Koeajo: Hyundai i10

Kaupunkiauton valtteja ovat hyvä varustelu ja pitkä takuu. Hyvää: sisätilat, kontti, ketteryys, viimeistely, takuu. Huonoa: matka-ajokyvyt, äänieristys, kulutus.

Koeajetun kolmesylinterisen Hyundai i10:n äänimaailmaa voi kuvailla sanoilla vaimea kurlutus, mieto korina ja tukahtunut rohina. Äänet muuttuvat ajonopeuden kasvaessa, mutteivat kaupungissa tai taajamassa kuitenkaan häiritsevälle tasolle.

Jos äänieristys tyydyttää kaupunkiajossa vaativaakin autoilijaa, alkaa maantiellä korvia riipiä alituinen humina jostain auton alustasta. Renkaiden rallatuskin kantaa sisälle. Kuulo on veikeä aisti, joka ei välitä valmistajan kertomasta, että kulkuneuvo on mitatusti muutamaa kilpailjaansa hiljaisempi.

Väljä pikkuautoksi

Saksassa suunnitellun korealaisen matkustamo on pikkuautoksi miellyttävän väljä. Kuski mahtuu hyvin valtakuntaansa, eikä takapenkeiltäkään kanna kitinää edes aikuisilta.

Ohjauspyörä säätyy ylös ja alas, muttei syvyyssuunnassa, joka hankaloittaa täydellisen ajoasennon etsimistä. Etuistuimen istuinosa on varsin levymäinen, eikä tue istujaansa tanakasti, mutta selkänojan sivutuet ovat sitävastoin kunnolliset.

Tyypillistä kyllä tämän hintaluokan autoille, selkänojan kallistuksen säätö hoituu heppoisella muovivivulla. Plussaa on etuistuimen korkeuden säätö, se kun ei aina ole itsestäänselvyys pikkuautoissa.

Viidelle rekisteröidyn takana on aivan erinomaiset istumatilat. Vaikka istumet ovat matalat, on asento kohtuuhyvä. Jaloille on tilaa, kiitos tasaisen lattian. Pääntilaa saisi olla hieman enemmän.

Istuinten etureuna ja istuinosa ylipäätään saisi olla tukevampi, istuin on siis varsin pehmeä.

Ihmisten lastaus viisioviseen käy vaivattomasti, sillä myös takaovet aukeavat riittävän laajalle ja oviaukosta käynti sujuu.

Tavaratila on autoluokalle tyypillinen, mutta 252-litraisena kuitenkin useita kilpailijoitaan kookkaampi. Kontin käyttökelpoisuutta lisää se, että tila on muodoltaan selkeä.

Muovinen, mutta laadukas

Sisäilme on muovinen, mutta kaksivärisyys antaa peräti nuorekkaan ja piristävän säväyksen. Matkustamon laatuvaikutelma kokonaisuutena on pikkuautoksi viimeistelty.

Käyttökytkimet on monen kilpailijan tapaan keskitetty ylös kojelaudalle. Ratkaisu on toimiva: kaikki on kätevästi käsillä. Näytön koko ei ole kummoinen, mutta ajaa asiansa selkeydellään.

Pitkä takuu, kattava varustelu

Kaupunkiauton valtteja ovat pitkän viiden vuoden takuun lisäksi hyvä varustelu. Jo vakiona mukaan kuuluvat muun muassa lämmitettävä ratti, vakionopeudensäädin ja nopeudenrajoitin, ilmastointi, lämmitettävät ulkopeilit, matkapuhelimen bluetooth-yhteys, keskuslukitus ja ilmettä luovat led-päiväajovalot.

Turvapuolella vakiona on esimerkiksi kuusi turvatyynyä, matkustamon mittaiset turvaverhot, turvavyön muistuttimet myös takamatkustajille, luistonesto-, ajonvakautus- ja ajonhallintajärjestelmät sekä jarrutusavustin. Vakiona on myös rengaspaineiden valvontajärjestelmä.

Haasteena matka-ajo ja kulutus

Matka-ajossa Hyundai i10 ei ole parhaimmillaan, sillä lyhyen akselivälin pikkuauton kaupunkiketteryydestä tulee matka-ajossa hieman rauhatonta vaeltelua, jota saa ohjausliikkein aika ajoin korjata.

Sähköisesti tehostettu ohjaus on sinänsä tuntumaltaan perushyvä, ohjaus myös keskittää hyvin.

Yksilitraisen voimanlähteen puhti riittää taajaman arkikäytössä mainiosti, sillä kevyt auto on aivan riittävän kerkeä kiihtymään ja pysymään mukana liikennevirrassa.

Maantiellä sitävastoin ohitukset saa ennakoida tarkoin, jottei rekan rinnalla ajavalle pukkaa hiki otsalle. Pitkät ylämäet ovat erityistä myrkkyä, joiden tullen etenemiskykyä on haettava viitosvaihdetta alempaa.

Piheys ei ole erityinen valtti, luvattu keskikulutus on 4,7 litraa sadalla kilometrillä. Kulutus karkaa, jos arkiajo on nykivää tai taival taittuu moottoritievauhdilla.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Antti Hentinen