen leskensä Aune siirsi myllyn Järvenpäähän, mikä käytännössä merkitsi kuoliniskua kylälle. Pyörä jäi vuosiksi myllyn yläkertaan, josta se oli keväällä 1999 varastettu. Erikoinen tapaus päätyi Poliisi-TV:n aiheeksi ja pyörä löytyi eräästä moottoripyöränäyttelystä, jonne pyörän varkaudesta tietämättä ostanut harrastaja oli sen vienyt näytille.

Niemen perilliset saivat hankittua pyörän takaisin omistukseensa samalla hinnalla, jonka kyseinen harrastaja oli siitä maksanut, joten pyörä pääsi takaisin kotiin. Tällä hetkellä tämä seppämestarin rakentelutaidonnäyte on nähtävillä Suomen Moottoripyörämuseossa.

Teksti: Petri Suuronen Kuvat: Jari Saarentaus ja Ilmari Niemen albumi