Koeajo: Maxus Euniq 6 tarjoaa tilaa, mutta ei erityisen halvalla

Maxus Euniq 6 on kiinalainen katumaasturi, joka tarjoaa edullisesti tilaa ja kohtuullisen hyvän toimintamatkan – mutta ajo-ominaisuuksissa on petrattavaa. Hyvää: Tilat, toimintamatka. Huonoa: Jousitus, ergonomia, ei erityisen halpa.

Ensimmäisenä kiinalaisvalmistajana Suomen markkinoille saapui vuoden 2021 puolella Maxus. Aiemmin merkki on esitellyt kaksi pakettiautoa, sekä Euniq 5 tila-auton. Nyt vuorossa on Maxus Euniq 6 -kaupunkimaasturi.

Suomessa myytävä Euniq 6 eroaa korinsa lisäksi myös tekniikan osalta tila-autosisarestaan, nimittäin katumaasturista löytyy selvästi kookkaampi 70 kilowattitunnin korkeajänniteakku. Tämän voimin WLTP-toimintamatkaksi ilmoitetaan 345 km, ja oikeastikin keväisessä +10 asteen kelissä pääsimme taittamaan autolla 300 kilometriä.

Maxuksella on mielenkiintoinen tapa ilmoittaa autolle pikalatausteho, sitä ei nimittäin ilmoiteta. Internetin syövereissä näkee vilahtavan 60 kilowatin lukeman, mutta oikeasti auto ottaa vastaan parhaillaan ainakin 75 kW -lataustehoa. Keskilataustehokin nousee kohtuullisiin lukemiin, sillä vielä 80 prosentin varaukseen asti Maxus ottaa latausta vastaan reilun 70 kW:n teholla.

Mainiosti tilaa

Tilaa autossa on valtavasti. Auto on kokonaispituudeltaan samaa kokoluokkaa esimerkiksi Volvo XC60:n ja Kia Sorennon kanssa. Tavaratilaksi Maxus ilmoittaa 754 litraa ilman penkkien kaatamista. Välipohjien kanssa lastauskynnys pysyy todella pienenä, eli tavaratilan käyttö on helppoa. Jos kuitenkin tarvitsee lisää tilaa syvyyssuunnassa, kahden välipohjan alta löytyy kymmeniä senttimetrejä lisätilaa, jolloin autoon voi mahduttaa lähestulkoon koko elämänsä.

Myös istuintilaa on miellyttävästi, takana viihtyy hyvin niin polvi- kuin pääntilankin puolesta. Sen sijaan istuimet eivät ole kovin kummoisia – ei edessä eikä takana. Kuljettajan istuin tuntuu rajoittavan matkan pituutta enemmän kuin auton toimintamatka, reisitukea ei ole juuri lainkaan ja muutenkin istuinosa on todella muotoilematon ja kovahko.

Ajoasennon saa haettua kohtuulliseksi, ja etupenkit säätyvät vakiona sähkön voimin. Sen sijaan autosta puuttuu jostain käsittämättömästä syystä ohjauspyörän syvyyssäätö, ja jo 185-senttimetriselle ratti jää auttamatta liian kauaksi.

Näyttö ilman navigointia

Mallisisarusten tapaan, Maxus Euniq 6:een ei ole saatavilla navigointijärjestelmää – täten autosta ei myöskään löydy akun esilämmitystä pikalatausta ajatellen. Tietoviihdejärjestelmän näyttö on Euniq 5:stä poiketen asetettu pystysuuntaiseksi, ja sen kautta säädetään muun muassa ilmastointia, audiojärjestelmää ja ajoavustimia. Näyttö on tunnoton käyttää, ja monet asetukset tuntuvat olevan hieman sekavien reittien päässä, mutta viikon totuttelun jälkeen alkaa muistamaan mistä mitkäkin toiminnot löytyvät.

Pysäköintikameran kuva on menneeltä vuosikymmeneltä, kuten myös kamerajärjestelmän ruudunpäivitys. Pysäköintikameran parhaaksi ominaisuudeksi voikin mainita tutkan antaman etäisyyslukeman lähimpiin kohteisiin – parin tarkistuskerran perusteella lukemat ovat vieläpä hyvin tarkkoja.

Digitaalinen mittaristo, johon on valittavissa pari eri teemaa, on kohtuullisen helppokäyttöinen, ja sen kautta saa näkyviin kaikki oleelliset tiedot – kuten kulutuksen, akun varauksen, lämpötilan jne.

Köykäisesti kulkeva

Muuten hintaisekseen ja kokoisekseen kohtuullisen hyvän oloinen auto on maasturimaisesta habituksestaan huolimatta huonoimmillaan kestopäällysteen ulkopuolella. Jousitus on todella kova, jo tutulla päällystetyllä kantatiellä löytää tien pinnasta aivan uusia monttuja, joiden ei edes aiemmin tiennyt olevan olemassa!

Hiekkatiellä meno vain pahenee, ja vauhti on pidettävä erittäin alhaalla. Syvät, mutta hiekkateille normaalit montut tuntuvat niskoissa asti kun paritonninen sähköauto pamahtaa niiden yli.

Edes helppoon maastoonkaan Maxuksella ei kannata suunnata, sillä sitä ei saa lompakkoakaan raottamalla nelivetoisena, vaan veto on aina ja ainoastaan etupyörillä.

Muuten ajo-ominaisuuksia voi kuvailla jo niin usein aiemmin tässä jutussa käytetyllä termillä ”kohtuullinen”. Ohjaus ei ole kovin tunnokas ja se tahmaa, voimaa on tarpeeksi moottoritiekiihdytyksiäkin varten, mutta mitään erityisen hyvää ajettavuudesta on vaikea löytää.

Lisäksi parkkipaikalla tehtävät nopeat suunnanvaihdokset jäävät autolta välillä osittain rekisteröitymättä, jolloin auto vain jököttää paikallaan sen sijaan, että liikkuisi vaikka taaksepäin.

Onko se tarpeeksi halpa?

Sähköautojen tarjonta on tällä hetkellä vielä varsin pientä polttomoottoriautoihin verrattuna, ja Euniq 6 onkin yksi harvoista sähköautoista kokoluokassaan. Kuitenkin hieman tiloista tinkimällä samaan hintaan saa jo hieman pienempiakkuisen Škoda Enyaq iV:n, ja parilla lisätonnilla jo isompiakkuisemmankin. On siis vaikea nähdä, että Maxus tulisi valtaamaan kovinkaan merkittäviä markkinaosuuksia uutuudellaan.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen