Tässä on Suomen ATR-koneiden kolmas sukupolvi 40 vuoteen – rekisteritunnukseltaan osuvasti OH-ATR

Koneyksilönä OH-ATR ei ole uusi eikä tuntematon, sillä se on otettu Ruotsissa käyttöön vuonna 2019, ja lentänyt SAS:n lentoja monesti aiemmin Suomeenkin.

Ranskalais-italialaiset ATR-potkurikoneet ovat monin paikoin lyöneet läpi erinomaisena työjuhtana syöttöliikenteessä ja muilla lyhyehköillä reiteillä. Ne ovat taloudellisia ja hiljaisia suihkukoneisiin verrattuna, mutta toki hitaampia ja tarjoavat lyhyemmän toimintamatkan.

Joka tapauksessa, Finnairin laskelmien mukaan ATR 72 on matkustajaa kohti taloudellisin tapa matkustaa Helsingistä Tukholmaan, siis jopa taloudellisempi kuin dieselkäyttöinen laiva. ATR:t ovatkin erinomainen valinta reiteille, joilta on irrotettavissa potentiaalisesti vähiten voittoa. Tämän vuoksi suurin osa Finnairin hiljaisista kotimaanreiteistä lennetään Nordic Regional Airlinesin eli Norran nykyisin Finnairille operoimalla ATR-kalustolla.

Kotimaan reittien ohella muita tavallisia kohteita sinivalkoisille ATR-koneille ovat Baltian kohteet sekä esimerkiksi Pohjois-Norjan kohteet, ennen vanhaan myös Pietari. Pisimmälle etelän suuntaan ATR:t uskaltautuvat tavallisesti Puolan pohjoisrannikolle Gdánskiin.

Finnair on luottanut ATR-koneisiin jo 40 vuoden ajan, kun ensimmäinen ATR 42 saapui Finnairille vuonna 1986. Maaliskuun 25. päivänä tuona vuonna lennettiin ATR:n ensimmäinen reittilento Suomessa, ja se suuntautui Helsingistä Kuopioon.

Ensimmäinen pidempirunkoinen ATR 72 Suomeen saatiin vuonna 1989, silloisen Karairin väreihin, mutta sitä kautta kuitenkin Finnairin omistukseen. Karair oli ATR 72:n ensimmäinen kaupallinen käyttöönottaja missään, ja nykyisin nimenomaan 72-versio on hyvin selvästi suositumpi ATR-versio.

Kuten Moottori on jo aiemmin kuvaillut, Suomen rekisterissä on tähän mennessä ollut kahta sukupolvea ATR-koneita. Ensimmäiset olivat nelilapaisella potkurilla varustettuja ensimmäisen sukupolven ATR:iä, kauppanimeltään 200-sarjalaisia. Nykyinen, vuosina 2007-2012 käyttöönotettu sukupolvi tunnetaan vastaavasti kauppanimellä 500-sarja, ja sen erottaa jo käytöstä maailmallakin pitkälti poistuneesta 200-sarjasta ehkä parhaiten kuusilapaisten potkureidensa perusteella.

Aivan tuoreeltaan käyttöön saatu OH-ATR vie puolestaan Finnairin jo kolmanteen sukupolveen ATR-koneita sen edustaessa tyyppiä ATR 72-600.

Sekä lentäjä, lentoemäntä että matkustaja huomaavat kyllä eron

ATR:n 600-sarja on on kauppanimi parannetulle versiolle 500-sarjasta.

Lentäjä erottaa ATR-sukupolvet kaikkein parhaiten toisistaan ohjaamon perusteella. Siinä missä ATR 72-500:n ohjaamonäkymä on käytännössä edellisen vuosituhannen puolelta, tuo -600-sarja lentäjän eteen modernin lasiohjaamon isoilla näytöillä. Lisäksi ranskalaisen Thalesin valmistamat avioniikkajärjestelmät ovat -600:n myötä edellissukupolvea modernimmat.

600-sarjassa käytettävissä ovat niin ikään Pratt & Whitney Canadan valmistamien moottoreiden päivitysversio. Päivitetyt PW127M-moottorit sisältävät -600-sarjassa ikään kuin loikkaritoiminnon, jolla niistä saa tarvittaessa 5 prosenttia enemmän lentoonlähtötehoa.

Matkustajakin ilahtuu ATR 72-600:sta, kuten myös matkustamohenkilökunnan jäsenet. Ensinnäkin he varmasti kiittelevät ATR 72-600:n suurempia käsimatkatavaralokeroita. Lisäksi tässä uusimmassa versiossa on kevyemmät ja ohuemmat istuimet, mikä paitsi vähentää koneen painoa ja sitä kautta omalta osaltaan polttoaineenkulutusta, lisää myös tilan tuntua.

Sinivalkoisissa ATR:issähän tulee istuttua nykyisen reittikartaston mukaan korkeintaan 2 tuntia ja 50 minuuttia. Sen verran vie pisin lento Norran ATR:llä, lento Helsingistä Norjan Jäämeren rannikkokaupunki Tromssaan.

Kaksi uutta konetta ja molemmat ennestään tuttuja!

Finnairin väreissä, Norran operoimana, on tähän asti ollut yhteensä 12 kappaletta ATR 72-500:sia. Niistä vanhimmat alkavat täyttää ensi vuodesta alkaen 20 vuotta liikenteessä ja tuoreimmatkin 15 vuotta. Lentoja näillä vuosilla on kertynyt jo ihan mukavasti, sillä lentojen lyhyydestä johtuen ATR:t ehtivät päivän aikana keskimäärin jopa kahdeksalle lennolle per kone, huippulukeman ollessa jopa 14 lentoa päivässä yhdelle koneelle.

Finnairin mukaan ATR:ien suunniteltu käyttöikä on 70 000 tuntia, ja yhtiön tuorein 500-sarjalainen on lähestymässä puoltaväliä tuosta käyttöajasta, vanhimpien ollessa jo niin sanotusti ehtoon puolelle kääntyneitä.

Uutta verta ATR-laivastoon tuovat 600-sarjalaiset eivät nekään ole uunituoreita koneita, mutta selvästi uudempia kuin 500-sarjalaiset. Lisäksi uudet koneet ovat suomalaisittainkin kohtuullisen tuttuja, sillä ne ovat SAS:n ja sille syöttöliikennelentoja hoitavan Braathens Regional Airlinesin entisiä koneita. Ne ovat käyneet lukuisia kertoja Tukholmasta Helsingissä, Turussa ja Vaasassa.

Koneista ensimmäinen, entiseltä identiteetiltään SE-MKL, nykyisin osuvasti OH-ATR, on valmistunut vuonna 2019. Se maalattiin Finnairin väreihin elokuun lopulla Tallinnassa, ja lennettiin sitten 1. syyskuuta Helsinki-Vantaalle, josta se vasta lokakuun puolenvälin jälkeen aloitti lennot.

Toinen kone, entinen SE-MKM "Meile Viking", tuleva OH-ATS, on sekin otettu SAS:lla Ruotsissa käyttöön aivan vuoden 2019 lopulla. Sinivalkoiseen laivastoon se tulee liittymään ehkä vielä tämän syksyn aikana.

Lähteet: Finnair, ATR Aircraft, Planespotters.net