Talvi sähköpyörällä: pirullisten työmaiden ahdistamana

Vakioreitille tullut kaivanto tai outo kiertoreitti voi yllättää pahanpäiväisesti.

Monttu siellä, toinen täällä, aidoin sulutettuja ajoväyliä, äkkivääriä mutkia ja yllättäviä kiertoreittejä. Työmatkapyöräily ei aina ole yhtä auvoa, joskus jopa selviytymistaistelua.

Tutullakin työmatkalla polkija voi yllättyä pahanpäiväisesti, jos reitin haasteeksi on ilmaantunut tietyömaa. Yllätys vaanii etenkin aamuvarhain, jolloin polkija ei välttämättä itsekään ole terävimmillään ja kaiken yllä vallitsee läpitunkematon pimeys.

Vaikka työmaiden aidat ja opasteet olisivat asiallisesti sijoitetut ja asiallisessa kunnossa, voi esimerkiksi putkirikon vuoksi avatun kevyen liikenteen väylän järjestely olla haasteellinen – sattuuhan työmaa hyvin todennäköisesti eteen yllättäen ja sen kohdalle tupsahtaa reipasta matkavauhtia. Jo tutun asvalttipinnan pois raapiminen on voinut jättää sen alla olevan sorapinnan ylikuljettavaksi, mutta kuoppaiseksi – sateen jälkeiset valumavedet usein myös tekevät omaa myyräntyötään.

Satulalta nouse

Joo kyllä, tiedän hyvin, että vauhti pitää aina sovittaa kulloiseenkin liikennetilanteeseen ja -ympäristöön – liikkuipa pyörällä, jalan, mopolla, autolla... Itselle ja muille turvallisen pyöräilyvauhdin sovittamiseen ei kuitenkaan kaikissa tilanteissa välttämättä jää kovin paljon aikaa.

No, onneksi Helkama-sähköpyöräni jarrut ovat tehokkaat.

Ja jos työmaan aiheuttama tavallista selvästi kapeampi tai oudosti mutkitteleva väliaikainen ajoreitti niin vaatii, on noustava pyörän selästä taluttamaan. Joskus on ihan pakkokin tehdä näin jo yksistään siitä syystä, että samaa kapeaa väylää käyttävät todennäköisesti myös muut kulkijat kuten vastaan tulevat pyöräilijät ja jalankulkijat.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Antti Hentinen