Koeajo: Kia K4 Sportswagon – hyvää yötä viimeinen mam…farmari?

Kia K4 farmariversio eli trendikkäämmin sportswagon saattaa hyvinkin olla viimeisiä korimallin edustajia, jotka saapuvat markkinoille rehtinä polttomoottoriversiona.

Farmariauton markkinoille tuominen on vuonna 2026 eräänlainen julkilausuma, sillä luokka on jäänyt pahasti katumaasturien varjoon. Kehitys on monella tavalla ymmärrettävää, sillä korkeampaa korimallia puoltaa monta seikkaa. Muun muassa helpompi sisäänkulku, parempi näkyvyys ja illuusio maastokelpoisuudesta mökkitiellä.  

Katumaasturikehitys on samaa aikaan myös sääli, sillä K4 Sportswagon muistuttaa siitä, miksi farmari on edelleen yksi järkevimmistä korimalleista. Toki haasteitakin on, K4 on nimittäin valtavan matala auto, josta ei kaikkein kankeimmat kuskit helposti nouse ylös.

K4 on seuraaja Kian pitkäaikaiselle suosikkimalli Ceedille, joka on täten siirtynyt historiaan. K4 iskee Golf & Corolla -luokkaan – segmenttiin, joka oli vuosikausia eurooppalaisen autokaupan tärkein taistelukenttä.

Nykyään ostajat ovat siirtyneet osittain sähköautoihin ja katumaastureihin, mutta kysyntä käytännöllisille perheautoille ei ole kadonnut mihinkään. Ja Kia K4:n farmarimalli saattaa olla juuri se koriversio, jota moni suomalainen on odottanut.

Hämmästyttävän vähän eroa hatchbackiin

Monessa tapauksessa farkkumalli synnytetään venyttämällä auton takaylitystä hatchbackia pidemmäksi. Tuloksena on hieman takapainoinen auto, joka näyttää kantavan mukanaan jotain ylimääräistä. Kian kohdalla tilanne on jopa päinvastainen.

Hatchback ja farmari ovat hämmästyttävän samannäköisiä. Itse asiassa moni tuskin huomaa eroa ensisilmäyksellä. Tämä johtuu osittain siitä, että hatchback muistuttaa jo valmiiksi hieman farmaria. Kori ei ole täysin perinteinen viistoperä, vaan sijoittuu muotoilullisesti hatchbackin ja farmarin välimaastoon.

Sportswagonissa sama ajatus on viety hieman pidemmälle. Linjat ovat edelleen modernit ja virtaviivaiset. Kian Opposites United -muotokieli toimii yhtä hyvin kuin hatchbackissakin. Vihaisen näköinen keula, terävät LED-valot ja voimakkaasti muotoiltu perä tekevät autosta tyylikkään ilmestyksen.

Kun autokaksikon kuvia katselee rinnakkain, on myönnettävä, että farmarimalli on jopa tasapanoisemman näköinen kokonaisuus. Muotoilullisesti sportswagon on lyhytperäistä kauniimpi. Ja toki käyttökelpoisempi.

Tilaa juuri siellä missä sitä tarvitaan

Farmarikorin suurin valtti löytyy luonnollisesti tavaratilasta. Perusmallissa tavaratilan koko on peräti 604 litraa, mikä on tämän kokoluokan autossa erittäin kilpailukykyinen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että lastenrattaat, harrastusvälineet, koiran kuljetushäkki tai viikon mökkimatkan matkatavarat menevät kontin sisään vaivattomasti.

Suomalaisessa käytössä tavaratilan merkitystä ei kannata vähätellä. Monelle ostajalle juuri tämä ominaisuus ratkaisee korimallin valinnan, sillä kun mökkikausi alkaa, on autosta parempi löytyä riittävästi tilaa elämänpiirin siirtämiseen.

Mikäli valinta osuu kevythybridiversioon, joutuu tavaratilan koosta tinkimään tuntuvasti. Tällöin kapasiteetti putoaa 482 litraan. Pudotus on merkittävä, Tästä syystä moni ostaja saattaa päätyä perinteiseen polttomoottoriversioon myös käytännöllisyyden näkökulmasta.

Ohjaamossa muutokset hatchbackiin verrattuna ovat vähäisiä. Tilaa on hieman enemmän ja matkustamon avaruuden tunne korostuu entisestään, mutta kyse ei ole mistään mullistuksesta. K4 on edelleen ennen kaikkea järkevästi mitoitettu perheauto.

Tietoviihde toimii sulavasti, ja sen käyttäminen on intuitiivista. Nopeusvaroitukset saa poistettua painamalla äänensäätörullaa pari sekuntia ja kuljettajan valvontajärjestelmä on helppoa ohjelmoida ratin tähtipainikkeen taakse. Tämä siksi, että järjestelmät ovat niin herkkiä huomauttamaan kaikesta, että ne vievät rentouden ajamisesta.

Polttomoottori on edelleen ihana asia

Voimalinjojen osalta K4 jatkaa samalla linjalla kuin hatchback. Malliston tehokkain vaihtoehto on 1,6-litrainen T-GDI-bensiinimoottori, joka tuottaa 180 hevosvoimaa ja 265 newtonmetriä. Voima välittyy etupyörille seitsemänportaisen kaksoiskytkinvaihteiston kautta.

Suorituskyky on täysin riittävä, mutta sähköautoihin tottunut kuljettaja huomannee nopeasti, ettei kyse ole erityisen räväkästä paketista. Kaasuvasteessa on viivettä ja kiihtyvyys tuntuu paperilukemia rauhallisemmalta. 0–100 km/h suoritetaan 8,7 sekunnissa, mikä ei ole erityisen rivakkaa.

Moni sähköauto tarjoaa enemmän suorituskykyä ja modernimpaa tekniikkaa, mutta K4 muistuttaa siitä, että tavallisessa autoilussa yksinkertaisuus on edelleen vahvuus. Pidän sähköautoista monella tavalla, mutta rehellisesti bensiinillä kulkeva auto on mukava asia. Voin käyttää aikani muualla kuin istuskellessa laturilla lähikaupan pihassa.

Ajo-ominaisuuksien puolesta K4:n farkkuversio on vakaa, looginen ja helppo. Ohjaus ei tarjoa urheiluautomaista tarkkuutta, mutta kokonaisuus toimii juuri niin kuin keskikokoisen perheauton kuuluu.

Rengasmelu on edelleen auton suurimpia heikkouksia. Karkealla suomalaisella asfaltilla sitä kantautuu matkustamoon enemmän kuin toivoisi. Tilanne on isommilla vanteilla ja matalaprofiilirenkailla kiusallinen, muttei ylitsepääsemätön.

Kia K4 Sportswagon vaikuttaa juuri sellaiselta automallilta, jota moni suomalainen ostaja on kaivannut. Se tarjoaa modernin muotoilun, järkevät tilat ja perinteisen voimalinjan ilman sähköautoiluun liittyviä kompromisseja. Monelle suomalaiselle kyseessä on unelma-auto.