Koeajo: Nissan Juke Hybrid – Qashqain pikkuveikka sai sähköt

Nissan Juken hybridiversio on tasainen kokonaisuus, joka ei herätä suuria tunteita. Hyvää: moottoritekniikka, ulkonäkö, kulutus Huonoa: epämukava alusta

Nissan iski 2000-luvun puolivälissä kultasuoneen. Kyseessä oli myyntimenestys Qashqai, joka kohosi nopeasti kansasuosioon etenkin Suomessa. Meillä edullinen katumaasturi keikkui myyntilastojen kärjessä vuosikausia. Nissan halusi toistaa tempun myös pienemmässä luokassa, mutta Juken menestys jäi tulematta.

Juke oli ilmestyessään lähes poikkitaiteellinen ilmestys. Muotokielessä oli mukana elementtejä sähkömalli Leafista, eli mukaan haettiin uusia tuulia. Lopputulos oli se, että Juke näytti mulkosilmineen vesirajasta kurkkaavalta sammakolta.

Yksi merkittävän myynnin esteistä lienee ollut juuri muotoilu, joka oli ensimmäiset yhdeksän vuotta muuttumaton. Nissanin pieni katumaasturi sai ulkonäköpäivityksen vuonna 2019, jolloin sammakosta kuoriutui tyylikkäämpi ja lähempänä Qashqain muotokieltä oleva versio.

Vihdoin sähköä voimalinjaan

Sittemmin Nissanin voimalinjaan on tullut uusi vaihtoehtoja pelkän bensiinin ja dieselin rinnalle. Sen hybridimoottori on tuttu mm. Renault Clion keulalta ja kulkupuolesta vastaa 1,6-litraisen bensiinimoottorin ja sähkömoottorin yhdistelmä. Rellusta poiketen sähkömoottoreita on vain yksi, sillä toinen toimii pelkkänä aggregaattina.

Bensiinimoottori tuottaa 69 kW (94 hv) ja sähkömoottorin avulla kokonaisteho kasvaa 145 hevosvoimaan. Maksimivääntö pysähtyy 205 Nm:iin. Lukemat kuulostat pieneen autoon reippailta, mutta mikään sportti Juke ei silti ole. 0–100 km/h kiihdytykseen tuhrataan 10,1 sekuntia.

Nissan on onnistunut hukkaamaan hybridi-Juken voimapotentiaalin, sillä oikeasti pienen auton pitäisi liikahtaa tällä tehomäärällä reippaammin. Hybridin 29 lisähevosta eivät käytännössä näy suorituskyvyssä. Toisaalta poltto- ja sähkömoottorin yhteistehot eivät kerro koko totuutta.

Moottori tarjoaa kuitenkin riittämiin voimaa ja hybriditekniikka laskee kulutusta pelkkään polttomoottoriin verrattuna. Ladattavan hybridin kulutuslukemiin ei toki ylletä, sillä pelkällä sähköllä mennään lyhyempiä matkoja. Valmistajan ilmoituksen mukaan auto tosin kulkee jopa 80 % kaupunkiajosta sähköllä.

Juken vaihteisto on tuttu Renaultin sisuksista. Kyseessä on monitilavaihteisto, jossa ei ole lainkaan kytkintä. Järjestelmä valitsee polttomoottorin ja sähkömoottorin vaihteista ajotilanteeseen sopivimman, ja vaihtoehtoja on yhteensä 15. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta käyttäjälle tuntuma on kuin missä tahansa automaattivaihteisessa autossa.

Nissan on tehnyt pitkälti Renaultin tekniikkaan perustuvasta autosta omanlaisensa. On hämmentävää, kuinka erilaiset automallit samankaltaisista aineksista voikaan saada aikaiseksi.

Kovaa kyytiä luvassa

Juken lähin vertailukohta on sisarmalli Captur. Molemmat ovat kompakteja katumaastureita, mutta konsernin sisäistä kilpailua on haluttu välttää tekemällä Nissanista itselataava hybridi ja Capturista puolestaan ladattava.

Rattiin hypätessä ei ole kovin suuri yllätys, että Jukessa vahvasti läsnä on katumaasturiluokkaan yleisesti yhdistettävä ominaisuus: alusta on pahasti pintakova. Juke tuntuu hakevan tien pinnasta pienimmänkin epätasaisuuden.

Yksi syy kovalle käytökselle lienevät auton alla pyörivät kookkaat 19” renkaat. Vaikka isompi on usein parempi ja tyylikkäämpi, kannattaisi Juken alle ehkä valita tuumaa tai paria pienemmät renkaat. Pieni lisä ajomukavuuteen ei tekisi pahaa.

Nissan on halunnut pitää Juken hinnoittelun kohtuullisena ja tämä näkyy erityisesti ohjaamossa. Mittaristo ei ole digitaalinen ja keskikonsolin näytön design on kömpelöä. Tässä suhteessa auton soisi liikkuvan lähemmäs Renault-perhettä.

Tekna-varusteinen ohjaamo on sinänsä varsin näyttävä ja nahkajakkarat sopivat ilmeeseen hyvin. Etuistuimet ovat varsin tyylikkäät, eikä tämän luokan autolta odota moisia. Vaikka ulkomitat ovat pienet, on Jukeen saatu loihdittua hyvän kokoiset sisätilat. Tosin jos takapenkillä istuu aikuinen, joutuu kuski tinkimään tilasta.

Juken hybridiversio on houkutteleva vaihtoehto, sillä sähkö tuo voimantunnetta ja laskee kulutusta. Käytännössä säästö on litran verran sadalla kilometrillä. Etenkin kaupungissa hybridi-Jukella pärjää yllättävän pitkälle pelkällä sähköllä, vaikka kovempi kaasunpolkaisu käynnistääkin moottorin.

Juke on isoilla vanteilla ja sopivalla värillä varustettuna tyylikäs paketti pientä crossoveria. Hybriditekniikka istuu kokonaisuuteen hyvin, vaikka tavaratila kutistuukin hieman polttomoottoriversioon verrattuna.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala