Koeajo: Hyundai i30 N – Ohituskaistalta kärkijoukkoon

Keskittymällä oikeisiin asioihin odotettu Hyundai i30 N loikkaa suoraan arkisporttien kuumaan ryhmään. Hyvää:  alusta, moottori, tasapainoisuus Huonoa: vaisu ulkonäkö

Gee, tee, ärrä ja ässä ovat tunnetusti sporttisia kirjaimia, koristaen lukuisten automallien tehoversioita. Hyundai etsii kuitenkin omaa urheiluidentiteettiä kirjaimesta N, jota on harvemmin nähty ralliluokitusten ulkopuolella. Samalla kyse on eräänlaisesta piikistä: sporttiosaston luotsina toimii entinen BMW:n M-osastolainen Albert Biermann, ja M:n jälkeen aakkosissa tulee aina N.

Virallisesti Hyundai N ottaa nimensä Namyangin testiradasta ja Nürburgringistä, kirjaimen symboloidessa samalla “shikaanin muotoa”. Pitkään odotettu urheiluosasto on vihdoin ensimmäisen mallinsa kynnyksellä, joten vuosikausien odotukset kulminoituvat kysymykseen “onko se hyvä?”.

Heti syvään päähän

Mallin pohjana on toimii hiukan harmaa Hyundai i30, mikä asettaa N:n tiukasti Golf GTi:n, Civic Type R:n ja Megane RS:n joukkoon. Lähellä kilpailutilannetta ovat myös Octavia RS ja Leon Cupra. Valinta on rohkea, sillä kuumien pystyperien kilpailtu segmentti ei ole helpoin mahdollinen aloitusaskel.

Hyundai on kuitenkin tarttunut härkää rohkeasti sarvista. N on muokannut i30:ntä kattavasti, joten päivityslistalle ovat joutuneet lähes koko etuakselisto, jarrut, voimalinjan tuenta, ohjaus, kytkin, vaihteisto, pakoputkisto, renkaat… Kustannustehokkaasti Hyundailla on katsottu konsernin osavalikoimaan, joten jämerämmät pyöränlaakerit ja 2,0-litrainen Theta-bensiiniturbo juontavat juurensa isompien automallien puolelta.

Tarjolla on kaksi malliversiota: 250-hevosvoimainen perusmalli ja 25 lisähevosella piristetty Performance Pack. Molempien moottoriversioiden huippuvääntö on 353 Nm, hetkellisen yliahtotoiminnon nostaessa lukeman 378 newtonmetriin. Tehomallin yhteydessä luvassa on myös muita varusteherkkuja, kuten aktiivisemmin mekkalaa pitävä pakoputkisto, paremmat jarrut sekä sähköisesti ohjatulla lukolla varustettu N Corner Carving -tasauspyörästö.

Teho- ja varustetarjonta antaa Hyundai i30 N:lle mainiot aseet sen kilpailijoita vastaan. Vaikka Performance Pack -versio on hiukan tehokkaampi, äänekkäämpi ja kyvykkäämpi, toimii jo perusmalli tasapainoisesti. Erityisesti N Power Sense -etuakselisto toimii hienosti ilman tasauspyörästön lukkoakin, joten kuivilla mutta kuoppaisilla roomalaisteillä erot jäävät vähäisiksi.

Moottorin parasta antia on sen nöyryys, sillä vääntöprofiiliin vaikuttavista ajotiloista huolimatta protesteja ei synny koskaan. 250-hevosvoimaisen koneversion ideat loppuvat yläkierroksilla hiukan ennen 275:sta, mutta molemmat vetävät hienosti läpi kierrosalueen. Soinniltaan voimanlähde on sopivan ärhäkkä kiitos äänigeneraattorin ja lisävarusteisen aktiiviputkiston. Innokas ajaminen palkitaan parhaimmillaan putkiston laskelmoiduilla paukkeilla. Lapsellista, mutta niin hauskaa!

Ei vain voimaa

Kaikki osaavat ruuvata turbomoottorista enemmän puhtia, mutta yleensä laiskuus iskee ajettavuuden suhteen. Hyundailla on jääty töihin vielä virka-ajan jälkeenkin, sillä i30 N:n ehdottomasti paras puoli on sen alusta. Perusvireeltään napakka jousitus suosii urheilullista kontrollia, mutta iskunvaimennus ei koskaan jätä töitä tekemättä kuoppien tasoittamiseksi. Osaltaan kiitos kuuluu vakiovarusteiselle säädettävälle iskunvaimennusjärjestelmälle, jota Hyundai kertoi ylpeänä testanneensa Nürburgring 24h -kestävyyskilpailussa.

Vallelungan moottoriradalla ajetuilla testikierroksilla i30 N jaksoi jarrujen ja renkaiden puolesta useamman nopean kierroksen putkeen jopa helteisenä syyspäivänä. Performance Pack erottautuu ratakäytössä jäähdytettyjen jarrulevyjen lisäksi myös rengastuksessa, sillä perusmallin 18-tuumaiset Michelin Pilot Super Sportit vaihtuvat 19-tuumaisiin Pirelli P Zeroihin. Renkaiden kyljessä oleva HN-leima kertoo mustien pyöreiden Pirellien olevan i30 N:n vaatimuksiin viritetyt.

Kun loistavasti kadulla ja radalla toimivaan alustaan lisätään perusmallia pirteämpi ja jämäkämpi ohjaus, uudistettu kytkin ja täsmällisempi manuaalivaihteisto, on Hyundailla käsissään erinomaisen katusportin ainekset. Kuljettajan kiitos heltiää myös siitä, että ajonvakautuksen voi sporttitilan lisäksi kytkeä kokonaan pois päältä tilanteen sen salliessa.

Viiden ajotilan ja pahimmillaan seitsämän säädettävän asian välillä loikkiminen on onneksi helppoa kiitos ohjauspyörän siniharmaiden näppäinten. N-napin vierestä löytyy myös oma painike alaspäin vaihdettaessa moottorin kierrokset tasaavalle rev matching -toiminnolle. Päivitettyyn mittaristoon on lisätty vaihtovalot, jotta kuljettaja voi keskittyä paremmin olennaiseen.

Hyundai i30 N ei ole unohtanut kuitenkaan juuriaan arkiautona. Lisävarusteena saatavan tavaratilan poikittaistuen saa nopeasti irti tavarankuljetusta varten. Tarjolla on kattava valikoima turva- ja mukavuusvarusteita, joskin etutörmäysvaroittimen jalankulkijatoiminto ei ole käytössä N-malliversiossa. Auto ei ole turhan kova tai äänekäs myöskään matka-ajoon. Myös sportti-istuimet ovat loistava kompromissi tiistain ja lauantain välillä.

Arkisinta Hyundai i30 N:ssä on sen ulkonäkö, sillä punaiset helmaspoilerit ja muut yksityiskohdat vihjaavat, mutteivät lupaa liikoja. Poikkeuksena on koeajoautojen siniharmaa Performance Blue -väritys, joka saa sähäkät piirteet esiin. Pienet muutokset pitkin autoa ovat pitkälti pitoa lisäävän downforcen sanelemia, joskin muutokset vaikuttavat lähinnä 200 km/h nopeuksissa.

Myrskyvaroitus

Suomessa Hyundai i30 N -mallisto alkaa 34 990 eurosta 250-hevosvoimaiselle versiolle, 275 hevosvoiman Performance Packin kustantaessa 39 990 euroa. C-segmentin arkisporteissa käydään kovaa kilpailua ostajista, jotka haluavat yhden auton palvelevan sekä elämää että hauskuutta.

Hyundai N on kuitenkin osoitus, että oikeat ihmiset palkkaamalla ja oikeisiin asioihin keskittymällä voi rakentaa kärkitasoisen sporttimallin. Tätä korealaisvalmistajan imago on kaivannut, mutta Hyundai i30 N on erittäin tervetullut ilmestys myös segmentissään. Odotamme vesi kielellä myös N-osaston seuraavaa iskua.

Tervetuloa. Peli oN auki.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen