Koeajo: Kawasaki Z H2 – alastonta ja ahdettua voimaa

200 hevosvoimaa kompressoriahdettuna ja 239 kiloa. Kawasaki Z H2:n tarjoama suorituskyky vaatii kuljettajaa pitämään tiukasti kahvoista kiinni. Hyvää: moottorin laaja käyttöalue, suorituskyky, maantieajon ominaisuudet. Huonoa: takajousen säätö vaatii haka-avaimen käyttöä, vaihdeavustimen jäykkä toiminta pienemmälle vaihdettaessa.

Kawasakin ensimmäinen kompressoriahdettu moottoripyörä oli urheilullinen ja katettu H2 viisi vuotta sitten. Seuraavaksi esiteltiin sport touring -malli H2 SX ja tänä vuonna markkinoille tuotiin samaan tekniikkaan perustuva nakumalli Z H2. Nelisylinterisen, 1 000-kuutioisen moottorin tehoksi ilmoitetaan tasan 200 hevosvoimaa.

Erilaista voimaa

Ennen kuin innokkaimmat ehtivät sanoa, että sama huipputeho tonnisista saadaan vapaasti hengittävinäkin, niin todetaan heti ahdetun moottorin olevan luonteeltaan täysin erilainen. Huipputeho saadaan alemmalla kierrosluvulla, ja vääntöä on selvästi enemmän. Ja mikä tärkeintä, moottori reagoi paljon terävämmin kaasukahvan liikkeisiin.

Kuljettajan valittavissa on neljä ajoasetusta: sport, road, rain ja rider. Sportilla ja roadilla käytössä ovat maksimitehot, kun taas sadekelin asetuksella vain 50 prosenttia eli 100 hevosvoimaa. Luistoneston herkkyys säätyy samalla niin, että sportilla sallitaan eniten luistoa ja rain-asetuksella vähiten. Rider-asetuksessa kuljettaja voi valita kolmen tehovaihtoehdon väliltä; 100, 75 tai 50 prosenttia.

Elektroniikka rajoittaa myös keulimista, jota esiintyykin kolmella pienellä vaihteella, jos kaasukahvaa kääntää vähänkin huolimattomasti. Kiihtyvyys on mielipuolista, mitä lyhyeksi välitetty vaihteisto korostaa. Kytkimettömän vaihtamisen molempiin suuntiin salliva quickshifter-vaihdeavustin on onneksi vakiovaruste. Sekä luistonesto että ABS-jarrut huomioivat myös pyörän sivuttaiskallistuksen. Kiihtyvyys tuntuu parhaimmalta vasta nelosvaihteella, kun keula alkaa paremmin pysyä tiessä.

Katuajo-ominaisuudet pääosassa

Jousitus ja jarrut ovat laadukkaita, mutta edustavat kuitenkin perustekniikkaa. Pintaherkkä jousitus on samalla kantava ja progressiivinen. Tehokkaatkin jarrutukset onnistuvat siirtämällä kaksi sormea jarrukahvalle, mutta tuntuma ei silti ole yhtä terävä kuin tehokkaimmissa sporttipyörissä.

Kawasaki sanoo painottaneensa katuajo-ominaisuuksia, jotta pyörä olisi mahdollisimman monipuolinen ja soveltuisi laajalle käyttäjäkunnalle. Juuri sellainen lopputulos onkin, mutta toki kuljettajalta tässä tapauksessa edellytetään normaalia parempaa itsehillintää ja malttia liikenteessä.

Ulkonäön suhteen on tavoiteltu yhteneväisyyttä muun Z-malliston kanssa, mutta steroidikuuri näkyy pulleampana muotoiluna, eikä kuljettajan tarvitse huolestua etteikö pyörä erottuisi rahvaan malleista.

Teksti: Janne Huhtala Kuvat: Jari Saarentaus