Hiilikaivokselta näyttelyautoksi – Volkswagen Transporter T4 ’92

Marko Vuolle maksoi hiilikaivoksen vanhasta työautosta satasen ja aikoi tehdä siitä itselleen työmatka-auton. Ei tullut työmatka-autoa vaan näyttelyauto.

– Kaverit saivat yllytettyä ostamaan tähän Crafterin keulan. Kun se kaadettiin taaksepäin, piti koko keula rakentaa uudelleen. Sitten madallettiin kattoa kymmenen senttiä, niin alkoi koko auto näyttää liian lyhyeltä ja sitä jatkettiin 70 senttiä, kuvailee Marko Vuolle Transporterin muodonmuutosta.

Suunnitelma syntynyt rakentamisen aikana

Vuolle sanoo innostuvansa nimenomaan sellaisista ideoista, joista kaverit sanovat että ”älä ihmeessä sellaista tee”. Suunnitelmaa tai edes tyylisuuntaa ei Transporterin rakentelussa aluksi ollut, vaan tarkoituksena oli tehdä vain muutoksia jotka näyttävät omaan silmään hyvältä. Lopulta ulkonäkö muokkautui jenkkirekka-tyyppiseksi, tai ainakin niiden kuvista haettiin yksittäisiä ideoita rakentamiseen.

Saksassa on rakennettu useitakin Transportereita niin, että niihin on vaihdettu Crafterin keula. Niissä on kaikissa kuitenkin pystysuora keula eikä se Vuolteen silmää miellyttänyt. Hän halusi kaataa sen reilusti taaksepäin vinoksi. Lopputulos näyttää tyylikkään yksinkertaiselta mutta on vaatinut uskomattoman määrän työtunteja.
– Keulasta joutui muuttamaan ihan kaiken. Esimerkiksi konepellin sauman kuuluisi mennä umpioiden puolesta välistä mutta tässä konepelti on kavennettu.

Tavoitteena on ollut, että vaikka ulkonäkö poikkeaa rajusti alkuperäisestä, pitää lopputuloksen näyttää kuin se olisi tehdastekoinen, ei rakenneltu. Esimerkiksi tuulilasi on choppauksesta huolimatta alkuperäinen. Tähän on päästy kallistamalla lasia selvästi alkuperäisestä taaksepäin. Kaikki muutkin lasit ovat alkuperäisiä, mutta ne on upotettu choppauksen yhteydessä osittain ovi- ja korirakenteiden sisään. Kattoluukku ja katto ovat Vitosta.

Ehdottomasti paripyörät taakse…

Muutostöiden aluksi alkuperäinen lava purettiin pois ja takapäähän vaihdettiin pitkäaikaisen haaveen mukaisesti paripyörät. Aivan rakentelun viime vaiheissa sekin suunnitelma muuttui, kun markkinoilta löytyi makeat 315/35R17 -renkaat. Niihin Vuolle teki itse yhdistämällä kaksista peltivanteista sopivankokoiset vanteet.
– Vanne rengaskoneeseen kiinni ja rälläkkä käyntiin. Vanteiden puolikkaat hitsasin yhdellä saumalla ympäri. Joskus näköjään onnistuu, sillä sanoivat rengasliikkeessä etteivät ole ennen nähneet näin suoria peltivanteita.

Runko on jatkettu ilmasäiliöiden kohdalta ja ilmasäiliön pidikkeet on hitsattu rungonjatkon hitsaussaumojen päälle, joten jatkoskohdassa on käytännössä kolme hitsisaumaa tukemassa rakennetta. Jousituksena on ilmajousitus yhdessä vääntösauvojen kanssa, joten jos ilmapussi hajoaa niin auto on edelleen ajettavissa. Takavalot on lainattu 1970-luvun Crownista.

Auto on muuten muutoskatsastettavissa mutta rungon jatkaminen vaatii poikkeusluvan. Lisäksi Vuolle haaveilee puoliperävaunua tai lavettia Transporterin perään, ja rungon jatkoskohdat onkin sitä silmälläpitäen tehty kestämään vetopään asennus ja sille tuleva kuorma.

Teksti ja kuvat: Janne Huhtala