Koeajo: Honda CR-V – perusvarman ladattava ja lastattavampi painos

Honda CR-V on nyt tarjolla ensimmäistä kertaa ladattavana hybridinä. Edeltäjään nähden auto on myös kasvanut. Hyvää: Mukavuus, tilat. Huonoa: Ei nelivetoa, takapään äänieristys.

Honda CR-V on kuulunut crossovereiden perustarjontaan alusta asti. Vuosien varrella malli on monen muun kilpailijan tapaan muokkaantunut varsin erilaiseksi tuotteeksi. Tyypillisimpiä muutoksia uuden sukupolven ilmestyessä on ollut kasvaneet mitat, eikä tämäkään painos tee poikkeusta. Edeltäjään nähden CR-V on kasvanut pituutta 106 mm, leveyttä 11 mm ja korkeus on laskenut 5 mm. Akseliväli on nyt millin yli 2,7 metriä.

Kontti säästetty vetävien pyörien kustannuksella

Sen sijaan radikaalimpi muutos on se, että uuden CR-V:n myötä Hondan Euroopan mallistoon kuuluu vihdoin täyshybridin ohella myös lataushybridi.

Kasvanut koko näkyy auton sisällä entistä parempina takajalkatiloina. Nyt autossa mahtuu hyvin istumaan kaksi 186-senttimetristä peräkkäin, eikä pään tilastakaan ole puutetta. Takaovet aukeavat kiitettävät 90 astetta, joka tekee elämästä lastenistuimien kanssa huomattavasti helpompaa.

Myöskään tavaratila ei kärsi lataushybridin korkeajänniteakusta, sillä akku on sijoitettu kardaanitunneliin. Ikävä kyllä autossa ei ole myöskään sähkömoottorilla varustettua taka-akselia, jolloin lataushybridin saa ainoastaan etuvetoisena. Sen sijaan täyshybridiversio on tuttuun tapaan saatavilla myös joka nurkasta raapivana mallina.

Ergonomialta erinomainen

Kuljettajan paikalla autosta paljastuu kiitettävä määrä fyysisiä painikkeita. Vastaavasti tietoviihdejärjestelmän 10,2-tuumainen näyttö on nykymittapuulla pienehkö, mutta se ei tuntunut koeajon aikana aiheuttavan harmia käytettävyyden kannalta.

Ajoasennon saa pidempikin kuljettaja hyväksi, ja istuin tukee etenkin sivuttaissuunnassa hyvin. Lataushybridimallin ainoaan varustetasoon kuuluu vakiona muun muassa etuistuinten tuuletus, ratin ja takaistuinten lämmitys ja mukautuvat ajovalot. Vakiokattaus on siis varsin monipuolinen.

Auton hybridivoimalinja toimii pehmeästi, eikä kuljettaja osaa sanoa käytetäänkö liikkumiseen sähkö- vai polttomoottoria. CVT-vaihteistosta huolimatta moottorin karjuminen ei kuulu häiritsevästi ohjaamoon muulloin kuin moottoritienopeuksiin kiihdyttäessä.
Sen sijaan auton takapäästä kuuluu kovissa nopeuksissa rengasmelua läpi melkoisen kovasti. Tästä osittain saataneen syyttää kiinteän hattuhyllyn puutetta.

Kylmälläkin 50 km sähköllä

Ajettavuudeltaan Honda CR-V on vaivaton. Raskaan puoleinen ohjaus ei keskitä erityisen hyvin, mutta on kuitenkin varsin välttävä. Alusta toimii mukavasti etenkin isommissa pyöreäreunaisissa töyssyissä, mutta terävämmät patit tuntuvat hieman selvemmin.

Reilun kymmenen pakkasasteen tuntumassa täysin sähköisesti päästiin yleensä reilun 50 kilometrin toimintamatkan tuntumaan, joka ei ole lainkaan huono suoritus. Sen sijaan autoon kaipaisi useamman vaiheen latausta, 16 ampeerin latausvirralla kun CR-V:n lataustehoksi jää 3,7 kW. Tyhjällä akulla vastaavassa kelissä ajotietokone näytti keskikulutukseksi yleensä hieman päälle seitsemää litraa per sata kilometriä.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen