Koeajo: Mazda 2 – korpitkin ovat sen väristä kateellisia

Mazda 2 on uudistuessaan saanut uusia ja pirteitä ulkovärejä, joista sysimustat korpitkin ovat kateellisia. Hyvää: Ketteryys, kompakti koko, ajettavuus, pirteät värit. Huonoa: Etuistuimien leveys hartiakohdassa, matala alavääntö.

Mazda 2 on uudistunut. Pienten varustemuutosten myötä Mazda on myös palauttanut kakkosen mallistoon 75-hevosvoimaisen 1,5-litraisen bensiinimoottorin, jonka vaihteistona on kuusiportainen manuaali.

Samalla kysymyksessä on hinnat alkaen -malli, seuraavat vaihtoehdot kakkosen mallistossa ovat 90-hevosvoimainen bensiinimoottori manuaalivaihteistolla sekä automaattivaihteistolla. Kakkosen 90-hevosvoimainen manuaalivaihteinen versio on myös kevythybridi.

Mazda 2:ssa on hyvä muistaa yksi asia, kun esimerkiksi tekee valintoja voimalinjojen suhteen. Mazda 2, joka on päätähtenä tässä koeajoartikkelissa, on Mazdan omaa tuotantoa, jota saa siis 90-hevosvoimaisena kevythybridinäkin. Jos varsinaista hybridiä Mazda 2:sta mielii, silloin kysymyksessä on täysin eri auto. Mazda 2 Hybrid on käytännössä sama auto kuin Toyota Yaris Hybrid, Mazda on sen tuotannon ostanut Toyotalta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Puhditon moottori

Mutta takaisin Mazdan omaan kakkoseen ja nimenomaan sen edullisimpaan hinnat alkaen versioon. Oleellista mallissa on se, että ottamalla 75-hevosvoimaisen moottorin mallistoon, hintaa ollaan saatu painettua alas, mutta samalla autoon on saatu valitettavan hengetön moottori.

Tämä tuli konkreettisesti esille, kun autolla ajettiin esimerkiksi nelostietä satasen nopeusrajoitusalueella vakionopeudensäädin päällä. Auto yksinkertaisesti hyytyi ylämäkiin, vauhti putosi hyvin nopeasti 90 kilometriin tunnissa. Jotta vauhdin sai pidettyä sadan kilometrin tuntinopeudessa, käsi kävi taajaan vaihdekepillä. Viitosvaihde tällaisessa ajossa on ajettavuuden ja liikenteen rytmissä pysymisen näkökulmasta oikeampi välitys.

Myös moottoritiellä pysyäkseen liikenteen rytmissä, myös viitosvaihde on oikeampi pykälä moottorin elossa pysymiselle, tosin kierrokset nousevat tällöin jo hyvin korkeaksi. Satasen vauhdissa kuutosvaihteella auton moottorin kierrokset ovat noin 1800 kierroksessa per minuutti.

Mazdan turboton Skyactiv-G -moottorista puuttuu siis alavääntöä ja sitkeyttä. Mazdan filosofian mukaan moottori on turboton, mutta se ei valitettavasti nyt oikein toimi. Alaväännön puutteen huomaa kaupunkiajossakin, vaikkakin moottorilla pärjää kaupunkiajossa paremmin.

Turvallisempi vaihtoehto Mazdan mallistossa on siis turvautua 90-hevosvoimaiseen versioon, vaikkakin se maksaa runsas 800 euroa enemmän. Vastineena saa enemmän tehoa ja sujuvuutta ajamiseen, mutta myös aavistuksen pienempää polttoaineen kulutusta, autojen ilmoitettujen WLTP:n mukaisten lukemien mukaan 0,1 litraa per sata kilometriä 90-hevosvoimaisen moottorin eduksi.

Toinen vaihtoehto olisi ehkä se, että autossa olisi viisivaihteinen vaihteisto, jonka viides vaihde olisi hieman lyhyempi kuin nykyisen kuusivaihteiston kuudes vaihde, mutta sellaista ei nyt Mazdalla ole tarjolla.

Uusia ulkovärejä

Kun korpit saattavat nyt hieman ilkkua Mazdan hengettömälle moottorille, auton ulkoväristä ne ovat päin vastoin kateellisia.

Kakkosen uudistuttua se sai myös uusia pirteitä värejä. Esimerkiksi koeajoauto oli väriltään pirteä Air Stream Blue, joka herättää kyllä huomiota.

Hinnat alkaen mallissa ei ole kevytmetallivanteita, vaan 15-tuumaiset teräsvanteet pölykapselein – ja pölykapselien värit määrittyvät auton ulkovärin mukaan. Sisätiloissa sama väriteema jatkuu kojelaudan koristepaneelissa.

Lisäksi hinnat alkaen malli sai uudistuksen myötä muutamia hyviä varusteita, kuten katvealueen valvontajärjestelmän sekä risteävän liikenteen varoitusjärjestelmän.

Mazda 2 on kiva auto ajaa. Se on kompakti ja ketterä, sen ajettavuus moottorin hengettömyyttä lukuun ottamatta on kaikin puolin hyvin hallussa. Ohjaus tuntuu hyvältä ja kuljettajan ergonomia on kunnossa, tosin auton etuistuimia vaivaa hartialinjan kapeus, aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi Mazda MX-30 -sähköautossa. Kuljettajan yläselkä jää lepäämään istuimen reunojen päälle eikä selkä asetu täysin istuimen muotoihin – eikä allekirjoittaneella ole mitenkään poikkeuksellisen leveät hartiat.