Nimi muutettu: Nash Metropolitan: ihanalla kauppakassilla ja maailman söpöimmällä amerikanraudalla on myös erikoinen nimitarina

Aikana, jolloin amerikanrautojen kokotrendi oli ainoastaan kasvava, valmistettiin myös Metropolitania, avoimesti perheen naisväen kauppakassiksi markkinoitua pikkuautoa, jolle ei aikanaan löytynyt edes omaa kokoluokkaa. Auto myös valmistettiin Englannissa Austinilla, jolla oli enemmän kokemusta pienistä autoista.

73 kuutiotuumaa. Vähintään neljä kertaa keskiarvoja pienemmällä moottorilla varustetulle autopololle ei 50-luvun pohjoisamerikkalaisessa autoluokituksessa tahtonut löytyä enää omaa lokeroa. T-Fordien ja öljykriisin välivuosikymmeninä Nash Metropolitanin kaltainen "economy car" sai olla aika tavalla yksin Pohjois-Amerikan kukoistavilla automarkkinoilla.

Paitsi että Nash Metropolitan erottui massasta tällä tavalla kokonsa ja asettelunsa puolesta, teki se sen erinomaisesti myös markkinamielessä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Naisväen kauppakassi, perheen kakkosauto

Tällaisilla myyntipuheilla ei autoja tahdota nykypäivänä myydä, vaikka ihan tosiasiassa valtavan suuri prosentti esimerkiksi Euroopassa myytävistä A - C -segmenttien autoista hankitaan juuri eikä melkein tällaisiin käyttötarkoituksiin.

Kakkosauton leiman ei suinkaan täydy tarkoittaa mitään laimeaa ilmiasua, usein päinvastoin. Kuva: Greg Gjerdingen via Wikimedia Commons

Jos esimerkiksi perheen ykkösautona toimi 50-luvulla tukeva full size car, kuten vaikkapa Nash Ambassador tai Hudson Hornet (tuonnempana selviää miksi juuri nämä esimerkit), kakkosauto saattoi hyvinkin olla kevyt kauppakassi, joka olisi vieläpä ilmiasultaan erityisesti naisasiakkaiden mieleen. Juuri tuohon markkinarakoon Nash Metropolitan osui.

Nash Metropolitanista pidettiin jo syntyaikanaan. Autoa luonnehdittiin 50-luvulla "isoksi autoksi miniatyyrikoossa", yllättävän hyväksi ajettavaksi, kokoistaan suuremman tuntuiseksi ja jopa ylelliseksi. Myös suorituskykyä pidettiin yllättävän hyvänä. Vaikka 73 kuutiotuuman eli 1,2 litran nelisylinterinen 40 hepan moottori (myös 1,5-litrainen saatavilla) oli ajan konteksti huomioon ottaen pieni, kuljetti se vain reilut 800 kiloa painanutta autoa jopa kohtuullisen hyvin. Autoa pidettiin jopa varteenotettavana vaihtoehtona poliisimoottoripyörälle kaupunkiolosuhteissa. Autoa sai sekä kova- että avokattoisena.

Siltä Metropolitan tarkalleen myös näyttää: isolta autolta miniatyyrikoossa. Kuva: Greg Gjerdingen via Wikimedia Commons

Pieni tyttömäisyyskään ei haitannut useita maailmanluokan miespuolisia julkisuuden henkilöitä tulemasta Metropolitanin omistajiksi. Omaan talliinsa kauppakassin ovat nimittäin kelpuuttaneet ainakin laulajalegenda Elvis Presley, Genesis-keulakuva Phil Collins, näyttelijä Paul Newman, Apple-miljardööri Steve Jobs sekä juontaja, koomikko, autokeräilijä Jay Leno. Naisväellekin Metropoltan on kelvannut, esimerkkeinä näyttelijätär Bridget Fonda sekä prinsessa Margaret, kuningatar Elisabet II:n sisar.

Yhdellä merkillä, kahdella merkillä, ilman merkkiä

Yksi Metropolitanin lukuisista erikoisuuksista amerikkalaisena autona oli sen valmistusmaa. Kaikki Metropolitanit valmistettiin Austinin tehtaalla Englannin Longbridgessä, joka vähän myöhemmin tulisi tunnetuksi muiden muassa BMC:n Mini-tehtaana. Tällä selittyy suoraan muun muassa se, että Metropolitanin 1,2-litrainen moottori tuli muitta mutkitta Austin A40:stä. Auto oli muiltakin osin sukua Austinille.

DNA-testi paljastaa, että Metropolitanissa on myös italialaista verta, sillä alkuperäinen prototyyppi tehtiin Fiat 500 Topolinon pohjalle. Prototyypistä tuotantoon asti päätyivät kuitenkin vain ovipellit, jotka ovat muuten kummallakin puolella identtiset. Kuva: Greg Gjerdingen via Wikimedia Commons

Kun Metropolitanin tuotanto vuonna 1953 - siis tasan 70 vuotta sitten - alkoi, brändättiin se suunnittelijansa ja valmistajansa, Nash-Kelvinator Corporationin tytäryhtiön, Nash Motorin, nimelle ja logolle eli täten Nash Metropolitaniksi. Tämä asetelma kesti ainoastaan vuoden verran, sillä vuonna 1954 Nash yhdistyi Hudson Motor Car Companyn kanssa, ja näin muodostui kuuluisa AMC eli American Motors Corporation.

Ennen mallinimen Metropolitan käyttöönottoa aivan ensimmäiset autot valmistettiin nimellä NKI (Nash-Kelvinator International) Custom.

AMC:n alaisuudessa Metropolitaneja alettiin myydä Nashin lisäksi myös Hudsonin omilla logoilla ja Hudsonin liikkeissä. Mallivuodesta 1957 alkaen Nash Metropolitan ja Hudson Metropolitan lakkasivat kuitenkin olemasta erillisinä tuotteina, kun AMC brändäsi auton yksinkertaisesti Metropolitaniksi. Tuon jälkeen itse asiassa vain mainitut lippulaivamallit Nash Ambassador ja Hudson Hornet saivat pitää alkuperäiset nimensä.

Hudson Metropolitan vm. 1955. Kuva: Greg Gjerdingen via Wikimedia Commons

Austinille annettiin samoihin aikoihin lupa alkaa myydä Metropolitania Britanniassa ja muualla omalla nimellään. Tosiasiassa mitään "Austin Metropolitania" ei kuitenkaan koskaan ole ollut, sillä myös nämä Austinin myymät mallit menivät pelkkinä Metropolitaneina.

Metropolitania ehdittiin valmistaa vuoteen 1962 mennessä vajaat 100 000 kappaletta. Nykyisin hankalat nimikuviot ovat enää muisto vain, kun vannoutuneet Metropolitan-harrastajat vaalivat näitä pikkuisia aarteitaan joko sellaisinaan tai modifioimalla niitä mitä eriskummallisimpiin käyttötarkoituksiin.

Teksti: Benjamin Helander Lähteet: Hagerty.co.uk, Shopmetropolitanparts.com Kuvat: AMC/Nash