Koeajo: Land Rover Defender 130 D300 – nopeusrajoitettua verokikkailua

Land Rover Defenderin saa myös kevytkuorma-autona. Tällä tavalla ei tarvitse maksaa kymmenien tuhansien autoveroa, mutta kuljettajalla on oltava C-ajokortti ja auton nopeus on rajoitettu. Hyvää: Suorituskyky, tilat, uhkea ulkomuoto, alhaisempi hinta. Huonoa: rajoitettu nopeus, C-ajokorttivaatimus, etuistuinten tuki.

Saisiko olla Land Rover Defender 130 -malli dieselmoottorilla noin 142 000 euron hintaan – vai saisiko kenties olla sama maasturi 46 000 euroa halvemmalla, alle 100 000 euron? Entä miltä kuulostaisi Land Rover Defender V8 -versio 275 000 euron hintaan tai vaihtoehtoisesti 155 000 euron hintaan?

Jos on valmis hyväksymään sen, että kummastakin esimerkistä edullisempi Defender-versio on rajoitettu huippunopeudeltaan 90 kilometriin tunnissa ja vaatii kuljettajaltaan niin sanotun kuorma-autokortin, eli C-luokan ajo-oikeuden, niin silloin edullisempi vaihtoehto on varsin varteenotettava.

Kevytkuorma-autoksi rekisteröitynä

Amerikkalaisia pick-upeja on ja Toyota Hi-luxiakin on Suomessa jo pidemmän aikaa myyty kevytkuorma-autoiksi katsastettuina, jolloin autoista ei tarvitse maksaa autoveroa. Nyt Land Rover Defenderin saa myös 5- ja 7-paikkaisena NG2-luokan kevytkuorma-autona edellä mainituin reunaehdoin. Nopeusrajoitettuna kuorma-autoksi rekisteröitynä Defenderin ostajan ei tarvitse maksaa autoveroa, eli säästää tällöin reippaan 40 000 euroa, tai V8-mallin tapauksessa jopa enemmän, pitkälti yli 100 000 euroa. Kysymyksessä on siis nopeusrajoitettua verokikkailua, sillä Defender on käytännössä kuorma-auto vain paperilla.

Koeajossa ollut Land Rover Defender 130 D300 MHEV First Edition maksaa kevytkuorma-autona lähtöhinnaltaan noin 104 000 euroa. Kevytkuorma-autoksi rekisteröitynä autosta joutuu maksamaan 4 900 euron suuruisen muutosmaksun, koska auto täytyy myös yksittäishyväksyttää viranomaisilla. Vajaan viiden tonnin summa on kuitenkin pieni raha silloin, jos autosta ei tarvitse maksaa kymmenien tuhansien eurojen autoveroa.

Se, että Defender on saatu kevytkuorma-autoksi, on vaatinut kuitenkin Land Roverin Suomen maahantuojalta jonkun verran. Ulkopuolinen testaustaho on hoitanut Defenderille ja Suomen maahantuojalle kaikki tarvittavat testit ja kokeet. Defender on pitänyt käyttää muun muassa erilaisissa kokeissa, jotta se täyttää kuorma-autolta vaadittavat ominaisuudet. Defenderin vankka rakenne kuitenkin täyttää helposti kaikki kuorma-autolta vaadittavat vaatimukset ja autoon jäi vielä myös kantavuutta seitsemälle henkilölle.

Nopeusrajoitus kismittää

Nopeusrajoitettu Defender aiheuttaa auttamatta sen, että moottoritiellä Defenderillä on tylsä ajaa ja yllättäen itsensä löytää hyvin pian rekkajonon välistä ajamasta ilman, että on kiirettä mihinkään. Tämä voi tietysti olla hyvä asia, että rekan imusta ottaa hieman vetoapua, sillä Defenderin polttoainekulutus on myös varsin kiitettävä. Auton iso koko, runsas otsapinta-ala ja iso tehokas diesel saa auton kuluttamaan dieseliä. Hieman turhauttavaa ajaminen moottoritiellä kuitenkin on, sillä Defenderin ajo-ominaisuudet olisivat varsin soveltuvat moottoritien kesänopeuksiinkin. Teknisestihän autossa ei ole oikeastaan muuttunut henkilöautoversiosta mikään, vaikka auto on katsastettu kevytkuorma-autoksi.

Erinomaiset maasto-ominaisuudet

Land Roverin maasto-ominaisuudet tunnetaan ja Defender on maastossa omimmillaan. Voi sanoa, että Defenderin tapauksessa kuljettajalta loppuu usko ennen autoa. Auton ilmajousituksen avulla korkeammaksi nouseva maavara, runsas 90 sentin kahluusyvyys sekä riittävät lähestymis- ja jättökulmat takaavat sen, että Defender taipuu maastossa aikamoisiin paikkoihin. Auton keskikonsolin takaa löytyvät ajo-ohjelmat myös takaavat sen, että esimerkiksi pidonhallinta on optimoitu maastossa.

Kaupunkiajossakin isoon kokoon tottuu nopeasti ja Defender on yllättävän ketterä kokoonsa nähden sielläkin. Parkkipaikoilla peruutettaessa autoa ruutuun, pitää muistaa, että takana oleva vararengas lisää auton pituutta vajaa 30 senttiä. Kokonaispituutta pitkällä 130-versiolla on vararenkaan kanssa lähes 5,5 metriä ja leveyttäkin yli kaksi metriä. Autoon noustaan myös korkealle ja varsinkin kun sieltä tullaan pois, auton alta työntyvät astinlaudat ovat tarpeen, että housunlahkeita ei likaa auton helmoihin.

Koeajettu Defender 130 -versio on siis Defenderin korimalleista kaikkein pisin, autossa on sama, hieman yli 3 metrin akseliväli kuin 110-versiossa, mutta auton perässä on vielä 34 senttiä lisää pituutta 110-versioon nähden. Tämän päälle pituuteen tulee vielä vararenkaan tuoma lisäpituus, joka on siis 28 senttiä.

Runsas pituus takaa tietysti hulppeat tilat myös seitsemälle, viimeisellä istuinrivillä on hyvin tilaa. Kaikkein takimmaiset matkustajat on huomioitu myös niin, että istuimista löytyy myös istuinlämmittimet ja mukitelineetkin takamatkustajille on tarjolla. Tavaratila jää seitsenpaikkaisena hieman niukaksi.

Väljää luksusta

Kaiken kaikkiaan Land Rover tarjoaa sisätiloiltaan luksusta käyttäjälleen. Keskimmäisellä penkkirivillä on todella väljää, sieltä näkee hyvin joka puolelle, kuten myös edestä. Kuljettajan paikka on aina auton paras paikka, ja Land Rover Defenderissä se on myös sitä, Defenderillä ajaa todella mielellään. Ohjaustuntuma Defenderissä ei ole ihan paras mahdollinen, mutta nyt täytyy muistaa, että nyt ei olla urheiluauton ratissa. Istuimen sivuttaistukea toivoisi hieman myös lisää, istuimen istuintyyny on hieman lyhyt ja kapea, se ei tarjoa aivan riittävästi reisitukea. Istuinten tuki olisi siinäkin mielessä tervetullutta, kun autolla ajetaan kuitenkin myös maastossa, jossa auton heilunta on voimakasta.

Defenderiä on saatavilla usealla eri bensiinimoottorilla sekä väkevällä, rivikuutos-dieselillä. Koeajossa ollut versio oli diesel-moottorilla varustettu ja auto kiihtyy nollasta sataan hieman reilussa kuudessa sekunnissa. Tai siis kiihtyisi, jos auton huippunopeutta ei olisi rajoitettu. Rivikuutonen on kuitenkin oiva valinta Defenderiin, auton 650 newtonmetrin alavääntö maastoajossa on mahtava. Tämän vääntävämpää moottoria Defenderiin ei ole saatavilla.

Defender tarjoaa käyttäjälleen paljon mahdollisuuksia. Auton vetokyky on merkittävä, jarrullista perävaunupainoa saa olla perässä peräti 3 000 kiloa ja Defenderiä voi myös varustella hyvin paljon. Esimerkiksi koeajotussa versiossa oli katolla Expedition Roof Rack -kattoteline. Auton katon kantavuus on 300 kiloa staattisena.

Auton tilat takaavat isonkin porukan mukaan tulon tarvittaessa ja auton ajettavuus on huippuluokkaa, Defender ei säikähdä minkäänlaista tienpäällystettä. Jos haluaa erottua massasta, sekin Defenderillä onnistuu, varsinkin pisin, 130-versio on sen verran näyttävä ilmestys, että se kääntää kyllä päät kadulla.

Teksti ja kuvat Manu Tuppurainen