Koeajo: kuka kaipaa kuutosta – Mercedes-Benz GLE

Hulppean maasturin nokalle on vaikea kuvitella nelisylinteristä moottoria. Uusi Mercedes-Benz GLE todistaa, että tälläkin pyttymäärällä pärjää. Hyvää: runsaat tilat, kuskin paikka, hiljaisuus, automaatin toiminta. Huonoa: kankeus kaupungissa, järjestelmien opettelu, tarkka kaistavahti.

Piti olla helppo kesä tulossa, sillä olin luvannut koeajaa vain rivikuutosella varustettuja autoja. Mercedes-Benz GLE:n avaimet käteen saatuani hetken luulenkin pääseväni vihdoin kokeilemaan uutta suoraa dieselkuutosta.

Epäusko alkaa kuitenkin levitä heti starttinappulaa painettuani, pyttyjä ei voi olla kuutta. Pellin avaaminen paljastaa vain valtavan muovikuoren. Sen alta löytyy lopulta nelisylinterinen diesel. Nuorempi toimittaja valistaa näin olleen perusmallin laita jo aiemmin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Positiivinen yllätys

Pikkuruinen kaksilitrainen kuitenkin ylittää kaikki odotukset. Moottori on jo todettu erinomaiseksi E-sarjan nokalla niin suorituskyvyltään kuin taloudellisuudeltaankin. Nyt siitä on kutiteltu tehoa 245 hevosvoimaa ja vääntömomenttia 500 newtonmetriä kahden peräkkäisen ahtimen avustuksella. Yhdeksänvaihteinen automaatti pelaa mainiosti yhteen moottorin kanssa.

Vauhti ei tunnu, mutta nopeus karkaa helposti laittomuuksiin. Yli kaksitonninen maasturi pesee sekä liikennevaloissa että ohituksissa monta sporttisena pidettyä kilpailijaa. Vain kuutosmoottorin soundia ja värinätöntä käyntiä jää kaipaamaan. Muut vaihtoehdot ovatkin aluksi kolmilitraisia rivikuutosia, veekasit esitellään syksyllä.

Mercedes on urakoinut tuulitunnelissa. Tasainen pohja ja säätyvä ilmanotto painavat ilmanvastuskertoimen 0,29:ään, joka oli aiemmin kova luku sedanillekin. Maantiellä GLE hätkähdyttää viiden litran kulutuksella, mutta katkonaisessa ajossa paino kurittaa ilmanvastusta enemmän ja lukema tuplaantuu. Keskikulutus oli lopuksi 8,0 l/100 km.

Edustuskelpoiset tilat

Mercedes-Benz GLE oli jo ennestään kookas auto, niin hyvässä kuin pahassakin. Uudet muodot saavat sen näyttämään sirommalta, mutta mitat ovat itse asiassa kasvaneet. Akseliväli on venynyt kolmeen metriin ja pituus sekä leveys pyöristyvät viiteen sekä kahteen metriin. Tutkat ja kamerat ympäriinsä suovat helpotusta paitsi parkkitalossa, myös maastoajossa.

Tilaa on herraskaisen hulppeasti: takaistuimella on edustusautomaiset oltavat, jollei jopa paremmat korkeamman istuma-asennon ansiosta. Leveys piisaa kolmellekin hetken matkaa. Matkustusmukavuuden täydentää vaimea äänimaailma, apurungot eristävät matkustamon rengasäänistä. Jousitus on maasturimaisen keinahteleva.

Tavaratila on yllättäen kutistunut aiemmasta, mutta on silti varsin kookas. Pohjan alle jää lisätilaa pikkuauton kontin verran, sopivasti tulevien pistokehybridiversioiden akustoille. Nyt tilaan saa lisävarusteena kahden istuttavan lisäistuimen.

Uusinta elektroniikkaa

Ohjaamoa hallitsee merkin muiden uutuuksien tavoin leveä kuvaruutu, joka itse asiassa muodostuu kahdesta vierekkäisestä ruudusta. Jostain syystä Mercedes on edelleen ihastunut ruudun leijuvaan asennukseen.

Ruutujen grafiikka on alan huippua, mutta MBUX-käyttöjärjestelmä vaatii totuttelua. Kuskin on löydettävä itselleen mieluisa tapa toimintojen käyttämiseen joko puheohjauksella, eleillä tai perinteisemmin kosketusnäyttöä, ratin nappeja tai erillistä kosketuslevyä hiplaamalla. Uusina ominaisuuksina järjestelmä osaa lukea sähköpostit ääneen sekä ehdotella ajoreittejä ja radiokanavia.

Ajoavustimet on päivitetty tuoreimpaan sukupolveensa. Suurpiirteisiä ajolinjoja käyttävä ajautuu kaistaviivojen tuntumassa konfliktiin ensiaskeleitaan ottavan autonomian kanssa, mutta pitkän koeajon jälkeen huomaa noudattavansa kaistaviivoja tarkemmin ja vilkkuakin tulee käytettyä tunnollisemmin.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka