Koeajo: mainettaan parempi – Ford Ecosport ST-Line

Pitkään päivitetty Ford Ecosport on yllättävän miellyttävä, myös sporttisempana ST-Line -painoksena. Hyvää: etuistuimet, jouheat hallintalaitteet, näppärät ulkomitat, kilpailijoista poikkeava olemus. Huonoa: näkyvyys etuviistoon, takaistuimen polvitilat.

Ford Ecosport, sinisen ovaalimerkin pienin katumaasturi, omaa varsin monivivahteisen kehityshistorian, kuten jo talvisessa ensikoeajossa kerroimme. Kesärengaskelien tullen oli aika ottaa autosta jatkotyypit, tällä kertaa hieman menevämmällä ST-Line -varustelulla sekä astetta voimakkaammalla moottorilla.

ST-Line kohottaa Ecosportin hankintahintaa reilut 1 200 euroa seuraavaksi edullisempaan eli Titanium-varustetasoon verrattuna. Vastineeksi saa varsin runsaasti tilpehööriä, kuten mustat etusäleiköt ja mustan katon pilareineen sekä kattokaiteineen, helmalevikkeet sekä tuumaa suuremmat 17” kevytmetallivanteet – mutta myös hyötytavaraa, kuten urheilullisemman jousituksen ja parkkitutkan taakse.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Nyt nelivetonakin

Sisällä autossa havaitsee niin ikään ST-Line -eroavaisuuksia, sillä ohjauspyörä, vaihdekepin nuppi ja seisontajarrun kahva ovat saaneet nahkaverhoiluunsa punaiset tikkaukset. Istuimissakin osa kankaasta on korvattu nahalla.

Moottorivaihtoehtoja on Titaniumin tapaan tarjolla kolme, nyt koeajetun yksilitraisen 140-hevosvoimaisen bensakoneen lisäksi saman voimanlähteen 125-heppainen versio. Ensin mainittu on aina manuaalivaihteinen, jälkimmäinen automaatti.

Ja laajenipa valikoima keväällä myös manuaalivaihteisella ja nelivetoisella, 1,5-litraisella 125 hv:n dieselmallilla. Sen sijaan bensamallit vetävät aina edestä. Pahnanpohjimmaisena on lisäksi 125-heppaisen bensamallin riisutumpi Trend-manuaaliversio.

Lyhyt korkealla

Ecosport poikkeaa luokkansa yleisestä suuntauksesta, sillä se on segmenttinsä lyhyin auto vain karvan päälle neljän metrin kokonaispituudellaan. Myös maavaraa, kuten maasturimaista habitusta muutenkin, esiintyy keskivertoa runsaammin.

Jyhkeyttä löytyy tuntoaistinkin perusteella, sillä ovenkahva ja seuraavana kosketusvuorossa oleva ohjauspyörän kehä ovat paksuntukevaa sorttia. Sama jatkuu istuimessa, joka on muotoiltu muhkeaksi ja mukavaksi.

Pitkällä kuljettajalla pitkittäissäätövara tosin kolahtaa nykyautojen yleisestä suuntauksesta poiketen tappiin, mutta riittää juuri. Myös portaallinen selkänojan säätö aiheuttaa ajoasennon etsijälle omat kompromissinsa.

Sinänsä selkeää ja varsin näyttävääkin kojelautaa sävyttävät pienet ergonomian epäkohdat. Kylläkin hyvällä grafiikalla toteutettu kosketusnäyttö saisi olla paremmin kuskin ulottuvilla, lämmityslaitteen säätimet on jätetty turhan alas ja ratista löytyvien vakionopeudensäätimen nappuloiden muotoilua voisi vielä hioa.

Valmiin tuntuinen

Kaupunkiajoon startattaessa havaitsee välittömästi kauas eteen sijoitetut A-pilarit, jotka pikkuisista sivuikkunoistaan huolimatta jättävät melkoiset katveet etuviistoon.

Sitä vastoin hallintalaitteet tuntuvat oikeinkin hyviltä. Ohjaus on luonnollinen, vaihteet lopsahtavat napakasti ja moottori vetää alakierroksilta täyteläisesti. Kone on myös käyntiääneltään hyvin hiljaista sorttia, eikä melutaso muutenkaan rasita – etenkin auton kokoluokka huomioon ottaen.

Niinpä Ecosport on jopa moottoritienopeuksissa yllättävän vakaa ja miellyttävä matkakumppani. Maasturimaisuudesta kielii vain hieman hypähtelevä ja keinahteleva kulku, johon tottuu nopeasti.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Persoonallinen perä

Takaistuimen polvitiloissa auton lyhyys tuntuu kaikkein selvimmin, sillä pitkä henkilö ei enää oikein mahdu toisen samanmittaisen taakse ilman molempien mittavia kompromisseja.

Sitä omintakeisemmaksi tilaratkaisut muuttuvat, mitä taemmas autossa edetään. Näkyvin poikkeavuus massasta on ”tallinovityyppinen” eli vasemmasta reunastaan saranoitu takaluukku, joka saattaa aluksi tuntua turhalta kikkailulta.

Hetken jälkeen alkaa kuitenkin löytää monia hyviäkin puolia. Toisin kuin tavanomaisessa ylös aukeavassa luukussa, pitkän kuormaajan ei tarvitse varoa päätään, ja lapset pystyvät aukomaan ja sulkemaan luukkua vaivatta. Eikä kosketusvaaraa matalan autotallin kattoonkaan synny.

Taskuparkissa, tai kun auto on peruutettu seinää vasten, Ecosportin luukku on tietysti tilaa vievänä epäkäytännöllisempi, mutta kaupan pihoilla tai parkkihalleissa tätäkään ongelmaa ei yleensä ole, kun auto ajetaan ruutuun keula edellä.

Myös muunneltavuus on toteutettu persoonallisesti. Laajennus tapahtuu kahdessa erisuuruisessa osassa ilman suksiluukkua, ja alas käännetyt selkänojat vaikuttaisivat alkuun jäävän varsinaiseen tavaratilaan nähden varsin vinoon asentoon.

Vaan eipä hätää, sillä myös säädettävä tavaratilan välipohja asettuu tarvittaessa samaan kulmaan, joten häiritseviä kynnyksiä ei sittenkään synny, eikä nostokynnystäkään jää piirun vertaa. Vain irrotettava hattuhylly on kovin kevytrakenteinen.

Massasta erottuva

Juuri nämä tilaratkaisut, yhdessä maasturimaisten ja kompaktien ulkomittojen kanssa, tekevät Ecosportista luokassaan erottuvan kulkuneuvon.

Erottuvuutta toki tarvitaan, sillä kaikkein kompaktimpien katumaasturien joukossa ostajien mieltymyksistä tappelee yli kaksikymmentä enemmän tai vähemmän tuoretta automallia. Tässä kisassa ei tietysti haittaa, että Ecosportin perusominaisuudet ovat yllättävänkin hyvin kohdallaan.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Roman Razinkov