Koeajo: nelivetoautomaatti Suzuki Vitara Hybrid on kuin käytetyn ostaisi

Uusi Suzuki Vitara Hybrid tarjoaa fiksumman voimalinjan, mutta sisätilojen puolella tunnelma on ehkä turhankin tuttu vuosien takaa. Hyvää: Automaatti ja neliveto. Huonoa: Ikä tuntuu.

Ei ole mikään salaisuus, että yksi japanilaismerkki ratsastaa luotettavalla maineella, nelivetomalleilla ja kohtuullisella hintatasolla. Suzuki Vitara Hybrid jatkaa jatkossakin aivan samalla muotilla, joten merkin uskollisille asiakkaille on tarjolla tuttua ja turvallista.

Toisaalta auto on saanut uuden mielenkiintoisen hybridivoimalinjan tarjoamaan automaattivaihteiston ja nelivedon yhdistelmää. Samaan aikaan yläpuolella vain noin tuhannen euron päässä vaanii jo merkin oma S-Cross, joka kuitenkin kulkee eri hybridivoimalinjalla.

Suzuki Vitara 1,5 Hybrid 4WD GL+ 6AGS-aut

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Suzuki Vitara Hybrid

Suzukin uusi hybridivoimalinja yhdistää 1,5-litraisen vapaasti hengittävän Dualjet-moottorin ja lähes 25 kilowatin tehoiseen sähkömoottorigeneraattorin pieneen tavaratilan alle sijoitettuun ajoakkuun. Vaihteisto on aina automaattinen ja 6-pykäläinen. Koeajossa on noin 2 000 euron lisähintaa kantava nelivetoinen versio ja tuo satsaus kannattaa kyllä tehdä.

Auto osaa liikkua jopa 4,5 kilometriä ja aina 80 kilometrin tuntinopeuteen asti myös pelkästään sähkömoottorilla, mikäli polttomoottoria käyttämällä tai jarrutusenergiaa talteen keräämällä on onnistuttu varaamaan akku täyteen. Samaan aikaan on ymmärrettävä, että 25 kilowatin sähköinen voimavara on varsin rajallinen.

Polttomoottoria siis tarvitaan ja vapaasti hengittävän moottorin ohut alavääntö maltilliseen huipputehoon yhdistettynä tarkoittaa korkeita kierroksia vähänkään ripeämmissä kiihdytyksissä. Tämän kuulee kyllä.

Voimansiirrossa on välillä lievää viivettä ja vaihteiston vaihdotkin huomaa, kuten olemme automaattivaihteistoissa tottuneet. Vuonna 2022 useat autonvalmistajat pystyvät vieläkin parempaan, mutta vanhemmasta uudempaan päivittävä tuskin kiinnittää asiaan huomiota. Samoin jousituksen toiminnasta uupuu kaikkein vaikuttavin hienostuneisuus.

Ohjaus on varsin kevyt ja siten mukava kaupunkipyörittelyssä. Korkeammissa nopeuksissa se tuntuu toisinaan ikään kuin juuttuvan hieman keskialueelle.

Koko koeajon jälkeen kulutusmittari pysähtyy lukemaan 6,2 litraa per 100 kilometriä. Se on vallan asiallinen lukema automaattivaihteiselle nelivetoiselle katumaasturille.

Vanha tuttu

Ohjaamon puolella kalskahtaa eilinen. Varusteita on itse asiassa varsin runsaasti, mutta ne tuntuvat hieman vanhentuneilta. Näihin lukeutuu esimerkiksi keskikonsolin kosketusnäyttö.

Tietoviihdejärjestelmä on hieman hidas reagoimaan ja sen käyttöliittymäkin näyttää vanhalta. Toisaalta koko ohjaamo on yksinkertainen omaksua ja käyttää. Koeajoautoon on valittu lisävarusteina metalliväri ja navigaattori, joista jälkimmäisestä ei ehkä kannattaisi kauheasti maksaa.

Esimerkiksi kuljettajan istuimen istuinosan kallistuksensäätöä ei autoon saa rahallakaan, mutta keskimittainen löytää silti kohtuullisen ajoasennon. Takana istuu kaksi keskimittaista aikuistakin hyvin ryhdikkäästi. Tavaratila on perusmuodossaan verhon alla pienehkö eikä tavaratilan välipohjan alta löydy lisätilaa.

Neljännen sukupolven Vitara esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä lokakuussa 2014 ja tämä alkaa päivityksistä huolimatta jo tuntumaan. Kaiken kaikkiaan matkassa on hieman käytetyn auton tuntua, mutta penkit eivät ole nuhjaantuneet, muoveja ei ole naarmutettu ja maalipinta kiiltää uutuuttaan. Vieläkin tärkeämpää lienevät kaikki uudet ajan kanssa kuluvat osat sekä täysi tehdastakuu.

Kyseessä ei tietenkään ole täydellinen auto ja kriittinen silmä löytää paljon parannettavaa. Kompromisseja on kuitenkin jouduttu tekemään hinnan painamiseksi alas. Siihen nähden tehtävässä on onnistuttu asiallisesti ja perustarpeet täyttyvät hyvin.

Teksti ja kuvat: Henri Posa