Koeajo: Mini Cooper E – ei enää niin menneisyytensä vanki

Mini Cooperin sähköversio valmistetaan nykyään Kiinassa. Pieniakkuinen versio on tarkoitettu puhtaasti kaupunkikäyttöön.

Mini Cooper on alunperin brittiläinen automalli, ja BMW:n alettua valmistaa uutta Miniä 2000-luvun alusta, se on edelleen mielletty hyvin brittiäiseksi. Onhan Miniä valmistettu tähän saakka myös sen alkuperäisessä kotimaassaan Iso-Britanniassa Oxfordin mailla.

Mini Cooperin nykysukupolven polttomoottoriversiot valmistetaan edelleen Oxfordissa. Sähköversiot tulevat sen sijaan nyt Kiinasta, sillä automerkin omistaja BMW on sopinut Minin tuotannosta kiinalaisen Great Wallin kanssa. BMW ja Great Wall Motors ovat jo useita vuosia sitten perustaneet yhteisyrityksen, josta molemmat osapuolet omistavat osuudet. Tällä tavalla BMW pääsee myös kiinni Kiinan markkinaan, joka kasvaa valtavaa vauhtia. 

Valmistetaan myöhemmin myös Oxfordissa

Mini Cooper E on autojättien yhdessä omistaman Spotlight Automotiven ensimmäisiä markkinoille puskettavia yhteisiä tuotteita. Lähivuosina sähkö-Minin Euroopan tuotantoa siirretään myös Oxfordiin, mutta milloin, on vielä epävarmaa. Alunperin sen olisi pitänyt tapahtua jo ensi vuonna, mutta viime hetken tietojen mukaan tuotannon aloitus mahdollisesti viivästyy, koska sähköautojen tuotantoon ei välttämättä tarvita juuri nyt lisäkapasiteettia, kertoo BBC.

Uuden sähkö-Minin perusrakenne tulee Great Wallin Lemon-nimeä kantavasta perusrakenteesta. Teknisesti auto on siis aivan eri kuin briteissä valmistettavat polttomoottoriversiot.

Voisi sanoa, että sähkökäyttöisessä Mini Cooperissa brittiläisyyttä edustaa enää siis vain takavalojen kuvio – joka sekin on auton tietoviihdejärjestelmän kautta vaihdettavissa britti-lipun kuviosta toiseen. Vaihtoehtoina ovat Classic-kuvio, eli brittilippu ja sen lisäksi Favoured- tai John Cooper Works -kuviot. Samalla myös etuvalojen päivävalojen kuvio vaihtuu.

Hyvää tässä on myös se, että Minin takavalot saa myös valikoista pakotettua palamaan yhdessä päiväajovalojen kanssa.

Suoraviivaistunut muotoilu

Täyssähköinen Mini Cooper E näyttää nykytaustastaan huolimatta edelleen Miniltä. Klassikko halutaan pitää klassikkona, josta suomalaisillakin on paljon hyviä muistoja. Vaikka se on klassikko, se ei ole enää niin menneisyytensä vanki, esimerkiksi takavalojen muodon muuttaminen kokonaan uudenlaiseksi kertoo siitä. Miniä on aina markkinoitu menneisyydellään, mutta nyt automalli henkii paljon myös muuta. 

Automallin nykysukupolven muotoilu on suoraviivaistunut huomattavasti edelliseen sukupolveen nähden ja esimerkiksi kromin määrää autossa on vähennetty.

Mini Cooper, aiemmin Mini Hatchina tunnettu malli ei olisi kuitenkaan Mini, ellei sen alkuperäistä muotokieltä olisi haluttu kunnioittaa. Enää se ei ole tietenkään niin pieni, mitä Mini alunperin on ollut, kaikki automallit ovat kasvaneet vuosikymmenien aikana kokoa, niin Mini Cooperkin. Nykysukupolvi on käytännössä samoissa mitoissa kuin edeltäjäkin, esimerkiksi pituutta uusimman sukupolven Mini Cooper on kasvanut vain reilun sentin verran.

Sisältä Mini on myös entistä ”suoraviivaisempi” eli pelkistetympi kuin edeltäjänsä. Ohjauspyörän edestä mittaristo on hävitetty kokonaan ja kuljettajan suoraan edessä olevassa näkökentässä on ainoastaan head up display -näyttö. Head up display Minissä on mustaa pleksiä, joten sen kontrasti on hyvä ja sen tarjoama infomaatio erottuu selvästi. 

Pyöreä näyttö edelleen keskellä

Keskikonsolissa on enää muutamia painikkeita, ja esimerkiksi ilmastointilaitteen kytkimet ovat nyt tietoviihdejärjestelmän keskinäytössä. Suuntavalitsin on nyt nostettu normaalilta vaihdevalitsimen paikalta tietoviihdejärjestelmän alapuolelle kojelautaan. Auto käynnistetään kääntämällä keskellä olevaa Power-nappia virta-avaimen tapaan.

Sisätiloja hallitsevat laajat kangaspinnat, jotka myös hauskasti valaistaan projisoimalla valokuvio kojelaudan päälle.

Tietoviihdejärjestelmän näyttökin on pistetty kokonaan uusiksi, aiemmin pyöreä näyttö oli upotettu kojelautaan, nyt se sijoitettu kelluvaksi näytöksi kojelaudan päälle.

Tietoviihdejärjestelmä Minissä on aavistuksen sekava ja esimerkiksi ilmastoinnin lämpötilan säätö, sekä näytön alareunassa olevat koti- ja muut painikkeet ovat hieman hankalat käyttää. Tietoviihdejärjestelmän graafinen esitystapa muuttuu sen mukaan, millaisen experience-tilan autoon valitsee. Myös kaasuvaste muuttuu hieman esimerkiksi Go Kart -asetuksessa.

Tietoviihdejärjestelmän sydämenä Minissä on sama ratkaisu kuin BMW:ssäkin, joten räätälöitävyys parantaa tietoviihdejärjestelmän käyttöä huomattavasti. Minin omistajan kannattaakin käyttää hieman aikaa järjestellä valikot mieleisekseen, jolloin käytettävyys paranee.

Ketterä kaupungissa

Mini Cooperista ja Minin muistakin malleista on aina muistettu se, että ne ovat ajettavuudeltaan mukavia. Minit on tunnistettu aina mikroautomaisen tarkasta ohjauksesta – ja tunnistetaan edelleen. Ohjaustuntuma Minissä on edelleen hyvä ja mikroautomaisen nopea. 

Mini Cooperissa istutaan myös matalalla, joka korostaa auton hauskaa ajotuntumaa. Istuinergonomia on ihan kelvollinen, paremmin muotoillut urheilullisemmat John Cooper Works -istuimet autoon saa valittua 370 euron lisähintaan. Kaupunkipyörittelyssä auto on äärimmäisen ketterä lyhyen akselivälinsä vuoksi.

Alusta on Minissä myös entiseen tapaan napakka. Napakkuuden kääntöpuolena on kuitenkin jäykkyys, joka tekee sen, että alusta nypyttää – kaikissa tilanteissa, taajamassa ja matka-ajossa – ja rasittavuuteen asti. Jäykän jousituksen liikematka on minimäisesti myös hyvin lyhyt, vauhdikkaampi ajo hidastetöyssyyn saa aikaan kolahduksen.

Mitä tulee Minin muuhun ajettavuuteen, esimerkiksi sen kiihtyvyys on maltillista, varsinkin Cooper E -mallin tapauksessa. Cooper SE -mallissa tehoa on 25 kilowattia enemmän, ja tällöin myös akun kapasiteetti kasvaa kolmanneksella.

Pikkuakkuisen version rajattu toimintamatka

Koeajetussa Cooper E -mallissa akun nettokapasiteetti on vajaa 37 kilowattituntia, joka on vähän. Vastapainoksi pienen auton energiankulutus ei ole kovin suuri. Moottorin koeajossa keskikulutuksessa napakassa pakkassäässä päästiin noin 16–17 kilowattituntiin per sata kilometriä, joka tarkoittaa runsaan 150 kilometrin toimintamatkaa. Kesäkelissä energiankulutus laskee hieman, jolloin myös toimintamatka kasvaa hieman.

Cooper E:n latauspuoli on sähköautolle tyypillinen, mikä tarkoittaa sitä, että auto on minkä tahansa muun sähköauton tavoin valmis matkaan noin 30 minuutin kuluessa. Auton pikalataus yltää suurimmillaan 75 kilowatin huipputehoon ja runsaan 60 kilowatin keskitehoon.

Tämä lähes toteutuikin, mutta ainoastaan yhdellä pikalatauksella, jolloin autolla oli ajettu yli 200 kilometriä, ladattu jo yhden kerran aiemmin ja jatkettu ensimmäisen latauskerran jälkeen samantien matkaa. Tällöin Minillä päästiin 69 kilowatin huipputehoon ja 51 kilowatin keskitehoon. Akun yhdeksän prosentin varaustasosta päästiin 80 prosentin varaustasoon 32 minuutissa. Muut pikalataukset, jotka tehtiin myös kunnon akun esilämmitysellä, eivät olleet lähellekään tätä luokkaa. Niissä Mini ylsi vain noin 40 kilowatin keskitehoon.

Mini Cooper E pienellä akulla ei siis ole tarkoitettu pitkän matkan ajoon. Autoa joutuu lataamaan taajaan ja lataustuokio, varsinkin talvella voi siis ainakin tämän koeajon kokemuksen mukaan kestää.

Ennen kaikkea kaupunkiauto

Miniä arvioitaessa on hyvä koko ajan muistaa, että Mini on nimensä mukaisesti edelleen pikkuauto. Sen vuoksi siinä on myös vain neljä istumapaikkaa ja vaatimaton 200 litran tavaratila eikä auto ole siis kovin käytännöllinen. Mini Cooper on ennen kaikkea kaupunkiauto, tehty perheen kakkosautoksi ja esimerkiksi nuorison käyttöön. Sellaisessa se palvelee erinomaisesti.

Jos Minillä halajaa tehdä pidempää matkaa esimerkiksi talvikelissä, valinta on ehdottomasti Cooper SE isomman akkukapasiteetin vuoksi. Pidempien matkojen taittamiseen voisi tulla kysymykseen myös Mini Aceman, joka on neliovinen, viisipaikkainen ja muutenkin isompi auto pidemmille matkoille – ja alkaen hinnaltaan vain runsas 2 000 euroa Cooperia kalliimpi.