Koeajo: Suzuki Across on superlatiivien auto, joka poimi parhaat palat valmiista Toyota-pöydästä
Suzuki Across on tehokkain, nopein, taloudellisin, vähäpäästöisin, hiljaisin, mukavin, ylellisin, varustelluin ja kallein ikinä Suomessa myynnissä ollut merkkinsä edustaja. Ja kova pala se on kilpailijoilleenkin. Hyvää: tilat, mukavuus, suorituskyky, kulutus, päästöt. Huonoa: hidas lataus, vanhanaikainen näyttö, tunnoton ohjaus.
Suzuki Across on kokonaan uusi aluevaltaus pikkuautoistaan ja pikkumaastureistaan tunnetulle valmistajalle. Meille muille se ei ole ihan niin uusi, sillä olemme ehtineet tutustua siihen viime kuussa Toyota RAV4:n lataushybridinä.
Suzuki on kaivannut mallistoonsa kipeästi hiilidioksidigrammoiltaan alhaista mallia EU:n keskipäästörajoja alittamaan, ja siihen lataushybridi on omiaan. Toyotan valikoituminen yhteistyöhön johtuu valmistajien ristiinomistuksesta. Toyota valmistaa molemmat autot samalla tuotantolinjalla – erona ovat vain erilainen keula, varustelutasot, verhoilumateriaalit ja Suzukin logot ympäriinsä. Ominaisuudet ovat yksi yhteen, mutta kerrataan vielä.
Tilava ja hyvin varusteltu
Acrossissa tilaa riittää kaikkiin suuntiin. Pitkänkin kuskin takana on hyvin tilaa aikuisille ja takaistuimen leveys riittää kolmelle. Istuma-asento on leppoisa molemmilla riveillä. Tavaratila on kookas, sekä pituutta että leveyttä piisaa metrin verran. Toyotasta poiketen kontin alla on varapyörä, mikä vie tilan välipohjan alta kokonaan.
Ohjaamo on tyypillistä Toyotaa: toiminnoille on säilytetty selkeät nappulat, ja käytöstä selviää ilman ohjekirjaa. Kosketusnäyttöön tarvitsee kajota vain viihdettä tai suunnistusapua hakeakseen. Valitettavasti näyttö, ohjelmistot ja valikot eivät ole aivan viimeisintä huutoa nopeudeltaan tai grafiikaltaan.
Acrossin varustelu ei aiheuta arpomista, sillä ostajan tarvitsee vain valita väri kuudesta vaihtoehdosta. Varustetasojakin on ainoastaan yksi: täyteen pakattu GLX sisältää kaikki sähköiset turvavarusteet ja nahkaverhoilun. Siihen ei jää kaipaamaan mitään lisää, eikä lisävarusteita ole juuri tarjollakaan.
Ripeä ja taloudellinen
Toyotan ura hybridipioneerina näkyy voimalinjan toteutuksessa. Bensiinimoottori ja kaksi sähkömoottoria toimivat symbioosissa yhdessä ja erikseen huolehtien nelivedosta, suorituskyvystä ja taloudellisuudesta.
Kaikkien moottorien yhteen laskettu teho on yli 400 hevosvoimaa, mutta yhtä aikaa käytössä on vain 306 hv. Suoritusarvot ovat urheilulliset, mutta yli kahden tonnin omamassa sekä kevyen ohjauksen ja hybridijärjestelmän tuoma etäinen tunto tien pintaan eivät yllytä lähtemään radalle. Sen sijaan mukava jousitus ja hiljaisuus kruunaavat herraskaisen kyydin.
Jalkoihin ei jää pelkällä sähkölläkään, jolla voi ajaa myös moottoritievauhtia, mutta silloin akku tyhjenee jo alle 50 kilometrin ajon jälkeen. Kaupunkinopeuksilla pihtaamalla teoreettinen maksimi on liki sata kilometriä, mutta siihen ei kolealla säällä yltänyt. Pikalatausta ei ole, nopeimmillaan 18 kWh akun lataus vie lähes viisi tuntia.
Tyhjällä akulla Across näyttää etevyytensä, bensiinimoottori sammuilee ja käynnistyy vähän väliä. Järjestelmän ahkerointi näkyy kulutuksen jäämisenä 6,5 litraan, mikä on kelpo suoritus painavalle ja tehokkaalle autolle.
