Hyundai Ioniq 3 todistaa osaltaan, että sähköautokin voi olla yhtä aikaa ”edullinen” ja hauska – ja se on ihan kuin symmetrinen versio Velosterista

Ioniq 3 tarjoaa häivähdyksiä hot hatch -maailmasta eli paperille kirjoitettuja suorituskykylukemia ei tämän auton kohdalla kannata liiaksi tuijotella.

107,8 kilowattia eli 146 hevosvoimaa eivät välttämättä kuulosta sähköautossa kovinkaan paljolta. Tämä johtuu siitä, että sähkömoottoriin tehon lisääminen huomattavasti polttomoottoria yksinkertaisempaa, ja tätä sähkömoottorin ominaisuutta autonvalmistajat jostain syystä haluavat laajasti hyödyntää. Näin ei tarvitsisi olla, sillä vähempikin riittää, jos paketti on muuten kunnossa. Tämän todistaa Hyundain ihan juuri markkinoille saatava uutuus Ioniq 3.

Ioniq 3 tuo Hyundain Ioniq-sähköautoperheeseen neljännen jäsenen ja samalla uuden korimallin, tämä kun on puhtaasti viistoperä.

Ioniq 3 on viistoperä, ei siis mikään crossover, alleviivattakoon tätä. Se on kuitenkin Hyundain näkemys sähköautosta samalla pohjarakenteella, jolle sisarbrändi Kia teki crossover-malli EV2:n. Hyundai on siis ottanut selvästi urheilullisemman kannan omaan B-segmentin täyssähkötarjokkaaseensa. Ioniq 3:n voisi ajatella asettuvan kooltaan i20:n ja i30:n viistoperäversion väliin, kun esimerkiksi sen kokonaispituus on 4,155 metriä.

Tyylillisesti Ioniq 3 ei ole nähnytkään i20:ta tai i30:a. Se lainaa selvästi tyylillisiä piirteitä Hyundain aiemmin vuosien ajan valmistamalta urheilulliselta viistoperältä Velosterilta, joka on erityisen tunnettu epäsymmetrisestä oviratkaisustaan. Ioniq 3:ssa ovia on symmetrisesti viisi. Ioniq 3:ssa voisi halutessaan nähdä myös Suomen markkinoilta puuttuvan Genesis-luksusbrändin GV60-mallia.

Tyylisuunnallisesti Ioniq 3 edustaa Hyundain uusinta Art of Steel -muotokieltä, joka lanseerattiin taannoin vety-Nexon toisessa sukupolvessa. Nykytyyliin kuuluu myös paljon morsetusta, josta Hyundailla vaikutetaan olevan suorastaan hullaantuneita. Joka kohdassa autoa, jossa on neljä pistettä peräkkäin, morsetetaan meille H-kirjainta.

Hinta-hauskuussuhde on kyllä kohdallaan

Saamme tietää Hyundai Ioniq 3:n Suomi-hinnoittelun torstaina 22. lokakuuta, mutta mikäli aiemmat huhut noin 30 000 euron tuntumaan pääsemisestä ollenkaan pitävät paikkansa, tarjolla on yllin kyllin ajajan autoa hintaan, johon harva sähköauto on toistaiseksi päässyt.

Maistiaisautona toimi isompiakkuinen versio, johon virtaa mahtuu 61 kilowattitunnin edestä NMC-kemialla, kun taas pienempi akku olisi 42-kilowattituntinen LFP-tyyppinen. Isompi akku tuo myös mukanaan vähän enemmän tehoa, nimittäin alussa mainitut 107,8 kilowattia vastaan 99,5 kilowattia, molemmat valmistajan tarkalleen ilmoittamia lukemia. Isompiakkuisessa versiossa toimintamatkaa on luonnollisesti enemmän, tässä luokassa varsin kiitettävät 497 WLTP-kilometriä. Pienempiakkuinen pääsee vastaavasti 344 kilometriin.

Mielenkiintoisesti pienempiakkuiset ja siten alempaa varustetasoa edustavat versiot kiihtyvät nollasta sataan nopeimmin, nimittäin 8,8 sekunnissa. Teknisten tietojen mukaan itse asiassa urheilullisilla tyyliseikoilla höystetty huippumalli N Line kiihtyy kaikkein hitaimmin, 9,6 sekunnissa, mikä on tietenkin aika nurinkurista. Huippunopeus on kaikilla versioilla sama, 170 km/h.

Maistiaisauton kiihtyvyydeksi ilmoitetaan 9,5 sekuntia. Se ei kuulosta sähköautojen aikakaudella kovinkaan ripeältä, mutta se on lukema, josta Ioniq 3:a harkitsevan ei kannata välittää pätkääkään. Tässä on nyt nimittäin esimerkki siitä, että kun paketti on kasassa, paikaltaankiihdytyslukema on vain numeroita.

Ioniq 3:lla ahtaalta parkkipaikalta ensi kertaa liikkeelle lähdettäessä huomio kiinnittyy välittömästi kevyeen ohjaukseen ja auton yleiseen ketteryyteen, kuten pieneen kääntösäteeseen. Ioniq 3:n etuikkunat ovat isot, joten autosta myös näkee hyvin ulos, kameroiden avustaessa niin ikään.

Ioniq 3 ei suinkaan paljastanut kaikkia korttejaan parkkipaikalla.

Edettäessä väljemmille vesille autosta alkaa paljastua vetoavia piirteitä. Esimerkiksi ohjaus on säädetty todella nopeaksi. Allekirjoittanut on henkilökohtaisesti sitä mieltä, että auton ratin kuuluisi olla pyöreä, mutta tässä tapauksessa ylhäältä ja alhaalta voimakkaasti litistetty ohjauspyörä jotenkin sopii asiaan, kun rattia ei normaaliajon käännöksissä juuri tarvitse pyörittää; sitä vain käännellään.

Ioniq 3:lla uskaltaa ajaa todella nopeasti mutkaan, ja mutkissa auto tarjoaa jopa vatsanpohjassa tuntuvia kaarre-elämyksiä. Tässä auttaa henkilöautomainen (lue: ei-katumaasturimainen) ajokorkeus sekä napakaksi säädetty alusta.

Alusta on jopa yllättävänkin napakka tämän luokan autoon, mutta ei sitä kovaksikaan voi syyttää. Lisäksi Ioniq 3 tuntuu ajossa kiitettävän hiljaiselta ainakin maistiaisauton alta löytyneillä sähköautoille suunnatuilla Hankook-kesärenkailla.

B-segmentti tuntuu paikoin sisätiloissa - paikoin ei

Ioniq 3:n edellä kehuttu ajettavuus on hot hatch -henkistä, ja suunnilleen siihen luokkaanhan auto myös kokonsa puolesta kuuluu.

Kaltevan kattolinjan luulisi ahmivan paljon pääntilaa takaa, mutta varsinkin malleissa, joissa ei ole lasikattoa, pääntilaa on keskimittaisille ihan kohtuullisesti. Kulku takapenkeille ei ole helpoimmasta päästä, mutta ei sitä oikein voi tämänkokoisessa autossa vaatiakaan. Kulku etuistuimille on sen sijaan kiitettävän sujuvaa, autohan on kuitenkin jo akustakin johtuen keskimääräistä viistoperää korkeampi.

Ioniq 3:n sisustassa on paljon suoria linjoja ja myös aika paljon muovia. Etumatkustajilla on kiitettävästi kuljetus-, säilytys- ja laskutilaa, onhan esimerkiksi keskikonsolin alla avoin tila vaikkapa käsilaukulle.

Tavaratila Ioniq 3:ssa on kaksijakoinen. Suurin ilmoitettu tila on 441 litraa, mutta siitä pitkälle toista sataa litraa koostuu megaboxiksi nimetystä, välipohjan alta löytyvästä tilasta. Välipohjan saa myös kokonaan pois, jolloin käytettävissä on pitkän tai korkean sijaan hyvin syvä tavaratila. Se kuitenkin varmasti sopii moniin käyttötarkoituksiin.

Jotkin asiat Ioniq 3:n käyttökokemuksessa eivät ole aivan tuttua nyky-Hyundaita. Päällimmäinen syy tähän on se, että Ioniq 3:ssa on otettu käyttöön uusi käyttöjärjestelmä, nimeltään Pleos Connect. Se perustuu varustetasosta riippuen joko 12,9- tai 14,6-tuumaiseen kosketusnäyttöruutuun.

Järjestelmää voidaan hallita kosketusnäytön lisäksi myös muutamalla napilla. Näytön näkymä on jaettava, ja mielenkiintoisella tavalla monet ison digitaalimittariston toiminnot on sijoitettu tähän keskinäytön vasempaan reunaan. Näitä ovat muun muassa varoitusvalot, jotka muuten kaikki syttyvät "käynnistettäessä" ihan kuin ennen vanhaan. Lisäksi tästä löytyvät esimerkiksi nopeusnäyttö sekä 3D-ympäristönäkymä.

Moottori kertoo järjestelmästä tarkemmin Ioniq 3:n pitkän koeajon perusteella vähän tuonnempana.