Nimi muutettu: Nissan The Ute – kun Nissan lainasi pakotettuna Fordin australianerikoisen osana suurta suunnitelmaa

Australiassa 80-luvulla käynnistetty Button Plan tähtäsi maan automarkkinoiden rationalisoimiseen. Tuloksena syntyi useita logonvaihtoja, ja muun muassa eräs historian oudoimmista Nissan-malleista. Ja lopulta Australian autoteollisuuden perusteellinen tuhoutuminen...

Tämän viikon perjantaina 26.1. australialaiset viettävät kansallispäiväänsä, tunnetummin Australia Day'tä. Sen kunniaksi sopii kurkistaa erikoisen esimerkin kautta erääseen Australian automarkkinoiden mullistavimpaan hankkeeseen, johon logonvaihdot liittyvät varsin tiiviisti.

The tuontitulli

Australian automarkkinat olivat vielä 40 vuotta sitten äärimmäisen suljetut. Jos USA:n ja Euroopan välisestä kauppasodasta 60-luvulla syntynyt "chicken tax" eli 25 prosentin tuontitulli muun muassa pakettiautoille kuulostaa protektionismilta, se on käytännössä vapaakauppaa verrattuna Australian aiempaan meininkiin.

Jos Australiaan mieli tuoda ulkomailla valmistetun auton, täytyi olla valmis maksamaan huima 57,5 prosentin tuontitulli. Tämä ilman muuta tarkoitti sitä, että Australiaan tuotiin keskimäärin hyvin kalliita ja harvinaisia autoja, kuten Mercedeksiä, Ferrareita ja Rollsseja, joiden ostajilla oli joka tapauksessa varaa maksaa tulli. Suuri enemmistö autokannasta oli siis Australiassa australialaisia varten valmistettu.

Australian automarkkinoiden perinteiset hallitsijat ovat olleet Ford sekä GM:n edesmennyt Holden. Niiden lisäksi siellä alhaalla autoja valmisti Chrysler. Vielä 1970-luvun puolella mukana olivat pakotettuina myös eurooppalaiset Volkswagen, Renault ja Leyland sekä japanilaisista Nissan ja Toyota. 80-luvulle tultaessa eurooppalaiset kaikkosivat, ja Australian automarkkinat alkoivat näyttä entistä vinksahtaneemmilta.

The Button Car Plan

Senaattori, sittemmin Australian teollisuusministeri John Button näki maansa autoteollisuuden tilan 80-luvun alussa erittäin heikkona, ja ryhtyikin laatimaan suunnitelmaa automarkkinoiden tehostamiseksi ja rationalisoimikseksi. Tuohon aikaan noin 15-miljoonaiselle kansalle tehtiin pitkälti omia automallejaan, joista suurinta osaa ei edes tuotettu vientiin. Tilanne oli taloudellisesti äärimmäisen tehoton.

Buttonin suunnitelma, jota kutsuttiin The Button Car Planiksi, mutta joka oli viralliselta nimeltään Motor Industry Development Plan, tavoitteli tehokkaampia automarkkinoita vähemmillä automalleilla. Suunnitelmaan kuului myös tuontitullien asteittainen laskeminen, mitä lähdettiinkin vuosien varrella toteuttamaan.

Suunnitelman toteuttamiseksi Button matkusti itse Japaniin keskustelemaan japanilaisten autonvalmistajien kanssa vuosisadan (tai ainakin vuosikymmenen) logonvaihtodiilistä. Tavoitteena oli siis vähentää kaikkiaan kolmentoista Australiassa tuotetun automallin määrä puhtaasti kuuteen, kolmen eri ryhmittymän valmistamana. Mutta jotta "terve kilpailu" säilyisi, autoja myytäisiin tietenkin eri merkeillä.

Toyota ja Nissan näkivät Buttonin suunnitelman itselleen erinomaisena keinona kasvattaa Australian-markkinaosuutta. Ja niinhän siinä kävi, että suurin osa jaetuista malleista oli japanilaista alkuperää. The Button Car Plan pantiin täytäntöön vuonna 1985.

Nissan The Ute

Buttonin suunnitelma lähti etenemään, ja näin Australian markkinoille alkoi ilmaantua näitä uudelleenbrändättyjä autoja, Fordeja, Holdeneita, Nissaneita ja Toyotia ristiin rastiin. Aluksi järjestely näytti jopa toimivan.

Ensimmäinen pari uunista ulos oli Nissan Pulsar (Euroopassa Cherry), joka kloonattiin Holden Astraksi, ja pian Toyota Corollasta tuli Holden Nova. Seuraavaksi Nissan alkoi tehdä Button-tyylin yhteistyötä myös Fordin kanssa (sen lisäksi, että muualla maailmassa Ford jakoi malleja vielä Mazdankin kanssa. Näin syntyi Ford Maverick, Nissan Patrolin klooni, joka oli koko hankkeen suurin onnistuminen.

Mennäänpä sitten toiseen päähän. Maverickin menestyksen myötä Fordin oli kohtuullista antaa jokin vastalahja Nissanille. Sellainen löytyi Ford Falcon Utesta, Australian erikoisesta.

Falcon Ute kloonattiin siis Nissan The Uteksi, ja selvyyden vuoksi, "ute" tarkoittaa australianenglannissa yksinkertaisesti lava-autoa. Autoluokka, jota Ford Falcon Ute, Nissan The Ute ja jokunen muu esimerkki historiassa edustaa, on Australian automarkkinoiden oma erikoisuus: avolava, joka perustuu tehosedaniin. Yhtään sellaista ei ole enää tuotannossa, monen paikallisen harmiksi.

Nissan The Ute oli erinomainen esimerkki Button Planin aikana logonvaihdon kautta syntyneestä automallista, sillä kirjaimellisesti mikään muu kuin merkkilogot eivät muuttuneet. Nissanin tapauksessa ei vaivauduttu muuttamaan edes maskia niin, ettei Fordin ovaali olisi paistanut Nissanin-tekstin alta. Moottorina autossa oli luonnollisesti Fordin 4,1-litrainen rivikuutonen, 103 kilowatin tehoisena.

Jos Ford Maverick oli koko ajanjakson onnistunein hanke, Nissan The Ute olikin sitten pohjanoteeraus. Joidenkin tilastojen mukaan autoa myytiin vain pari tuhatta kappaletta.

Asiakkaita ei voi määräänsä enempää huijata

Se, että Ford ja Holden lainailivat malleja edestakaisin Nissanin ja Toyotan kanssa, toimi ehkä paperilla, mutta australialaiset autonostajat näkivät touhun läpi. Tuontitullien laskettua lähellä vuosituhannen vaihdetta, kaikki Button Planin mukaiset automallit lakkautettiin.

The Button Car Plan oli siis toiminnassa vajaan kymmenen vuoden ajan, mutta kun logonvaihtojen patoon tuli murtumia, se sortui hetkessä kokonaan. 2000-luvulla tuontiautot alkoivat vallata yhä enemmän Australian automarkkinoita. 20. lokakuuta 2017 koettiin historiallinen hetki, kun viimeinen Australiassa tehty auto, Holden Commodore, rullasi Adelaiden Elizabethin tuotantolinjalta ulos.

Näin, 32 vuotta Button Car Planin täytäntöönpanon jälkeen, Australian lähes "omavarainen" autoteollisuus oli tuhoutunut käytännössä täysin.

Teksti: Benjamin Helander Lähteet: Car Throttle, Drive.com.au, valmistajat Kuvat: GM/Holden, Ford