16.4.2025

Koeajo: Mini Aceman SE Favoured Trim – uusi ässä hihasta

Kuva Petri Munukka

Mini Aceman on pirteän persoonallinen vaihtoehto pienten premiumautojen joukkoon.

Minille vuosi 2024 oli kiireinen, sillä koko mallisto meni uusiksi. Kokonaan uusi malli Aceman sopii pienen kolmiovisen Cooperin ja kasvaneen maasturimaisen Countrymanin väliin niin kooltaan kuin hinnaltaankin. Toisaalta sitä voisi pitää myös Cooperin pidennettynä viisiovisena versiona perustekniikan ollessa yhtenevää. Hintalisää Cooperiin on vain pari tonnia, mikä on vähän kahdesta lisäovesta ja vaaksan lisäpituudesta. Loppusumma ei tosin jää siihen.

Etuvetoisen ja aina sähköisen Acemanin kolme mallia tehoineen ovat samat kuin Cooperissa: E 135, SE 160 tai JCW 190 kW. Perus-E:n 38 kWh:n akku on pieni eikä se häikäise kahdessa tehokkaammassakaan 49 kWh:n kapasiteetillaan.

Varustetasoja on neljä, Essential, Classic, Favoured ja John Cooper Works. Perusmalliin ei kuulu edes istuinlämmitystä, ja persoonallisimmat väriyhdistelmät, materiaalit sekä yksityiskohdat löytyvät paremmista tasoista ja lisävarustelistalta. Koeajettu auto on SE Favoured Trim XL-varustepaketilla, jolloin 55 tuhannen hintalappu kuulostaa pikkuautosta jo kovalta. Epäilemättä Mini haluaakin olla vaihtoehto premium-merkeille.

Miniä pidetään peribrittiläisyyden ilmentymänä, mutta oikeasti jäljellä on vain ”Union Jack”-teema yhtenä vaihtoehtona takavalokuviolle. Muutoin merkin omistus on tukevasti Baijerissa ja Acemanin valmistus Kiinassa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Pyöreä näyttöruutu

Aceman on tiloiltaan pykälää Cooperia suurempi. Takaovet helpottavat takaistuimelle pääsyä ja siellä mahtuu aikuinenkin istumaan keskipaikkaa lukuun ottamatta, mutta yhtään ylimääräistä ei jää. Acemanin henkilöautomainen mataluus vaikuttaa mukavalta muiden maasturiuutuuksien seassa, auton yli jopa näkee ja lumet yltää poistamaan katolta.

Mutta kun akusto on matkustamon alla, lattia on korkealla ja jalat jäävät koukkuun varsinkin takana. Tavaratila on liki puolitoistakertainen Cooperiin verrattuna, ja riittää perhekäyttöönkin. Suksiluukun puute tekee autosta kolmipaikkaisen hiihtoreissulla.

Ajetussa huippumallissa kojelauta on tekstiilipintainen ja mittaristona on heijastusnäyttö kuljettajan edessä. Halvemmissa malleissa nopeus löytyy vain keskinäytöstä, joka pyöreänä ja grafiikaltaan kirkkaana hallitsee ohjaamonäkymää. Halkaisija 24 senttiä ei ole ihan LP-levyn kokoa, mutta pinta-alaa on kuitenkin reilusti.

Yläreunasta löytyy mittariston tiedot ja alareunasta lämmönsäätö, mikä jättää keskiosan viihteelle ja navigaatiolle. Valikot on järjestelty erikoisesti, mutta oikeastaan monia muita näppärämmin. Näytön kokoon nähden osa kuvakkeista vain on harmillisen pieniä. Tosin vaikkapa istuinlämmityksen kuvakkeeseen ei tarvitse koskea, jos sen on räätälöinyt omaan profiiliinsa automaattisesti kytkeytyväksi.

Sama pätee moneen satunnaista käyttäjää harmittaneeseen asiaan. Turva-avustimet tietenkin palaavat käyttöön aina käynnistyksen yhteydessä, mutta myös kaikki muutkin säädöt lämpötila-asetuksia myöten palaavat esiasetuksiin. Näytön eri teemoja, ajotiloja, värimaailmaa ja ääniä ei viitsikään paljon muutella.

Näppärä ajettavuus

Acemanilla on hauska ajaa. SE-version tehokkaampi moottori on jo riittävän ripeä, ja kostealla pinnalla etupyörät tuppaavat sutaisemaan lähdössä; etuvetoisen vetely on onneksi vähäistä. Nopeaa ja tunnokasta ohjausta on kiva käskeä paksulla ratilla.

1 700 kilogramman omamassa on sähköautoksi kohtuullinen ja mutkiin voi taittaa terävästi. Kallistelu pysyy vähäisenä, ja jousitus on tömäkän puoleinen. Pintapehmeyttä on kuitenkin ripaus pitämässä kyydin mukavana.

Menohaluista huolimatta Ässän kulutus pysyy maltillisena, mutta pieni akku ei silti kauas riitä. Keväisessä nollakelissä ajetussa testissä keskikulutus oli 18 kWh/100 km. Vähän lauhemmassa säässä 300 kilometrin toimintamatka lienee realistinen, ja pakkasella tai kesän moottoritienopeudella se voi jäädä 200 kilometriin. Lataustehoa on vaihtovirralla 11 kW ja tasavirralla 95 kW. Kokeiltaessa ajolämpimällä akulla pikalatauksen keskiteho oli kutakuinkin puolet ohjearvosta.

Hyvät ja huonot puolet

  • ajettavuus
  • ketteryys
  • suorituskyky
  • persoonallisuus
  • personoitavuus
  • pienehkö akku
  • takatilat
  • kallis varusteltuna

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat