Ajoneuvot | Koeajo | 21.1.2014

Koeajo: Škoda Octavia Combi

1.6 TDI 110 GreenLine

Jos järki syrjäyttää tunteen ostopäätöksen perustana, nousee koeajettu Škoda monen harkitsijan listalla korkealle.

Škoda-malliston GreenLineksi nimetty pihi katras houkuttelee maltillisia käyttökuluja arvostavia ja rauhallisia autoilijoita. Voimakkaita ajoelämyksiä, väkevää voimaa ja persoonallista särmää etsivät valitsisivat toisin.

Mukavampi, mutta työläs

Koeajettu Škoda Octavia Combi on edeltäjäänsä mukavampi arkiajossa, mutta ajoittain työläs ajettava. Ja silti, järkevä valinta autoksi kohtuullisia käyttökuluja arvostavalle perheelle.

GreenLine-edeltäjän keulilla oli 105 hevosvoiman (77 kW) moottori, jonka jatkeena oli viisiportainen manuaalivaihteisto. Koeajettu uutuusmoottori tuottaa käyttöön 110 hevosvoimaa (81 kW), ja käsin vatkattava vaihteisto on kuudesti lovettu.

Vaikkei tulokkaan vaihteistossa ole yhtä pitkät välitykset kuin edeltäjässä, nostaa arkikäyttö aika ajoin hien kuskin otsalle.

Moottori on perushyvä, mutta alavääntöä uupuu. Puhtia voimanlähteessä on sinänsä riittävästi, mutta liikkeellelähdöt, ylämäkiin kipuamiset ja ohituskiihdytykset vaativat ennakointia, harjaantumista ja herkkää poljintyöskentelyä. Kytkintuntuman ja kaasun annostelun kanssa saa olla tarkkana.

Neljän litran tietämillä

Luvattuun keskikutukseen eli 3,3 litraan sadalla kilometrillä, on käytännössä mahdoton yltää vaikka kuinka hissuttelisi muun liikenteen tukkona pintakaasulla.

Varsin tasapäin taajama-, kaupunki- ja moottoritieajoa sisältänyt koeajorupeama osoitti, että keskikulutus on pidettävissä kuitenkin selkeästi alta viiden litran lukemissa.

Vaihtamismuistuttimen vilkuilu pitää kuskin virkeänä ja kulutuksen aisoissa. Jos vaihtaa kiltisti isompaa vaihdetta silmään vauhdin noustessa ja viimeistään muistuttimen tahdissa, odottaa palkinto tankatessa.

Kuljettajaa auttaa, että alla on alhaisen vierintävastuksen renkaat ja herkästi reagoiva sammutusautomatiikka. Ruuhka-ajossa on miellyttävää, että sammunut auto herää henkiin viiveittä.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Santeri Petrell