Päivän kuva: Ja keskellä siintää lentokenttä

Gibraltarin lentokenttä on yhtä mielenkiintoinen tapaus kuin koko hallintoalue.

Kohtuullisen kompaktiksi hallintoalueeksi Gibraltar ja sen historia ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Nykyaikaisemmasta päästä erikoisen alueen erikoista tarinaa on sen lentokenttä (IATA: GIB). Yhdistynyt kuningaskunta ja Espanja ovat kiistelleet niin kentän maa-alueesta kuin itse lentokentästä, mutta joka tapauksessa kenttä sai alkunsa toisen maailmansodan melskeessä. Lyhyttä hätäkiitorataa päästiin jatkamaan hyödyntämällä Gibraltarin vuoren huoltotunneleista räjäytetty kiviaines ja valtaamalla lohkareilla lisää maa-alaa mereltä.

Epävirallisesti Gibraltarin kenttää pidetään maailman viidenneksi vaarallisimpana isona lentokenttänä, kiitos sen tiukahkon sijainnin Gibraltarin vuoren, meren ja Winston Churchill Avenuen välissä. Vuoren ja lahden ansiosta alueella vallitsevat myös voimakkaat ristituulet, tehden erityisesti talvilaskeutumisista epämiellyttäviä.

Winston Churchill Avenue on myös yleisin syy kentän julkisuudelle, sillä kiitoradan poikki kulkeva nelikaistainen tie on samalla ainut kulkuväylä Gibraltarin ja Espanjan välillä. Hallintoalueen tärkeimmän liikenneväylän liikenne siis pysäytetään nousujen ja laskujen ajaksi. Vain Gibraltarissa.

Lentokentällä ei sen hurjasta maineesta huolimatta ole tapahtunut kovinkaan paljon onnettomuuksia. Merkittävin haaveri tapahtui toisen maailmansodan aikana, kun B-24 Liberator -pommikone syöksyi mereen heti nousun jälkeen. Mukana olleen puolalaiskenraali Wladyslaw Sikorskin kuolema herätti koko joukon salaliittoteorioita onnettomuuden syistä.

Viime vuonna lentokentällä puolestaan tapahtui televisiosarjojen hengessä, sillä Gibraltarin poliisi kaahasi kiitoradalle estämään etsintäkuulutetun sotilashenkilön lähtöä. Arkisemmin kentällä liikkuu nykyisin lähes 4 900 lentoa vuodessa, joilla liikutellaan noin puolta miljoonaa matkustajaa ja vuodesta riippuen 300-400 tonnia rahtia. Espanjan kanssa olleiden kahnausten takia Gibraltarista ei lennetä muualle Euroopan unionissa kuin Iso-Britanniaan, mutta suunnaksi voi ottaa etelänkin. Tuolloin jatkaminen Tangeriin oman lautapeliseikkailun aloittamiseksi on mahdollista.

Teksti ja kuva: Aake Kinnunen

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy