Suomeen saatiin ensimmäiset liikennevalot ”kokeilumielessä” 75 vuotta sitten – tiedätkö muuten, mihin ne tulivat?

Moottori esitteli mullistavat liikennevalot lukijoilleen perin juurin. Viiden pisteen vihje, ensimmäisten liikennevalojen paikalla ei saa enää edes ajaa yleisesti autolla.

Lukemattomat autoilijat ovat niistä mielipiteensä lausuneet, ja kokeneet ammattiautoilijat ovat niissä seisseet enemmän kuin tavalliset autoilijat ovat istuneet autossa. Kyse on tietenkin liikennevaloista, jotka ovat kevään 1951 jälkeen levinneet kahdesta kadunkulmasta hieman laajemmalle.

Kun ensimmäiset liikennevalot - tai kuten silloin asia muotoiltiin, liikenneohjausvalot tai lyhyemmin ohjausvalot - tulivat Suomeen, asia piti selittää autoilijoille perinpohjaisesti. Vielä 1950-luvun alussa hyvin suuri osa Suomen autoilijoista kuului autoklubiin eli vastaanotti Moottori-lehden. Kun siis Moottori kirjoitti numerossaan 3/1951 liikennevaloista perinpohjaisesti, juttu tavoitti kerralla paljon asianosaisia.

Moni autoilija oli ehkä käynyt tuossa vaiheessa maassa, jossa liikennevalot oli jo aiemmin otettu käyttöön, esimerkiksi Ruotsissa, mutta silti konsepti vaati selitystä tavalla, joka tuntuu nykyihmisestä hassulta.

Alkuperäisartikkeli siis alkaa kuvaamalla tapoja asentaa liikennevalot. On sellaisia valoja, jotka on ripustettu kadunkulmaan teräsköyden varaan sekä sellaisia valoja, jotka on asennettu tolpan päähän.

Valojen logiikka voidaan puolestaan toteuttaa niin, että käytössä on punainen valo, jonka palaessa opastimen ohi ei saa ajaa, ja vihreä valo, joka puolestaan antaa ajo-oikeuden. Useimmissa maissa on lisäksi käytössä keltainen valo, joka ilmaisee, että väri tulee pian vaihtumaan. Uutta ja ihmeellistä, eikö vain?

Suomen kahdessa ensimmäisessä liikennevaloristeyksessä ei enää autoilla

Suomessa liikennevalot otettiin aluksi kokeilukäyttöön, ja tämä tapahtui arvatenkin Helsingin keskustassa.

Keväällä 1951 Suomen ensimmäiset liikennevalot asennettiin Aleksanterinkadun kahteen viimeiseen risteykseen, kun tuota Helsingin viralliseksi joulukaduksi tituleerattua katua ajatellaan talojen numerojärjestyksen perusteella idästä länteen kulkevana. Nuo risteävät kadut olivat Mikonkatu ja Keskuskatu. Kuten kaupunkia tuntevat tietävät, autoilu on nykyisin käytännössä mahdotonta juuri noilla alueilla. Niistä on tehty noiden risteysten kohdalla pitkälti kävelykatuja, minkä lisäksi polkupyörät, raitiovaunut ja jotkin muut poikkeustapaukset saavat niillä kulkea. Vähän tuoreempi kuva näyttää nykytilanteen Aleksanterinkadun länsipäässä:

Näin ollen Suomen ensimmäisten liikennevaloristeysten liikennejärjestelyt ovat täysin muuttuneet, eivätkä ne ole enää liikennevaloristeyksiä.

Mallia otettiin Ruotsista

Liikennevalojärjestelyjä oli todellakin hieman erilaisia eri maissa ja eri kaupungeissa. Esimerkiksi amerikkalainen standardijärjestelmä perustui kolmeen valoon, mutta Manhattanilla käytössä oli kaksivalojärjestelmä. Erilaisista järjestelmistä ja tietenkin etupäässä Suomessa käyttöönotetusta järjestelmästä Moottorin lukijoille kertoi asiantuntijan ominaisuudessa Helsingin kaupungin sähkölaitoksen apulaisjohtaja, dipl. ins. R. Lindbohm.